maanantai 18. maaliskuuta 2013

Cast Star

Suunnitellut: (ei tietoa)

Hanayama Cast -sarjassa uudelleenjulkaistu Cast Star on alkuperäisin 1800-luvun lopun Englannista, jossa oli tuolloin huima pulmavillitys. Villitys alkoi noin 1760-luvulla, jolloin Englannissa kehitettiin tiettävästi maailmanhistorian ensimmäinen palapeli. Nämä ensimmäiset palapelit olivat tarkoitettuja lähinnä lasten kouluttamiseen, mutta 1850-luvulle tultaessa palapeleihin alkoi ilmestyä maantieteen, matemaattisten tehtävien ja historian (muiden muassa) rinnalle muitakin kuvia ja niiden funktio vaihtui kasvatuksesta viihdytykseen.
      1800-luvun lopulla keksittiin lehti-/kuviosaha (lehti-/kuviosaha on muuten englanniksi jigsaw, mikä taas puolestaan nykyään tarkoittaa palapeliä), joka yhdistettynä vanerin keksimiseen mahdollisti entistä monimutkaisempien palapelien tekemisen ja vuoteen 1908 mennessä Englanti olikin jo täysivaltaisen pulmamanian vallassa. Ihmisten ahmiessa palapelejä ja pulmia, tuli tarve kehittää aina vain vaikeampia ja monimutkaisempia pähkinöitä. Ja sieltä jostain tämäkin on peräisin.
      Nyt kun sivistyksellinen puoli on hoidettu, mennään itse asiaan.

Minun kappaleeni, joka myös kuvassa näkyy, ei ole Hanayamasta, johon tehdyt pulmat ovat kuvassa näkyvää paljon kookkaampia ja jämäkämpiä - siis laadukkaampia. Mutta pulma on kuitenkin sama: irrota tähti rinkulasta. Rinkula on klassinen häntäänsä pureva käärme eli elämän syklisyyttä symboloiva Ourobouros (sori, lopetan) ja tähti on, no, tähti. Tähti menee elämän läpi? Irrota johtotähti elämästä? Elämä on kuin tähdenlento?
      Oli miten oli, tehtävä vaikuttaa yksinkertaiselta. Onko se sitä?
      Se on mielenkiintoinen kysymys. Kun otin Cast Starin ensimmäisen kerran käteeni, tähti vain pöyri paikallaan. Kilisyttelin sitä aikani ja pistin pois. Seuraavan kerran, kun otin pulman työn alle, tähti putosi saman tien syliin. Säikähdin ja tunkaisin sen nopeasti takaisin ennen kuin unohtaisin, missä asennossa se oli irronnut. Enkä sitten enää saanutkaan irti hyvään toviin.
      Oli miten oli, minusta pulma, joka ratkaisee itsensä, on lähtökohtaisesti viallinen. Vaikka pulmaa ei voi katsoa ratkaistuksi ennen kuin sen on itse ratkaissut ja pistänyt takaisin alkuperäiseen asentoon, on kuitenkin jotain väistämättä pilalla, jos ongelman näkee ratkaistuna. Se on vähän sama kuin kuulisi elokuvan loppuratkaisun. Siitä jää väistämättä puuttumaan se "aha!"


Se ei ole ainoa ongelmani Cast Starin suhteen: minuun tämän tapaiset ongelmat, joissa ratkaisu perustuu millintarkkaan asemointiin pähkäilyn ja päättelyn sijaan, eivät vetoa, ne kun eivät hiero aivonystyröitä, vaan hermojani. Cast Starissa on alusta lähtien päivänselvää, että on vain yksi asento, jossa tähti livahtaa lokerostaan ja koko loppuaika tähtääkin tuon asennon löytämiseen.
      Eipä silti, kyllä tätä tulee edelleen pyöriteltyä ja testattua, kuinka nopeasti sen saa paikaltaan. Eli ei se minunkaan mielestäni täysin mitääntekemätön ole.

Cast Star sopii hyvin aloittelijoille tai ihmisille, jotka ratkaisevat pulmat mieluummin tekemällä kuin tuijottamalla. Molempi parempi. Onhan Cast Star hienon ja huomiota herättävän näköinen, kuten ovat monet muutkin Hanayamassa julkaistut pulmat.
      Jos kiinnostus heräsi, tilaa oma kappale Pulmapuodista ja kokeile, kuinka nopeasti tähti irtoaa. Mutta meneekö vielä takaisin?


VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama: 3/6)
VIEHÄTYSARVO: 2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti