Cast Twist

Suunnitellut: Oskar van Deventer

Labyrintit ovat Oskar van Deventerin mieleen. Ei se mitään, niin ovat minunkin.
      Labyrintti - tai jokin hyvin sen tapainen - löytyy myös van Deventerin uusimmasta Hanayama-pulmasta Twist.

Kaksi toisissaan tiukasti kiinni olevaa rengasta ei ole mikään uusi idea Hanayama-pulmien kavalkadissa, ensivaikutelma on hyvin samanlainen kuin Vesa Timosen Donutsissa. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.
      Kun Donutsissa on kysymys enemmänkin asemoinnissa, on Twist puolestaan hyvin labyrinttimäinen pulma - tai pulma, jossa on etsittävä reitti uloskäynnille van Deventerin omien Duetin ja Cubyn tapaan. Näissä kaikissa uloskäynti on alusta lähtien hyvin selvä, sinne pääseminen on ongelma.

Cast Twistissä molempien renkaiden pinnassa kulkee uria, joista muodostuu varsinainen sokkelo useine risteyskohtineen. Kummankin renkaan sisäpinnalla on uloke, joka kulkee uria pitkin mahdollistaen vain tietyt suunnat ja käännökset. Joissakin risteyskohdissa on mahdollista valita viereinen haara, mutta tämä ei ole mahdollista läheskään aina.

      Renkaat pyörivät urillaan parhaimmillaan todella hienosti, kuin juna raiteilla. Sokkeloita on jälleen kerran kaksi (Duet, Medallion), mutta ne ovat kuitenkin toisistaan niin riippuvaisia että loppujen lopuksi riittää, kun keskittyy vain toiseen.
      Selvästi huono puoli Twistissä on sen tiiviys: renkaat ovat niin kiinni toisissaan, ettei keskellä olevaa uloketta näe kuten ei myöskään sitä, missä kohtaa labyrinttiä se kulloinkin kulkee. Näin ollen on sokkona reittiä etsiessä hyvin vaikea etukäteen päättää etenemissuuntaa, jolloin se tulee haettuna enemmänkin sokkona Revomazen (jossa olen muuten jumissa "siinä" kohdassa) tapaan.

Etenemismahdollisuuksia Twistissä on koko ajan hyvin rajallisesti, pääasiassa korkeintaan kaksi, mikä tekee sokkelossa suunnistamisesta pitkälti automaattista renkaan pyöriessä siihen ainoaan suuntaan, mihin se kullakin hetkellä pääsee. Ratkaisuun ei näin ollen joudu näkemään kummoista vaivaa - varsinkin, kun pulmassa on vain yksi kohta, joka pitää "tajuta".
      Koska risteyskohdissa ei pääse kääntyilemään vapaasti mielinmäärin, sokkelosta puuttuvat myös umpikujat tai harhautukset, jotka lisäisivät pulman vaikeustasoa. Toisin sanoen, minusta tuntuu, että aina kun kääntyminen on mahdollista, se on myös kannattavaa. Voin tosin olla väärässäkin.

Tämän vuoksi Twist on enemmän aloittelijan kuin kokeneemman pulmaharrastajan pulma. Se ei ole huono, se on laatutyötä teknisesti, mutta Oskarin (tai Hanayaman) muihin pulmiin verrattuna se ei tarjoa mitään uutta ja haastettakin ainakin minulle hiukan liian vähän. Se on parhaimmillaan aloittelijan käsissä, joihin se sopiikin taatusti erinomaisesti - varsinkin, kun Twist on ulkonäöltään aivan Hanayaman parhaimmistoa.
      Cast Twistiä saa ainakin Pulmapuodista, monessa muussa paikassa sitä ei vielä tätä kirjoittaessa taida edes olla vielä saatavilla. Tämä kirjoitus on tehty Pulmapuodin lähettämästä arvostelukappaleesta. Kiitokset jälleen Tomasille.

VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 2/5

Bottom-line

Oskar van Deventer's new puzzle Twist is fundamentally typical Hanayama-puzzle with little mechanical or puzzling novelty. It's basically a labyrinth with two simultaneous labyrinths but since the design is so tight, it's quite hard to see where to go - instead the solving is done mostly by the seat of the pants, blindly.
      The puzzle is probably meant for the beginners since it's quite easy. There's only one move which you must "get" to advance, otherwise it feels the puzzle is solving itself automatically just by following rails.
      Technically Twist is very well done and it's amongst the best looking Hanayama's. For me it was just a tad too basic with little to differentiate it from far more interesting Cast H&H, for example.
      Based on a review copy supplied by Sloyd.
      Difficulty 2/5, Charm value 2/5.

Cast Cylinder

Suunnitellut: Vesa Timonen

Cast Cylinder on jo viides Vesa Timosen suunnittelema pulma Hanayama-sarjassa. Neljä aiempaa - Loop, Square, Donuts ja Hook - ovat kaikki olleet keskenään mekaniikaltaan hyvin erilaisia pulmia. Sama linja jatkuu myös Cylinderissä, vaikkakin sen ratkaisutavasta voi löytää jotain samaa kuin yhdestä aiemmista. Silti Cylinder on täysin omanlaisensa.
      Paitsi että on paras Timosen Hanayama-pulma, se saattaa olla myös yksi koko sarjan parhaista.

Cast Cylinder koostuu viidestä osasta: kahdesta renkaasta ja kolmesta keskiökappaleesta. Idea on saada kaikki osat irti toisistaan - ja tietenkin yhteen taas, mikä joissain Hanayaman pulmissa on ollut purkamista suurempi ongelma.
      Cast Cylinder ei anna ulospäin minkäänlaista vinkkiä siitä, mitä sen sisuksissa tapahtuu. Molemmat renkaat pyörivät vapaasti keskiön ympäri, mitä nyt joskus ottavat johonkin kiinni joko hetkeksi pysähtyen tai sitten kokonaan niin että ainoa vaihtoehto on lähteä vastakkaiseen suuntaan.
      Vielä sittenkään, kun jotain tapahtuu, pulma ei aivan heti ratkea.

Kuten sanottu, Cylinder muistuttaa tekniikaltaan yhtä Timosen neljästä aiemmasta Hanayamasta - mitä, sitä en sano jotten tule spoilanneeksi mitään. Tosin tämä yhtäläisyys on koskee lähinnä ratkaisutapaa, kun taas tekniset yhtäläisyydet löytyvät Oskar van Deventerin Nutcasesta. Mikä ei lainkaan huono juttu, Nutcase kun sattuu olemaan suosikkejani.
      Nutcaseen verrattuna Timosen Cylinder on paremmin suunniteltu. Siinä missä Nutcasea vaivasi ajoittainen paha jumittuminen jengoilta menemisen vuoksi - johtuipa kelvottomasta ratkaisumetodista tai ei -, Timosen pulmassa samaa ongelmaa ei ole. Cylinder toimii ihanteellisesti, osat liukuvat toistensa ohitse mihinkään tarttumatta, ja huonon lähestymistavan seuraus on vain ratkeamaton - ei jumittunut - pulma.

Mitenkään mahdottoman vaikea Cylinder ei ole, tosin kokemus Nutcasesta saattoi antaa pientä etua. Sain osat erotettua ensimmäisellä ratkaisukerralla parissakymmenessä minuutissa, vahingollakin oli osuutta asiaan. Toisella kerralla olin jo vähän varmempi ja selviydyin ehkä alle vartissa. Kolmannella kerralla olin päättänyt välttää turhia liikkeitä ja yrittää avata pulman suunnitelmallisesti, mihin menikin sitten lähemmäs puoli tuntia.
      Pulman mekaniikka on yksinkertainen mutta erittäin siististi tehty. Vaikka en vielä voi väittää tietäväni, miten saisin Cylinderin auki minuutissa, periaate alkaa olla kuitenkin hallussa. Ja toisin kuin monien muiden pulmien kanssa, tätä olen avannut ja sulkenut parin päivän aikana jo kolmasti ja aion jatkaa kunnes pystyn tekemään sen varmuudella.
      Jerry on omassa blogissaan todennut Cast Cylinderin kokoamisen vaikeaksi, mutta olen eri mieltä. Se on hyvin nopea toimitus, kunhan vaan on purkaessaan katsonut, mitä tapahtuu ja tekee päinvastoin. Näin ollen se korjaa myös Timosen Donutsissa ja Squaressa minua vaivanneen kasaamisongelman, etenkin Donutsin, jonka kokoaminen on aika tuskaista. Tai sitten en vain osaa.

Yksi syy, miksi Cylinder iski minuun niin kovaa, voi olla - kuten Hanayamakin mainosti -, että sen kanssa pelaaminen tuntuu kassakaappiin murtautumiselta. Mikä on täsmälleen sama syy, miksi Nutcasestakin pidin. Minussa piilee pieni murtovaras.
      Cylinder erottuu edukseen Hanayamojen joukossa. Siinä on hyvin erilainen mekaniikka kuin missään toisessa ja siihen ainoaan muistuttamaansa nähden Cylinder ratkaisee edeltäjäänsä vaivanneen ongelman. Se on mysteerinen, hauska ja hauskan näköinen sekä sopivan kokoinen mukana kuljetettavaksi. Ja on myös Vortexin ohella suosikkejani koko sarjasta.
      Cast Cylinderin löytää Pulmapuodista. Tämä arvio perustuu Pulmapuodista saatuun arvostelukappaleeseen.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Vesa Timonen's Cast Cylinder is a quality puzzle from start to finish. While it reminds mechanically Oskar van Deventer's Nutcase puzzle, Cylinder is an improvement over Nutcase - but not only an improvement but a very good and unique puzzle that stands on it's own.
      A big part of it's charm is that solving it reminds of safe-cracking which is very appealing to me. It is technically very tight and nicely made and works perfectly when the solver knows what he's doing.
      With Cylinder Timonen manages also to correct some of the minor "flaws" of some of his previous Hanayama puzzles, since the Cylinder is, in my opinion, far easier to put together than Cast Square or especially Cast Donuts was.
      In my book Cast Cylinder is one of the best Hanayama's made.
      Based on a review copy supplied by Sloyd.
      Difficulty 3/5, Charm value 5/5.

Cast Marble

Suunnitellut: Bram Cohen & Oskar van Deventer

Hanayama-sarjassa julkaistua Cast Marblea kehutaan kovasti, Pulmapuodin Tomas Lindénkin luokittelee Marblen yhdeksi henkilökohtaisista suosikeistaan koko sarjasta.
      Cast Marblessa ideana on saada nimessäkin mainittu kuula irti pesästään kahden metallikappaleen välistä. Jos idea ei sitten ole niin omaperäinen, mikä Marblesta tekee niin erinomaisen - vai tekeekö mikään?

Kuulaa paikallaan pitävä kehikko koostuu kahdesta irrallisesta osasta, jotka pääsevät taittumaan linkkuun kuulan ympärille. Kuula pyörii vapaasti kolossaan, mutta istuu silti tukevasti paikallaan. Siinä kaikki, mitä Marblessa tapahtuu.
      Tästä johtuen Cast Marble on hyvin rajattu pulma: liikkuvia osia on vain vähän, minkä lisäksi kuula voi vapautua loppujen lopuksi oikeastaan vain yhdellä tavalla. Tästä johtuen ratkaisukin käynnistyy - tai ainakin minulla käynnistyi - tietoisena siitä, mitä pulmassa on todennäköisesti saatava tapahtumaan. Ongelma oli lähinnä löytää keino, jolla tapahtumaketjun saa käyntiin.

Rajallisuudestaan johtuen Marble ei ole mitenkään huomattavan vaikea, vaikka Hanayama sen neljän tähden pulmaksi luokitteleekin. Ratkaisu löytyy kokeilemalla todennäköisesti alle kymmenessä minuutissa, kuten kävi minulle: ratkaisu lähti tapahtumaan puolivahingossa minun sitä sataprosenttisen tietoisesti tarkoittamatta. Mutta kuten vaikkapa Vortexissa, myös tässä aikaa saa tuhlautumaan ratkaisua enemmän kasaamiseen, jos ei osien levitessä älyä katsoa tarkasti, miten ne toisistaan heltisivät.

      Minä en katsonut ja sitten sitä oltiinkin postmodernistisen sirpaleisissa tunnelmissa. Lopulta täytyi turvautua jopa ratkaisuun, minkä merkitystä voi tietenkin vähätellä sillä, että pulmahan oli jo ratkaistu.

Koska ensimmäinen ratkaisukerta tapahtui sen verran nopeasti ja huomaamatta ja koska kasaaminenkin tuotti enemmän tuskaa kuin iloa, ensivaikutelmani oli korkeintaan "ihan kiva". Nyt kun olen ratkaissut Marblen useampaan kertaan, arvostukseni pulmaa kohtaan on kasvanut ja voinpa minäkin sanoa sen kuuluvan sarjan parhaimpien joukkoon - tosin koko sarjaa kokeilematta.
      Tämä johtuu siitä, että Cast Marble on teknisesti erittäin hiottu. Kun ratkaisu on oikea, kuula vapautuu siististi. Mutta ratkaisuakin upeampi ilmestys on se, miten pulma liukuun kasaan. Kuin tanssien.

Cast Marble on turvallinen valinta pulmaa etsiessä ja väitän sen sopivan aivan yhtälailla aloittelijoille kuin kokeneimmillekin. Se on hyvän näköinen ja toimii parhaimmillaan kellontarkasti, joskin minun tapauksessani myös vähän itsestään ratketen. Vaikka Marble ei rajallisuutensa vuoksi erityisen syvällistä aivotyötä mahdollista, sen ratkaisun ymmärtämisestä saa kuitenkin tyydytystä, vähän kuten Vesa Timosen Donutsissa.
      Cast Marble on saatavilla Pulmapuodissa.

VAIKEUSTASO: 2/5, jos ei tarkkana purkaessa 3/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Bottom-line

Cast Marble is generally said to be one of the best puzzles in Hanayama series. I'd have to agree. It is technically abd mechanically very good as well as a decent puzzle. The way the pieces slide off and particularly how they slide back together is a marvel.
      As a puzzle it is quite simple and easy too and is probably solved for the first time partly by accident, but it's value is increased by it's designship placing it in the same category as Vesa Timonen's Loop: a beautiful and magnificently designed object which happens to be a puzzle too.
      Difficulty 2/5, Charm value 4/5.

Cast O'Gear

Suunnitellut: Oskar van Deventer

Oskar van Deventerin labyrinttejä on tullut esiteltyjä jokunen ennenkin: L'Oeuf, Medallion, Mysterians, Cast Duet ja Oskar's Maze. Samaan sarjaan menee myös Cast O'Gear.
      Sanan varsinaisessa merkityksessä näistä vain Oskar's Maze ja Medallion ovat labyrinttejä, mutta jos käsitettä yhtään laventaa, nämä kaikki voidaan määritellä vaivatta labyrinteiksi: pulmiksi, joissa tarkoituksena on päästä pisteestä A pisteeseen B ja löytää uloskäynti.
      Juuri tästä on kyse jälleen.

Cast O'Gear on kuutio, jonka jokaisella sivulla on ristinmuotoinen aukko. Kuution päällä on tähtimäinen ratas, joka liikkuu kuution sivuja pitkin, kunnes tullaan kohtaan, josta ratas pääsee irrottautumaan kuution vankeudesta.
      Kuten hyvin nopeasti huomaa, aivan jokaiselle sivulle ei kaikista mahdollista suunnista pääse: tämän seurauksena ratkaisua etsiessään joutuukin suunnittelemaan, mitä kautta lähestyy, jotta oikea rattaan sakara osuu oikeassa asennossa oikeaan aukkoon.

      O'Gearin mekaniikka on yksinkertainen, mutta toteutukseltaan se on huikean hieno. Henkilökohtaisesti pidän suuresti siitä, miten ratas liikkuu sivujen välillä: siirtyessään se on koko ajan viittä vaille irti, mutta samassa kun irtoaa vanhasta sivusta, se on jo kiinni uudessa. Teknisesti erinomaisesti suunniteltu.

Pulmana Cast O'Gear edustaa vaikeustasoltaan hyvää keskitasoa: kunhan tajuaa, mitä on tehtävä ja minne on mentävä, ratkaisu löytyy suhteellisen nopeasti etukäteissuunnittelun turvin. Tekniseltä toteutukseltaan pidän O'Gearia ehdottomasti Oskar van Deventerin parhaimmistona, sen verran hauska ja omaperäinen mekaniikka on. Se miellytti vuonna 2001 myös World Puzzle Design Competitionin tuomaristoa, joka myönsi tälle pulmalle ensimmäisen palkinnon.
      Ulkoasullisesti sen sijaan Cast O'Gear ei yllä muiden Hanayama-pulmien tasolle johtuen likaisen kuparisesta väristään sekä materiaalista (liekö sitten juuri kuparia?), joka jättää käsiin omaleimaisen hajun.
      Pulmana O'Gear on kuitenkin erittäin viihdyttävä ja siitä on ulkonäkönsä lisäksi hankala löytää mitään moitittavaa.
      Cast O'Gearia löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 3/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Bottom-line

Among Hanayama puzzles I'd say Cast O'Gear was the most unique. It's unique by design and unique by mechanic it uses. Although not the first nor the last labyrinth (or something of a kind) by Oskar van Deventer, this is the most interesting.
      What makes this puzzle particularly interesting is the way the gear moves around the cube always so near to come off but still keeping it's grip on the inside. I'm just fascinated how well it works. It's fun.
      As is usual with van Deventer's labyrinths, it's evident right from the start where you're supposed to go, it's even marked on the cube. The problem is to get there since not every side of the cube is accessible from all the directions.
      The only detriment is the material used in the puzzle, it looks a bit cheap compared to major of Hanayamas - and it also leaves a bad smell in your hands.
      Difficulty 3/5, Charm value 4/5.

Cast Vortex

Suunnitellut: Akio Yamamoto

Jos viime viikkoinen Cast Equa on mielestäni Hanayama-sarjan heikoimpia, on Akio Yamamoton suunnittelema Cast Vortex paras, Vesa Timosen Cylinderin ollessa kakkossijalla.
      Cast Vortex koostuu kolmesta hännällisestä rinkulasta, jotka kasattuna muodostavat nimensä mukaisesti pyörrettä muistuttavan kuvion. Tehtävänä on tavalliseen tapaan saada osat irti toisistaan ja sitten taas takaisin yhteen, minkä monet ratkaisijat ovat kokeneet olevan vähintään yhtä hankalaa kuin irrottamisen.

Cast Vortex on yksi niistä vähäeleisistä mutta tyylikkäistä Hanayamoista, joissa ei ole mitään piilotettua tai mitään erityislaatuisempaa mekaniikkaa - on vain palaset, jotka ovat ovelasti kiinni toisissaan. Se tekee pulmasta vaikkapa Cast Loopin tapaan hyvin siistin tapauksen, jonka sielunelämää ei tarvitse tutkia sen enempää ennen kuin sitä edes pääsee ratkaisemaan.
      Toisaalta se eroaa Cast Elkistä ja Equasta siten, ettei siinä ole mitään sellaista, minkä takia pulma olisi vaikeampi kuin se todellisuudessa onkaan. Vortexin kulmat ja kierteet ovat olemassa vain siksi, että ne ovat välttämättömiä jotta pulma olisi kasattuna pyörteen näköinen, toisin kuin Elkissä ja Equassa, jossa piikit ja ulokkeet ovat vain kiusaksi.

Kun Vortexin ottaa ensimmäistä kertaa käteensä, pelottaa. Ensinnäkään palaset eivät koskemattomina tahdo liikahtaa minnekään, minkä lisäksi pulmaa purkamaan lähtiessä pelottaa jo ajatuskin siitä, että se olisi joku päivä saatava kootuksikin.
      Ratkaisin Vortexin monessa osassa, kuten niin monet muutkin pulmat. Varsinkin aluksi tein sitä muutaman minuutin siellä täällä useamman päivän aikana. Lopulta sain sen ratkaistua niin pitkälle, että kaikki osat olivat enempi vähempi irtaallaan (eli epämääräisessä solmussa), missä vaiheessa jätin sen pöydälle makaamaan - mitä nyt silloin tällöin sitä vähän liikuttelin pääsemättä eteenpäin.
      Muutamaa päivää myöhemmin varasin oikein aikaa ja otin Vortexin pöydältä vakaana aikomuksenani ratkaista sen. Tein sen kanssa töitä luultavasti vajaan tunnin, kokeilin eri teorioita, kunnes jäljellä oli enää yksi, jonka paikkansapitävyydestä olin siinä vaiheessa jo hyvin varma. En saanut sitä kuitenkaan onnistumaan ja pistin pulman pöydälle. Olin menossa jo nukkumaan, kun syystä tai toisesta pysähdyin vielä keittiönpöydän ääreen testaamaan teoriaani varmana siitä, että täytyyhän sen toimia.
      Ja niinhän se toimikin. Kyllä nukutti hyvin.

Kuten alussa totesin, monella on ollut vaikeuksia Vortexia kokoamisessa. Kun heräsin seuraavana aamuna, minulta ei kuitenkaan mennyt hyvinkään kauaa ennen kuin Vortex oli jälleen pyörteenmuotoinen. Kokoaminen ei ole itseasiassa mikään kummoinen juttu, pulma on antaa hyvin selvät vihjeet siitä, mikä kuuluu minnekin. Suunnittelutyön eleganssia korostaa myös se, miten upeasti palaset loksahtavat yhteen, kun ovat oikeilla paikoillaan. Erittäin tyylikästä.
      Ainoa harmi kokoamisessa on se, etten siinä onnistuttuani saanut Vortexia enää yhtä tiiviiksi tai liikkumattomaksi kuin se paketista tullessa oli. En tiedä miksi. Nyt ensimmäisen siirron löytää helpohkosti.
      Epäilemättä yksi syy, miksi pidän Vortexia ainakin yhtenä parhaista Hanayamoista on se, miten suhteellisen paljon vaivaa näin sen eteen ja että sain sen lopulta ratkaistuakin ihan päätäni käyttämällä. Tässä mielessä voisi ajatella, että vaikeustasolla on kuitenkin jotain vaikutusta pulmasta jäävään kokemukseen. Toisaalta pidän myös Nutcasea erinomaisena pulmana eikä se ollut mitenkään erityisen vaikea - ei ainakaan niin vaikea kuin Vortex.
      Molempia näitä yhdistää varmaan se, että ne ovat ratkaistavissa nimenomaan aivotyöllä, jonka tuloksena toimimattomat ratkaisut elimoinoidaan - ja kun päätelmä vielä osoittautuu oikeaksi, tuntee saavuttaneensa jotain.

Vortex on loistava pulma, joka ei vaikeustasonsa vuoksi sovi ihan aloittelijalle, mutta joka ei myöskään ole toivottoman, eikä varsinkaan teennäisen, vaikea. Toki se herättää aluksi pelkoa ja jossain vaiheessa epäilemättä turhautumistakin, mutta ratkaisu on kuitenkin hyvin looginen.
      Cast Vortexia löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 4/5 (Hanayama: 5/6)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Of the Hanayama's I've solved, Vortex is the best.
      It's appearance scared at first and made me think that if I open that, I'll never be able to put it back together again. So I avoided starting until one day I took it on my hands and was hooked.
      Cast Vortex is one those Hanayamas where there's nothing hidden or even any kind of mechanism involved, only intertwined pieces which need to be separated. Among of it's own kinds Vortex is the best.
      I like how the Vortex is so completely different looking opened and closed: it's very beautiful and complete intact and then maybe a bit meaningless looking apart.
      Vortex disassembled the way it thought it would and it wasn't so tight and pedantic as for example Equa (I hated it, didn't solve it) was. All the pieces in Vortex flow by each other very nicely, force or exact movements are not necessarily.
      Some have said that Vortex is excruciating to put together. I didn't have any problems: sure it took some time to get the pieces to lock but even that was logical when you needed to look where they belong, which one comes to the front, which to the back.
      All in all, Vortex is my favorite Hanayama with Vesa Timonen's Cylinder close second.
      Difficulty 4/5, Charm value 5/5.

Cast Equa

Suunnitellut: Oskar van Deventer

Kun aiemmin on tullut viitattua Oskar van Deventerin pulmiin ongelmina, joihin en ole vielä pettynyt, niin nyt sitten on ensimmäisen pettymyksen vuoro.
      Cast Equa on myös ensimmäinen tässä blogissa arvosteltu pulma, jota en ole ratkaissut ja arvostelen Equan ratkaisemattomana vain siksi, etten luultavasti aio sitä koskaan ratkaistakaan.

Cast Equa on samalla tavalla hyvännäköinen kuin Hanayma-sarjassa julkaistut pulmat ovat yleensäkin. Pulma itsessään koostuu kehikosta, jonka sisällä pyörii enemmän tai vähemmän vapaasti planeettamainen ympyrä. Ympyrä koostuu kahdesta toisiinsa lomittuneesta kappaleesta, jotka ensin on saatava irti toisistaan ja sitten pois kehikon keskeltä.
      Hyvin tyypillinen ongelma siis.
      Se, mikä Equa erottaa muista pulmista ja etenkin muista Oskar van Deventerin suunnittelemista pulmista, on sen kömpelyys ja väkinäinen vaikeus. Equassa ei ole myöskään ripaustakaan van Deventerin muiden töiden hienostuneisuudesta, vaan sen ratkaisu perustuu enemmän turhautumiselle ja runnomiselle.

Pyörittelin Equaa aikani ja keksin lopulta myös miten se on ratkaistava (mihin vahvistus löytyi Youtubesta), joten älyllisesti se ei ole mahdoton eikä edes hirvittävän vaikea, Hanayama-asteikolla korkeintaan neljä tähteä kuudesta. Se, mikä siitä Equasta tekee tolkuttoman vaikean ja turhauttavan, on sen tekninen toteutus.
      Ensinnäkin ympyrän sisällään pitävä kehikko on ahdas. Minulla ei ole erityisen suurikokoinen käsi, vaan enemmänkin humanistin sormet, mutta siitä huolimatta kehän sisällä olevan ympyrän käsittely oli minulle hankalaa. Kehikossa on yksinkertaisesti liian vähän toimintatilaa.
      Toinen vielä suurempi ongelma ovat ympyrän vastakkaisilla sivuilla olevat pienet ulokkeet, jotka on laitettu siihen ilmiselvästi vain hankaloittamaan ratkaisua. Minulla ei ole mitään vaikeutta vastaan, mutta tässä tapauksessa ulokkeet hankaloittavat käsittelyä fyysisesti: ne pakottavat käyttämään joko voimaa tai millintarkkaa asemointia, jotta pulmaa varsinaisesti edes pääsee ratkaisemaan.
      Eikä siinä mitään, kun huolellinen asemointi olisikin ratkaisu, mutta ulokkeet vaikeuttavat kohtuuttomasti myös sitä: vaikka tietäisin tarkalleen, mitä minun on tehtävä, ympyrän - tai sen osien - saaminen tiettyyn asentoon tyssää ulokkeiden kanssa tappeluun. Ja se ainakin minulta ilon ratkaisemisesta.

Monet ovat kritisoineet Equan ratkaisua tylsäksi ja vähän epäreiluksikin, mistä olen jossain määrin samaa mieltä. Ei se mitenkään erityisen hyvä tai omaperäinen ole.
      Mutta sitäkin keskeisempi ongelma Equassa on keinotekoinen vaikeuttaminen; vaikeus ei saa pulmaan tulla siitä, että sitä on vaikea käsitellä fyysisesti ja että pulma itsessään pistää mekaanisesti hanttiin. Se ei ole älyllistä, se on vain teknistä.
      Equa on ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen suuri pettymys muuten erinomaisessa sarjassa sekä Hanayamalta että Oskar van Deventeriltä. Jollekin se ehkä on juuri sopiva pulma, mutta minä en sitä pysty hyvällä tahdollakaan suosittelemaan.

VAIKEUSTASO: 5/5 (Hanayama: 5/6)
VIEHÄTYSARVO: 0/5

Bottom-line

So far I've liked and really liked all the puzzles by Oskar van Deventer. Until now. To be blunt, I hated Equa. Why?
      The problem of the Equa is to remove the sphere from the frame. That's clear enough but the process itself isn't. There couple of points which ruins this puzzle for me.
      Firstly, the solution is extremely hard to find. I think this puzzle crosses the fine line of hiding the solution so that it can be decently found - especially since most of the puzzles let the solver generously know where the parts are supposed to get separated, the Equa does not. But that's okay, I found the way out by patiently trying.
      Then came the second hindrance, those pegs which hinder all the movements and makes pain of getting the sphere in an orientation that you could even start to remove it. Solving becomes more about the mechanic than solving when you are trying to get the parts in a place you want them to be while the puzzle is furiously fighting back. I just can't find any pleasure in that.
      After a while I watched the Youtube solution which didn't say anything I hadn't already understood myself, only that my parts were in a wrong order. I tried to turn them around but thanks to the pegs, I gave up and Equa is still unsolved in the table and will be forever, if it's up to me.
      I like my puzzles hard and easy, that makes no difference. But what matters is that I don't want to be punished during solving or otherwise I'd enlist to the army or poke myself with a needle. Because when solving Equa, I had a feel that it doesn't want to solved. And it is just being hard for the sake of being hard. And that I just don't like. This puzzle wasn't for me.
      Difficulty 5/5, Charm value 0/5.

Cast Duet

Suunnitellut: Oskar van Deventer

Viimeksi, kun tilasin Pulmapuodista kahdeksan pulman satsin, niistä kuusi oli Oskar van Deventerin suunnittelemia - mikä tekee van Deventeristä varmaankin sitten jonkinlaisen suosikin.
      Oskarin pulmissa on tähän asti ollut aina jotain sellaista, minkä ansiosta viihdyn hänen suunnittelemiensa ongelmien parissa keskimääräistä paremmin. Olipa se sitten Nutcasen murtovarasmaisuus, Medallionin tekninen ja ulkonäöllinen tyylikkyys tai L'Oeufin häijyys, en ole hänen pulmiinsa pettynyt kuin kerran, mutta tästä pettymyksestä myöhemmin tulevassa arvostelussa.

Cast Duet on mekaanisesti samaa sarjaa Cast ABC:n, Cast Keyn ja Cast Boxin kanssa sikäli, että kaikissa näissä yksi osa on irrotettava pulmaan tehtyjä uria pitkin kuljettaen.
      Cast Duetin erottaa näistä muista se, että siinä osia on kaksi: kuvassa näkyvä kullanvärinen rengas koostuu todellisuudessa kahdesta magneeteilla toisissaan kiinni olevasta renkaanpuoliskosta. Kummassakin renkaassa on uloke, joka luonnollisesti on toisessa puoliskossa toisella puolella kuin toisessa, mikä tarkoittaa, että osien on liikuttava kahta eri reittiä - eli toinen pulman yläpuolella olevia, toinen sen kääntöpuolella olevia uria pitkin.
      Cast Duet on mainittuihin kolmeen muuhun samantyyppiseen pulmaan verrattuna jo selvästi vaikeampi tapaus. Siinä missä varsinkin ABC:n ja Keyn polut ovat verrattain lyhyet ja yksinkertaiset, on Duetin renkaanpuoliskoiden taival jo huomattavasti pitempi ja monimutkaisempi.

      Iso osa hankaluudesta aiheutuu Duetin urista, joihin eksyy hyvin helposti ja äkkiä huomaakin olevansa takaisin lähtökuopissa. Duetin useammat hämäysurat ovat suoraa seurausta kahdesta renkaasta: mikä on toiselle renkaanpuoliskolle oikea reitti, on toiselle väärä.
      Tälle mekaniikalle tyypillistä on se, ettei siihen oikein voi soveltaa mitään tiettyä strategiaa, minkä lisäksi reitti on sen verran monimutkainen, ettei sitä voi oikein oppia ulkoakaan - lukuun ottamatta ehkä tiettyjä kikkoja, jotka opittuaan ratkaisu nopeutuu. Yleensä ottaen Cast Duetin kaltainen pulma ratkeaa kuitenkin enemmän tai vähemmän automaattisesti, kunhan vaan kuljettaa renkaita uria pitkin niin kauan, kunnes ne livahtavat ulos sokkelosta.
      Suurempi haaste onkin saada rinkula takaisin alkuun ja kokonaiseksi, kappaleilla kun on häijy taipumus päätyä vierekkäin selkäpuolet vastakkain - tai naama molemmilla samaan suuntaan.

Lisätehtävät 1-4 ruudukon keskellä.

Cast Duetin sisältö ei kuitenkaan pääty siihen.
      Ristikon keskustassa on numeroin 1-4 merkityt kohdat, jotka tarjoavat lisähaastetta peruspulman jo hyvin hallitsevalle. Tarkoituksena näissä lisätehtävissä on sijoittaa rengas siten, että se risteää numeroidun kohdan yli. Mitä isompi numero, sen vaikeampi tehtävän pitäisi olla.
      Tiettyyn rajaan asti tämä pitääkin paikkansa, lisätehtävät ovat aivan oma haasteensa. Vaikeaksi nämä tehtävät tekee ennen kaikkea se, että kun perusongelmassa puoliskot liikkuvat aivan omia teitään, näihin neljään pisteeseen tähdättäessä rinkulat ovat jatkuvasti toistensa tiellä, minkä seurauksena niiden asemointia joutuu miettimään huomattavan paljon tarkemmin.
      Eivät lisätehtävät mitenkään eksponentiaalisen vaikeita ole, mutta miellyttävän haasteellisia kuitenkin. Ennen kaikkea ne ovat hyvä ele suunnittelijalta.

Cast Duet on erinomainen pulma ja looginen hyppy helpoista tai helpohkoista ABC:sta, Keystä ja Boxista astetta vaikeampaan ongelmaan. Duet ei ole perustasolla tolkuttoman vaikea, mutta vaatii monimutkaisuudessaan kuitenkin selvästi enemmän paneutumista kuin edeltäjänsä. Lisätehtävien ansiosta Duetilla riittää ikää.
      Oskar van Deventerin Duet Pulmapuodissa.

VAIKEUSTASO: 3/5, lisätehtävien kanssa 4/5 (Hanayama: 5/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Cast Square

Suunnitellut: Vesa Timonen

Vesa Timosen kolmas Hanayama-sarjaan suunnittelma pulma on nimeltään Cast Square. Nimensä mukaisesti nelikulmainen Cast Square muodostuu neljästä epämääräisen muotoisesta palasta, joista kaksi on kullanvärisiä, kaksi hopeisia, kuten niin monesssa muussakin Hanayma-pulmassa on.
      Myös tehtävä on tuttu: erota palaset toisistaan.

Timoselle - jonka samaiseen sarjaan tekemä Cast Loop palkittin vuonna 2007 Australiassa - tunnusomaisesti Cast Square ei ole vain pulma, vaan myös korumaisen kaunis esine. Tähän mennessä kohtaamistani Hanayma-pulmista Cast Square on kiistatta parhaan näköinen. Siisti ja tyylikäs.
      Se on myös teknisesti hyvin kiinnostava, etenkin ensialkuun. Sen osat liikkuvat sujuvasti ja elegantisti tiettyyn pisteeseen asti antaen uskoa helposti ratkeavasta pulmasta, kunnes liikkuminen pysähtyy kuin seinään. Tavassa, jolla neljä palasta liikkuvat toistensa lomassa on jotain hyvin tyylikästä.

Pulma aukeaa yllättävänkin suureksi ennen kuin mekanismi alkaa ottaa vastaan. Sen väleihin tuijottamalla saattaa saada pienen jo aavistuksen siitä, mikä mekanismi on ja lähempi tarkastelu paljastaa sen aika nopeasti kokonaan - Cast Squaren tapauksessa vaihtoehtoja lukitusmekanismille ei voi kovin montaa erilaista ollakaan.
      Sain Cast Squaren ratkaistua melko nopeasti, mutta en vieläkään tiedä varmasti, mikä on oikea metodi: olen onnistunut avaamaan sen kahdella eri tavalla joista toinen on idioottivarma mutta ehkä vähän kömpelö ja toinen epävarma, mutta tyylikkäämpi. Voisin kuvitella, että jälkimmäisestä siististä avaustavasta on olemassa jokin varma variaatio, jota en vaan ole vielä täysin tajunnut. Mutta aion ottaa selville.

Kuten niin usein aiemminkin, Cast Squaren kasaaminen on kokonaan oma ongelmansa. Kolmannella kerralla keksin tavan, jolla se onnistuu vähimmällä vaivalla, mutta oma haasteensa se on silti, ei tosin läheskään samanlainen kuin Cast Donutsin kokoaminen oli.
      Mielenkiintoinen ominaisuus - jota soisi näkevänsä enemmänkin - on mahdollisuus laittaa kootessa palaset haluamaansa järjestykseen, jolloin pulmasta tulee ainakin uudennäköinen - sitä en tiedä, miten se ratkaisemiseen vaikuttaa. Mutta kiva pieni lisä se joka tapauksessa on.
      Cast Square on pulmana hyvää ellei keskivertoa vähän parempaa Hanayama-tasoa - ja ulkonäkönsä ansiosta vielä vähän enemmän. Se ei ole pulmana erityisen monimutkainen kuten eivät ole Timosen aiemmatkaan Hanayama-pulmat (Loop ja Donuts), mutta niiden lailla Cast Square on uniikki sekä idealtaan että toteutustavaltaan.
      Cast Squaren löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 6/6)
VIEHÄTYSARVO: 3/5

Cast Loop

Suunnitellut: Vesa Timonen

Vesa Timosen Hanayama-sarjaan tekemät ja tähän mennessä vastaantulleet pulmat ovat ollet myös sarjan ulkonäöltään kauneimpia tai vähintäänkin mielenkiintoisimpia pulmia.
      Samalla linjalla jatkaa myös Cast Loop, jolla onkin itseasiassa taustansa juuri korussa, jonka Timonen teki tyttöystävälleen.
      Pulma tulee paitsi tyylikkäässä nahkarenkaassa, myös avattuna: tällä kertaa irtisaaminen ei ole ongelma, vaan kiinnipistäminen. Tämä pulma palkittiin vuonna 2007 sekä yleisö- että jury-palkinnolla Australiassa. Aiheesta.

Cast Loop koostuu kahdesta renkaanpuolikkaasta, joiden toisessa päässä on magneetti, toisessa taas urat, jotka sopivat yhteen vastakappaleen kanssa. Jos kappaleet pyörittää yhteen uria pitkin, kuten kaikki ensimmäisenä tekevät, pulma palaa alkutilanteeseen, jossa se paketissakin oli eli siihen, jossa magneetit eivät kohtaa toisiaan eikä pulma ole ratkaistu.
      Cast Loop ei ole vaikea pulma, vaan sarjan vaikeustasoarvion perusteella helpoin mahdollinen. Minulle se ei kuitenkaan ollut niin helppo kuin olisin voinut toivoa. Sen sijaan, että olisin alusta alkaen ajatellut ongelmaa huolella, ratkaiseminen meni minulla enemmänkin satunnaiseksi säheltämiseksi. Vasta sitten, kun tulin kääntäneeksi ongelman päässäni toiseen asentoon, sain sen ratkaistua.

Timosen pulma on helppo, mutta se on myös kaunis ja mukana tulevan siistin nahkanauhan ansiosta sitä ilkeää pitää huomionherättäjänä kaulassaan. Se on yksinkertaisuudestaan huolimatta mekaanisesti siisti, mikä houkuttelee pyörittelemään sitä huvikseen vielä ratkaisun jälkeenkin.
      Cast Loop on helppoutensa ja ulkonäkönsä ansiosta erinomainen lahjaidea.
      Kiitokset Pulmapuodille arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama 1/5)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Cast Elk

Suunnitellut: Nob Yoshigahara

Hanayama-pulmasarjassa ilmestyneessä Cast Elkissä on sama tavoite kuin sarjan useimmissa muissakin ongelmissa: irrota osat toisistaan. Mikä erottaa Cast Elkin muista on vaikeustaso. Se on pirullinen.
      Pulmasta näkee jo aika varhaisessa vaiheessa, miten erottamisen pitäisi tapahtua, mutta ongelmana ovat strategisesti sijoitetut sarvet, jotka estävät kaikki vähänkään oikeaan suuntaan menevät liikesarjat. Eipä silti, estävät ne kaikki vääräänkin suuntaan menevät. Aikansa kapistusta pyöriteltyään tekee mieli jo hakea hiomalaikka ja pyöristellä kippurasta vähän kulmia.

Pyörittelin Cast Elkiä monta päivää, ehkä noin vajaan viikon. Keittiössä aamupalalla. Autossa istuessa ja vaimoa odottaessa. Tietokonetuolissa. Sohvalla. Eikä mitään. Sitten nappasin sen eräs ilta taas pöydältä käteeni ja osat irtosivat ennen kuin sain nyrkkiä kiinni. Tuosta vaan, ihan itsestään. Kun joskus pulman alkutilanteeseen palauttaminen on ongelma, sitä ei tässä ollut: työnsin osat samantien yhteen juuri niin kuin olin ajatellut niiden irtoavankin ja se oli siinä.
      Tässä itsestään ratkeamisessa ei kyse kuitenkaan ole samalla tavalla ongelmasta kuin oli aiemmin käsitellyssä Cast Starissa, sillä Cast Elkin piikit pitävät kyllä huolen, ettei itsestään ratkeamista tapahdu kuin todella sattumalta. Siinä, missä Cast Star on irronnut minulla tähän mennessä itsestään kaksi kertaa, ei Elkin kanssa todennäköisesti tällaista tule enää tapahtumaan. Cast Elkin ongelmat ovat muualla.

Monet pitävät Cast Elkiä yhtenä sarjan parhaista ongelmista ja myös yhtenä vaikeimmista. Minä sen sijaan en siitä kovin hirveästi perusta ja syy sille löytyy nimenomaan vaikeustasosta, joka syntyy mielestäni vähän vääristä syistä.
      Kuten aiemmin olen todennut, pidän pulmista jotka ratkaistaan 75 prosenttisesti aivotyöllä. Cast Elkissä aivotyön osuus on aikalailla nollan paikkeilla: on selvää, mistä osat irtoavat, minkä jälkeen vain on kyse mekaanisesta työstä saada osat siihen asentoon, että ne päästävät toisistaan irti.
      Tehtävää vaikeuttavat entisestään ne hiomalaikkaa houkuttelevat piikit, jotka eivät tee pulmasta minun silmissäni mielenkiintoisempaa vaan lähinnä turhauttavan. Cast Elk on tyyppiesimerkki ongelmasta, jota olen alkanut kutsua "millintarkaksi" eli sellaiseksi, jossa pulman osien on oltava tarkalleen oikeassa asennossa, jotta ratkaisussa pääsee eteenpäin. Ja sellainen pulma ei yksinkertaisesti ole minua varten.
      Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö se viehättäisi muita, onnellisia Cast Elkin omistajia on netti täynnä. Se on taatusti haastava ongelma, jota on helppo kuljettaa mukanaan ja yrittää ratkaista missä tahansa sitten istuukin. Se on hyvin mekaaninen pulma ja jos sellaisesta pitää, pitää Cast Elkistä.
      Cast Elkin voi ostaa omakseen täältä. Kuvassa näkyvä ongelma ei ole Hanayamasta - Hanyaman versio on ainakin kaksi kertaa suurempi ja monta kertaa tukevampi.

VAIKEUSTASO: 5/5 (Hanayama: 6/6)
VIEHÄTYSARVO: 1/5

Cast Coaster

Suunnitellut: Serhiy Grabarchuk

Työkaveri, jota olen kiusannut Cast Coililla, Donutsilla ja ratkaisematta jääneellä L'oeufilla, toi sitten kostoksi pulman minulle. Cast Coasterin olen rekisteröinyt kuvista ja ajatellut, että onpas siinä mahtavan näköinen pulma. Sitä se on kädessäkin katsottuna: kolme toisiinsa lomittautunutta epämääräisen muotoista rengasta ovat koottuna ja toisiinsa pujottautuneina kaunis symmetrinen näky.

Useimmista metallipulmista poiketen Cast Coasterissa ongelma ei ole osien erottaminen, sillä ne lähtevät kunhan niitä vähän liikuttelee. Tehtävänä on pistää osat jälleen yhteen, jotta niistä tulee kuvassa näkyvän muotoinen lasinalusta.
      Rinkuloiden molemmin puolin on syvennyksiä ja kohoumia, joihin on toisista renkaista löydettävä sopivat vastakappaleet. Ongelma ei ole niinkään löytäminen, vaan kaikkien kolmen renkaan asemointi keskenään niin, että ne pääsevät loksahtamaan yhteen.
      Vaikeutta lisää se, että palaset eivät ole vain toistensa alla tai yllä, vaan lomittuvat kierosti mennen milloin alta, milloin päältä. Se, että rengas on jossain kohdassa alimmaisena, ei tarkoita etteikö se toisessa vaiheessa voisi kulkea päällimmäisen renkaan yli - jos niistä nyt pystyy edes sanomaan, mikä on päällimmäinen ja mikä alimmainen. Ratkaistessa mitkä tahansa kaksi rengasta saa kyllä yhteen melko nopeasti, mutta kolmas tuottaakin jo hankaluuksia.

Tässä on jälleen hyvä osoitus siitä, miten hienosti Hanayman pulmat on suunniteltu. Myös Cast Coaster ratkeaa lopulta vaivatta, kun on malttanut lopettaa säheltämisen ja miettinyt, miten ratkaisu on tehtävä.
      Niinpä kokeiltuani kahta vaihtoehtoa riittävän kauan osasin luopua molemmista jo muutaman minuutin jälkeen ja siirtyä kolmanteen, minkä seurauksena pulma sulkeutui tyylikkäästi ja pakottamatta.
      On tosin myönnettävä, että viimeistä osaa liikutellessa ja seiniin törmäillessä epätoivon tunne hiipi jo jostain, mutta sitten kun vain asemoin palasen kohdalle, jossa sen mielestäni kuuluisi ratkaisun kannalta olla, pulma palkitsi minut ratkeamalla juuri niin kuin sen pitikin.
      Todella kaunis pulma, joka melkein houkuttelee ottamaan mukaansa kapakkaan tai minne nyt sitten meneekin. Coaster tosin on sen verran haastava ja keskittymistä vaativa, ettei sitä välttämättä kauhean hektisessä paikassa pysty ratkaisemaan. Se ei myöskään ratkea vain kokeilemalla johtuen lukuisista asennoista, joissa osat voivat olla, vaan edellyttää suunnittelua.
      Cast Coasterin löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Cast Box

Suunnitellut: Akira Yuta

Hanayama-sarjan Cast Box on mekaanisesti suoraa jatkoa kahdelle aiemmin käsitellylle pulmalle, Cast Keylle ja Cast ABC:lle. Kaikissa näissä kolmessa on tarkoituksena irrottaa osat toisistaan pulmassa kulkevia uria pitkin.

Kuten avaimia ja ABC:tä käsitellessä tuli sanottua, tämän tyylisten pulmien ratkaisu perustuu systemaattiselle eteenpäin painamiselle siihen asti, kunnes osat ovat irti toisistaan. Näin on myös Cast Boxin kanssa, joskin Box onnistuu olemaan hieman vaikeampi.
      Jykevässä ja yllättävän painavassa laatikossa on uria vähän jokaisella sivulla ja monella eri puolella sivuja. Aloituskohdan ympärille kietoutuneessa renkaassa puolestaan on aukko, jossa oleva "piikki" estää täysin summittaisen liikkumisen. Piikin on asemoiduttava aina sille puolelle sivua, jossa urakin on. Kun ura ja piikki kohtaavat toisensa, ratkaisu etenee.

Vaikeamman Cast Boxista tekee se, ettei etemissuunnasta ole missään vaiheessa aivan täyttä selvyyttä. Toisin kuin Cast Keyssä, jossa vain ihan alku on vähän hankala, mutta joka sen jälkeen ratkeaa lähes itsestään, Cast Boxissa joutuu jokaisen askeleen jälkeen pyörittelemään rengasta ja harkitsemaan eri vaihtoehtoja, joista pääsisi eteenpäin.
      Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole paljon, laatikossa on tietääkseni vain yksi hämäysliike. Vaikein kohta ratkaisussa on yksi lopputaipaleelta löytyvä kierohko liike, joka saattaa jumittaa ratkaisun hyväksi toviksi ennen kuin sen keksii.
      Tästä huolimatta tälle mekaniikalle tyypillisesti ratkaisu tulee lopulta ilman sen suurempaa pohtimista, lähinnä pelkkään kokeiluun perustuen. Cast ABC:lle ja Cast Keylle tämä häviää viehättävyydessään, laatikko kun on kovin kova ja persoonaton esineenä verrattuna huomattavasti mielenkiintoisemman näköisiin aakkosiin ja avaimiin. Koska nämä pulmat eivät ole - ainakaan tähän mennessä kohtaamani - erityisen vaikeita, paljon niiden viehätyksessä nojaa ulkonäköön.
      Cast Box on oikein hyvä peruspulma, jonka valmistusmateriaali voisi olla miellyttävämpikin, etenkin kun sitä vertaa moniin muihin Hanayama-sarjassa julkaistuihin upean näköisiin pulmiin. Se on kuitenkin hieman haastavampi tämän tyylinen ongelma ja jos haluaa reitinhakuongelmaansa pikkuisen lisää haastetta, silloin Cast Box on hyvä hankinta.
      Tämä arvostelu perustuu Pulmapuodilta saatuun arvostelukappaleeseen.

VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama: 2/6)
VIEHÄTYSARVO: 3/5

Cast ABC

Suunnitellut: (ei tietoa)

Jo vuonna 1911 Englannissa ilmestynyt pulma ABC on nähnyt epäilemättä sadassa vuodessa monta toisintoa, joista viimeisimpänä Hanayamassa julkaistu erityisen hyvänkokoinen ja näköinen versio. Tehtävä itsessään on sama. Tällä kertaa C on erotettava AB:sta, mihin ei onneksi kuitenkaan tarvitse mitään tässä tapauksessa mitään matemaattista kaavaa.

Cast ABC kuuluu teknisesti samaan sarjaan Cast Keyn kanssa: molemmissa irrotusperiaate on täsmälleen sama, vain tapa vaihtelee. ABC:n ratkaisu on myös avaimia itsestäänselvempi johtuen huonommin (tai tarkoituksellisesti helpommin) piilotetuista urista. Näitä uria pitkin C sitten kulkee, kunnes lopulta päätyy pisteeseen, josta pääsee livahtamaan vapauteen.
      Cast Keystä poiketen ABC:ssä voi mennä harhaan, mutta eksyminen on vain hetkellistä ja oikea reitti löytyy hyvin nopeasti.

Tämän tyyppisissä ongelmissa on helppoudestaan huolimatta jotain sellaista, mikä miellyttää minua suuresti. Vaikka ratkaisu on jollain tasolla hyvin itsestäänselvä - seuraa polkua kunnes päädyt ulos -, ratkaisun edistymistä on kuitenkin miellyttävä seurata. Polkua ei pysty näkemään etukäteen, minkä ansiosta jokainen käännös tulee pienenä yllätyksenä. Tämän ansiosta jännite säilyy koko ajan.
      Näistä molemmat sopivat erinomaisesti aloittelelijoille, mistä todisteena seitsemänvuotias tyttäreni, joka ratkaisi tämän aivan itse ilman apua. Ne ovat taattua Hanayma-laatua (toisin kuin kuvassa näkyvä versio), minkä vuoksi tällaisen ilkeää antaa lahjaksikin. Cast Key on näistä kahdesta mielenkiintoisempi monimutkaisuutensa ja alussa tulevan hämmästyttävyyden ansiosta, mutta Cast ABC:sta on hyvä aloittaa. Hauskoja ovat molemmat.
      Cast ABC löytyy Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 1/5 (Hanayama: 1/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Cast Coil

Suunnitellut: Edi Nagata

Hanayama-sarjan Cast Coil on taas yksi hieno osoitus siitä, miten laadukasta tekoa sarjan pulmat ovat: äärimmäisen paksua ja jykevää rautaa, jotka ovat juuri sen verran kevyitä, etteivät kädet väsy niiden pyörittelyyn, mutta myös sen verran painavia ja tukevia, etteivät säry vaikka niitä miten kieputtaisi. Kun sarjan pulman ottaa käteensä, laadun tuntee. Loistavaa työtä.

Cast Coil tuotti päänvaivaa. Työpaikalla istuessa pyörittelin sitä muutaman päivän ajan ja löysin helposti ensimmäisen liikkeen. Kun onnistuin lopulta löytämään toisen liikkeen, en löytänyt enää kolmatta. Palasin aina samaan pisteeseen ja kokeilin mielestäni kaikki suunnat ja variaatiot, mutta edistystä ei tapahtunut. Sitten kolmantena päivänä ruokatunnilta kävellessä tulin ajatelleeksi, että entäpä jos toinen siirto olikin hämäys, minkä seurauksena löysin oikean suunnan. Tässä hyvä esimerkki siitä, miten pahasti ihminen fiksoituu johonkin.
      Mutta tarina jatkuu.
      Oliko suunta oikea vai ei, se ei selvinnyt, sillä annoin pulman työpaikalla vierustuolissa istuvalle kollegalle julistaen korskeasti, että jos sen saat auki niin minä kolme päivää sitä yrittänyt lähden tästä häpeämään. Tiedätte kyllä, miten siinä sitten kävi. Häpeäpenkistä minut pelasti vain se, ettei kollegalla ollut aavistustakaan, miten ratkaisu oli tapahtunut tai missä asennossa osat olivat toisistaan eronneet. Saati sitten, että olisi osannut palauttaa pulman alkutilanteeseen.

Kuten kokeneemmat ratkaisijat tietävät, jos ei ole ratkaisua nähnyt eikä tiedä, miten se menee, palauttaminen voi olla vielä suurempi ongelma kuin ratkaisu.
      Näin oli ehdottomasti Cast Coilin tapauksessa, kun osat irtoavat vain yhtä kautta, mutta voivat kietoutua toisiinsa useampaa eri reittiä. Kokeilin aika montaa asentoa ja jälleen fiksaatiota uhmaten yhtä tiettyä, mihin suuntaan pulmakin tuntui viittaavan. Koska kuitenkin olen oppiva ihminen, osasin tällä kertaa antaa periksi ja kokeilin jotain aivan muuta.
      Se johti tilanteeseen, jossa ajattelin että en saa pulmaa kasaan koskaan - ennen kuin käänsin Coilin käsissäni ympäri ja huomasin olevani perillä.
      Samana iltana töiden jälkeen ratkaisin pulman myös toiseen suuntaan ja osoittautui, että alkuperäistä ratkaisua oli estänyt juuri takertumiseni väärään suuntaan. Toinen suunta oli oikea ja Coil oli ratkaistu aika nopeasti.
      Kaiken kaikkiaan hyvä pieni pulma: ei järin omaperäinen muiden "erota osat" -tyyppisten pulmien joukossa tai huomiota herättäväkään muuten kuin painollaan, mutta tarjoaa kuitenkin sopiva haasteen etenkin kun jouduin sen väärinpäin ratkaisemaan. Ehkä Cast Coil oli loppujen lopuksi teknisesti vähän liian yksinkertainen.
      Cast Coil Pulmapuodissa. Tämä arvostelu on tehty liikkeeltä saadun arvostelukappaleen pohjalta.


VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama: 3/6)
VIEHÄTYSARVO: 3/5

Cast Donuts

Suunnitellut: Vesa Timonen

Suomalaisen suunnittelijan Vesa Timosen Hanayma-sarjaan tekemä Cast Donutsissa on kaksi toisiinsa hyvin tiiviisti kietoutunutta rengasta, tai donitsia. Donitsien välissä ei ole liikkumatilaa juuri nimeksikään, mutta tehtävänä olisi kuitenkin saada renkaat erilleen. Mahdotonta? Siltä se tuntuu, kuten parhaassa tapauksessa aina.

Cast Donuts antaa kuitenkin alusta lähtien pieniä vinkkejä siitä, miten ratkaisu tulee tapahtumaan. Saattaa olla, että pulmapaketissa näkyvä kuva spoilaa ratkaisua hieman, mutta toisaalta ongelmaa pyöritellessä huomaa itsekin hyvin pian, että renkaat eivät ole aivan tiiviitä.
      Sekään ei kuitenkaan auta vielä hirveän pitkälle, sillä mainitun ahtauden takia ratkaisu ei antaudu helpolla.

Cast Donuts oli taskussa koko sen ajan, kun pyörittelin Cast Coilia. Hypistelin rinkuloita aina välillä, mutta päätin etten syventyisi siihen sen enempää ennen kuin Coil olisi ratkaistu. Sitten työkaveri tuli ja ratkaisi ensin Coilin ja sitten Donutsin (molemmat kuulemma puolivahingossa, mutta tiedä häntä), mikä pakotti minut kasvoni säilyttääkseni paneutumaan molempiin heti illalla kotona.
      Näistä kahdesta Timosen pulma on parempi. Se on ratkaisutavaltaan Coilia omaperäisempi ja myös paremman näköinen ja tuntuinen. Sen toimintamekaniikassa on hieman sitä samaa, mikä sai minut pitämään Nutcasen ratkaisemisesta niinkin paljon. Ne eivät ole teknisesti oikein millään tapaa samanlaisia ongelmia, mutta molemmat herättävät minussa piilevän murtovarkaan. Sen, joka käyttää aivojaan eikä yritä runnoa sisään ikkunasta lihasvoimilla.
      Palkitsevinta Cast Donutsissa on se, että sen pystyy ratkaisemaan seisahtumalla ja käyttämällä järkeä edestakaisen pyörittelyn sijaan. Sitten kun on päätellyt, miten pulman täytyy toimia, sen voi ottaa käteensä ja ratkaista muutamassa sekunnissa. Tämä tekee siitä paitsi mieleiseni pulman, osoittaa myös kuinka nokkelan mekaniikan Timonen on onnistunut laatimaan - ja se on nokkela vaikken täysin ymmärräkään, miten se toimii niin kuin toimii.
      Cast Donuts on erinomainen ongelma, joka säilyttää kiinnostavuutensa vielä ratkaisun jälkeenkin. Pulmasta pääsee ottamaan mittaa tilaamalla sen Pulmapuodista, joka myös lähetti tämän kyseisen kappaleen minulle arvosteltavaksi.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Cast Key

Suunnitellut: (ei tietoa)

Englannissa 1800-luvulla kehitetty pulma Cast Key kuuluu samaan ryhmään kuin käytännössä kaikki metallipulmat: tehtävänä on löytää keino saada kaksi enemmän tai vähemmän yhteenkietoutunutta osaa irti toisistaan. Ero tällaisten pulmien välillä löytyy lähinnä niiden vaikeustasosta ja abstraktiudesta, mutta myös kolmannesta tekijästä, joka tekee Cast Keystä yhden lempipulmistani.

Hanayma-sarjassa uudelleenjulkaistu Cast Keyn erottaa monista muista metallipulmista sen ei-abstraktius: kyse on avaimen näköisistä avaimista eikä vain jostain epämäääräisen satunnaisesta muodosta. Tämä tekee pulmasta ainakin minulle heti mielenkiintoisemman, kun siinä on jotain tunnistettavaa, aivan kuten Cast Horsen tapauksessa, eli kun jotain hyvin arkista on yhdistetty aivan uudella ja oivaltavalla tavalla.
      Avaimet ovat kiinni kärjistään ja liikkuvat vapaasti, mutta eivät heti tunnu pääsevän irti toisistaan - eivät ainakaan siitä ilmiselvästä aukosta, josta niitä tulee ensimmäisenä yritettyä erottaa. Tapa, jolla avaimet lopulta irtoavat, tekee tästä lopulta erinomaisen pulman. Oikean metodin tajuaminen sai minut naurahtamaan ääneen (nörtti!), mikä korottaa "ahaa"-elämyksellään aina pulman kuin pulman arvoa. Siitä ei mennyt enää kauaa, kun avaimet olivat erillään.

Olennaista ei Cast Keyssä olekaan sen vaikeustaso. Se on helppo pulma, mutta sen ratkaiseminen on erittäin nautinnollista. Kun joskus joitain ongelmia ratkaistessa ei pysty sanomaan edistyykö vai meneekö taaksepäin, Cast Keyn kanssa askarrellessa edistymisen tuntee koko ajan. Siinä on myös jotain hieman labyrinttimäista, mikä saattaa lisätä sen viehätysarvoa minun silmissäni Cast L'Oeufin tapaan.
      Kuvassa näkyvä pulma ei taaskaan ole Hanayama-sarjasta, jonka versio tästäkin on huomattavasti tukevampi ja paremmannäköinen. Sarjassa on myös julkaistu ongelmasta toinen versio, Cast Key II, joka on ymmärtääkseni hieman tätä vaikeampi, vaikka ratkaisu ilmeisesti onkin aikalailla sama.
      Sekä Cast Keyn että Cast Key II:n löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 1/5 (Hanayama: 1/6, Cast Key II: 2/6)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Cast L'oeuf

Suunnitellut: Oscar van Deventer

Pidän labyrinteistä, etenkin haastavasti. Paperille sellaisia ei oikein tahdo saada tehtyä, koska paperille piirretyn labyrintin ratkaisee lähestulkoon vilkaisulla. Siksi onkin suuri harmi ja valtava epäkohta, ettei kukaan Suomessa ei ole keksinyt tehdä matkailijoiden - ja minun! - iloksi puistolabyrinttia.
      Onneksi on pulmaleluja, ja etenkin Oskar van Deventerin suunnittelemia pulmaleluja, joista löytyy useammanlaisia labyrintteja. Eikä yksikään niistä ole aivan yksiselitteisen helppo. Näihin on kiva eksyä.

Van Deventerin Cast L'oeuf (suomeksi "muna") on munanmuotoinen ongelma, joka ei sekään vastaa ihmiskunnan ikiaikaisimpaan ongelmaan munasta ja kanasta. Sen sijaan se tarjoaa kuvassanäkyvänlaisen labyrintin, jossa tehtävänä on saada kuljetettua
munanpuolikkaassa oleva tappi sokkelon toisessa päässä olevaan aukkoon, josta tappi - ja munanpuolikkaat - pääsee vapauteen.
      Paitsi että tässä tapauksessa labyrintteja on kaksi, yksi munan kummallakin puolella. Ja jotta ongelma ei olisi liian helppo, molemmat labyrintit on ratkaistava yhtä aikaa, mikä tarkoittaa sitä, että kun toisella puolella olisi vapaata suoraa, toisella puolella onkin vastassa seinä, joka estää liikkeen kääntöpuolella.
      L'oeuf on hieno pulma, joka vain paranee siitä, kun sen oppii ratkaisemaan oikein. Ensimmäinen kerta on nimittäin todennäköisesti vahinko ja perustuu puolisatunnaiseen heilutteluun - tai niin ainakin minulla perustui, minkä huomasi siitä, että pulman alkutilanteeseen palauttaminen otti voimille. Toisella kerralla osasin jo tietoisesti tutkia mekaniikan toimintatapaa ja pulma ratkesi ensimmäistä kertaa nopeammin. Palauttaminen ei sen sijaan nopeutunut yhtään.

Oskar van Deventer on rakentanut pulman sikäli hyvin, että siinä on hetkiä jolloin se sujuu yllättävänkin helposti ja antaa näin ratkaisijalle valheellista toivoa - kunnes sitten vastaan tulee yksi kahdesta hopeisella puolella olevasta ongelmakohdasta, joihin ratkaisu aina hetkiseksi tyssää. Vaikka vaikeaksi välillä meneekin, L'oeuf ei ole kuitenkaan missään vaiheessa täysin epätoivoinen ongelma, vaan sitkeyden ja kärsivällisyyden yhdistelmällä se ratkeaa lopulta.
      Ainoa huono puoli pulmassa on, että siinä on mahdollista päästä ajoittain eteenpäin voimalla - ellei sitä ole niin tarkoitettukin, vaikea sanoa. Joka tapauksessa L'oeuf on pulmien ja varsinkin labyrinttien ystäville onnenomiaan.

VAIKEUSTASO: 4/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Cast Horse

Suunnitellut: (ei tietoa)

Seuraavalla pulmalla on taas oma historiansa. Pahoittelut, mutta tällä kertaa ei kestä kauaa.
      Tarina kertoo, että Cast Horsen keksi tuntemattomaksi jäänyt Villin lännen cowboy, joka tapasi kiinnittää tällä systeemillä hevosensa paaluun. Osasi ilmeisesti irrottaakin; minun jäljiltä hevosparka olisi luultavasti nääntynyt niille sijoille pitkän ähertämisen päätteeksi sen sijaan, että olisi päästy ratsastamaan auringonlaskuun.
      Cast Horse on tähän mennessä ratkaisemistani metallipulmista ehdottomasti mielenkiintoisimpia.

Tehtävä on sama kuin aina ennenkin: irrota osat. Tässä tapauksessa pois olisi saatava hevostenkenkien väliin mahdutettu rengas. Tai jos pulma on Hanayma-sarjasta (mitä kuvassa näkyvä ei siis ole), kolmas hevosenkenkä. Mutta ongelma on täsmälleen sama versiosta riippumatta, tämä saattaa ehkä olla marginaalisesti vaikeampi.
      Joka tapauksessa Cast Horse on mahtava pulma. Se on sitä kahdesta syystä: ensinnäkin se tuntuu ongelmaa ensimmäistä kertaa katsoessa täysin mahdottomalta, kun eihän rengas voi mahtua sieltä tulemaan. Se tuntuu mahdottomalta vielä viidennenkin katsomiskerran jälkeen.
      Silti se tulee sieltä pois.
      Ja se on juuri se toinen syy, miksi Cast Horse on niin mahtava: kun sen on ratkaissut kerran, ei vieläkään ymmärrä, mitä on juuri tehnyt. Että miten se oikeasti tapahtuu? Miten se on mahdollista? Mitä sellaista ratkaisussa tapahtuu, että se mahdollistaa osan karkaamisen ahdingostaan?
      Enkä ymmärrä sitä vieläkään. Saan rinkulan kyllä irti ja takaisin (nykyään, aluksi en meinannut saada takaisin millään ja saattaa olla että ihan vähän huijasin - hyi minua) ihan milloin haluan, mutta silti en kykene ymmärtämään, miten se on mahdollista. En vaan tajua.

Tämän takia siitä pidän. Paitsi siksi, että se saa minut tuntemaan itseni toivottoman typeräksi, myös siksi että se herättää minussa saman ihmetyksen tunteen kuin mikä herää lapsissa näiden nähdessä jotain maagiselta vaikuttavaa. Se on keski-ikäiselle miehelle harvinaista ja siksi siitä pitää nauttia.
      Cast Horse sopii erinomaisesti aloittelijallekin ja etenkin Hanayama-versio, joka on todella hyvännäköinen. Pulma ei myöskään ole mitenkään erityisen vaikea, se vaatii vain aivojen niksauttamista havaitsemaan maailman kaksiulotteisena.
      Cast Horse Pulmapuodissa.

HUOM! Tätä pulmaa ratkaistaessa ainuttakaan hevosta ei vahingoitettu.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 2/6)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Cast Star

Suunnitellut: (ei tietoa)

Hanayama Cast -sarjassa uudelleenjulkaistu Cast Star on alkuperäisin 1800-luvun lopun Englannista, jossa oli tuolloin huima pulmavillitys. Villitys alkoi noin 1760-luvulla, jolloin Englannissa kehitettiin tiettävästi maailmanhistorian ensimmäinen palapeli. Nämä ensimmäiset palapelit olivat tarkoitettuja lähinnä lasten kouluttamiseen, mutta 1850-luvulle tultaessa palapeleihin alkoi ilmestyä maantieteen, matemaattisten tehtävien ja historian (muiden muassa) rinnalle muitakin kuvia ja niiden funktio vaihtui kasvatuksesta viihdytykseen.
      1800-luvun lopulla keksittiin lehti-/kuviosaha (lehti-/kuviosaha on muuten englanniksi jigsaw, mikä taas puolestaan nykyään tarkoittaa palapeliä), joka yhdistettynä vanerin keksimiseen mahdollisti entistä monimutkaisempien palapelien tekemisen ja vuoteen 1908 mennessä Englanti olikin jo täysivaltaisen pulmamanian vallassa. Ihmisten ahmiessa palapelejä ja pulmia, tuli tarve kehittää aina vain vaikeampia ja monimutkaisempia pähkinöitä. Ja sieltä jostain tämäkin on peräisin.
      Nyt kun sivistyksellinen puoli on hoidettu, mennään itse asiaan.

Minun kappaleeni, joka myös kuvassa näkyy, ei ole Hanayamasta, johon tehdyt pulmat ovat kuvassa näkyvää paljon kookkaampia ja jämäkämpiä - siis laadukkaampia. Mutta pulma on kuitenkin sama: irrota tähti rinkulasta. Rinkula on klassinen häntäänsä pureva käärme eli elämän syklisyyttä symboloiva Ourobouros (sori, lopetan) ja tähti on, no, tähti. Tähti menee elämän läpi? Irrota johtotähti elämästä? Elämä on kuin tähdenlento?
      Oli miten oli, tehtävä vaikuttaa yksinkertaiselta. Onko se sitä?
      Se on mielenkiintoinen kysymys. Kun otin Cast Starin ensimmäisen kerran käteeni, tähti vain pöyri paikallaan. Kilisyttelin sitä aikani ja pistin pois. Seuraavan kerran, kun otin pulman työn alle, tähti putosi saman tien syliin. Säikähdin ja tunkaisin sen nopeasti takaisin ennen kuin unohtaisin, missä asennossa se oli irronnut. Enkä sitten enää saanutkaan irti hyvään toviin.
      Oli miten oli, minusta pulma, joka ratkaisee itsensä, on lähtökohtaisesti viallinen. Vaikka pulmaa ei voi katsoa ratkaistuksi ennen kuin sen on itse ratkaissut ja pistänyt takaisin alkuperäiseen asentoon, on kuitenkin jotain väistämättä pilalla, jos ongelman näkee ratkaistuna. Se on vähän sama kuin kuulisi elokuvan loppuratkaisun. Siitä jää väistämättä puuttumaan se "aha!"

Se ei ole ainoa ongelmani Cast Starin suhteen: minuun tämän tapaiset ongelmat, joissa ratkaisu perustuu millintarkkaan asemointiin pähkäilyn ja päättelyn sijaan, eivät vetoa, ne kun eivät hiero aivonystyröitä, vaan hermojani. Cast Starissa on alusta lähtien päivänselvää, että on vain yksi asento, jossa tähti livahtaa lokerostaan ja koko loppuaika tähtääkin tuon asennon löytämiseen.
      Eipä silti, kyllä tätä tulee edelleen pyöriteltyä ja testattua, kuinka nopeasti sen saa paikaltaan. Eli ei se minunkaan mielestäni täysin mitääntekemätön ole.

Cast Star sopii hyvin aloittelijoille tai ihmisille, jotka ratkaisevat pulmat mieluummin tekemällä kuin tuijottamalla. Molempi parempi. Onhan Cast Star hienon ja huomiota herättävän näköinen, kuten ovat monet muutkin Hanayamassa julkaistut pulmat.
      Jos kiinnostus heräsi, tilaa oma kappale Pulmapuodista ja kokeile, kuinka nopeasti tähti irtoaa. Mutta meneekö vielä takaisin?


VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama: 3/6)
VIEHÄTYSARVO: 2/5

Nutcase

Suunnittelija: Oskar van Deventer

Hanayama on japanilainen vuonna 1972 perustettu lelutehdas, joka julkaisee muun muassa Cast Puzzle -sarjaa. Tämän sarjan metallipulmat on tehty vähän normaalia suurempaan ja tukevampaan kokoon. Osa sarjassa ilmestyvistä pulmista on vanhoja, osa sarjaa varten suunniteltuja.
      Yksi Hanayamalle ongelmia suunnitellut on hollantilainen Oskar van Deventer, jota piireissä myös jonkinlaisena nerona pidetään. Van Deventer onkin tehnyt aikalailla kaikentyylisiä pulmaleluja irrottamistehtävistä logiikkapeleihin ja sokkeloihin.
      Nyt käsiteltävä Nutcase on irrottamispulma, jossa tehtävänä on pistää kokonaisuus palasiksi ja koota taas.

Hanayama luokittelee pulmansa asteikolla, jossa yksi tähti edustaa helpointa tapausta, kuusi tähteä vaikeinta. Nutcase tulee kuuden tähden varoituksella.
      Kuten kuvasta näkyy, ruuvin yläreunassa on reikä, josta näkee kokonaisuuden sisälle. Siellä kilisee pieni mutteri, joka olisi saatava ulos pulman sisuksista. Eikä se aluksi ihan helpolta tehtävältä tunnukaan: kaksi mutteria pyörivät edestakaisin jengoillaan, mutta mitään muuta ei tapahdu. Kun sain Nutcasen käsiini, ihmetys oli aluksi suuri ja tehtävä tuntui kuuden tähtensä arvoiselta. Mistä pulmissa suuresti pidänkin: sitä, kun jokin tuntuu mahdottomalta.
      Pistin pulman pois, kunnes pääsin reissusta kotiin, missä aloin tarkastella ongelmaa vähän tarkoitushakuisemmin. Jätin muttereiden pyörittelyn ja sormien käyttämisen vähemmälle ja käytin sen sijaan päätäni. Päättelyn tuloksena jäljelle jäi vain yksi mahdollinen mekaniikka, jolla pulma saattoi toimia ja näinhän se olikin. Ratkaisuun meni loppujen lopuksi ehkä reilu puoli tuntia.
      Netissä onkin kahdenlaista juttua Nutcasesta: jotkut ovat ratkaisseet sen hyvinkin nopeasti ja kyseenalaistavat pulman saaman kuuden tähden vaikeustason, kun taas jotkut eivät ole ratkaisseet sitä vielä vuodessakaan (annoin eräälle blogistille kolme vinkkiäkin, tiedä sitten onko ratkaissut niilläkään). Tässä näkeekin selvästi, miten eri tavoin ihmisten päät toimivat: minä olen esimerkiksi täysin toivoton pirunnyrkeissä ja narupulmissa (jotka lähinnä pelottavat minua), mutta jotkut muut menevät sitten sujahtamalla lävitse. Tärkeintä onkin löytää sellaiset pulmat, jotka sopivat kullekin.

Vaikeustaso ei ole minulle mikään syy pitää tai olla pitämättä pulmista. Vaikka Nutcase ei kenties tarjonnut niin suurta haastetta kuin joillekin, pidin pulmasta silti suuresti. Se on tukeva, hyvännäköinen ja ennen kaikkea nokkela puzzle, jossa parasta on sen alussa herättämä epätoivon tunne. Nautin myös suunnattomasti tavasta, jolla se ratkeaa.
      Ei Nutcase silti täysin ongelmaton ole, sillä se saa ansaitsematonta lisävaikeutta siitä, että isot mutterit livahtavat helposti jengoiltaan ja menevät lukkoon. Tällöin ei auta muu kuin kaivaa kaapista kaksi jakoavainta - kuten kävi ottaessani tähän kuvaa puretusta ongelmasta. Se on sääli muuten niin erinomaisessa tehtävässä.
      Nutcasen saa omakseen Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 6/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5