An Interview With Vesa Timonen

Vesa Timonen has almost got a double-identity working daytime as a geeky embedded software engineer and a puzzle-designer by night. Though the latter is not going to take no-one by surprise in these circles anymore: Timonen is one of the most prominent puzzle designer in Finland - and one of the very few.
      With multiple puzzles under his belt, and many of them published in the famous Hanayama Cast series, Timonen has already made himself known among puzzle enthusiasts.

Vesa Timonen at work. With a view.

The road that lead him here started in childhood as many things in life does. He might not have been much taller than a courtyard fence but already he was interested in puzzles - and especially in magic tricks his father used to show him. They bothered him so much that he spent lots of time figuring them out. As a result the magic might've vanished but the knowledge grew.
      –Those were probably the first puzzles I solved, says Timonen.
      But if there's one person Timonen considers contributed the most to a blooming designer, it's his uncle. With him Timonen used to solve Tangram puzzles one after another. They didn't know it then but the version they got had a fault in it which made one of the puzzles unsolvable.
      –We kept on trying and trying. Twenty years after that I got the game in my hands. Revisiting the challenge I noticed that that particular problem was impossible. I told my uncle about it, but naturally he didn't believe me.
      Timonen sees the time well spent: solving Tangram teached him concentration and persistence both which are essential not only for a puzzle solver but also for a designer.
      –The more you solve, the more you start to see behind the fabric of the puzzles. Get a glimpse into the puzzle universe.

There's something familiar in this...

There was something in puzzles in general that captured Timonen's attention and he used to buy any he could get his hand on. Then, while studying to be the computer geek he is today, he ran into a draught of new puzzles. That's when the idea presented itself to him for the first time.
      –Because I couldn't find any on the store shelves, I thought maybe I should try to invent one myself.
      It took him three months to ready a prototype of his first ever puzzle. It was a wooden burr with a diagonal setup. An invention of which he was immensely proud of - that is, until he traveled to Amsterdam and saw the exact same puzzle there, on a supermarket shelf.
      The Diagonal Burr puzzle had been patented already as far back as in 1905. He hadn't been so unique after all.
      After the crushing start it took him two years to get back into it. Then came a time in his life when boredom set in with nothing to do. Out of nowhere came a puzzle idea which Timonen considered so good that he decided to look into it. He contacted Sloyd's Tomas Lindén who made the first prototype of the idea - that idea was to become his first puzzle, Timonen Burr Simple in 1999.
      That was the beginning of a partnership which has carried on for nearly twenty years.
      –Tomas and I have the same beauty ideals, both of us like puzzles which have as few pieces as possible. Tomas is very good at giving feedback, he doesn't hide his opinion just to be polite. He also usually has many ideas how to develop the idea further.
      Timonen considers Lindén crucial in his career and says that without Lindén's contribution many of his designs wouldn't have ever seen the light of day. Puzzles like Timonen Burr, Lox In a Box 1 & Lox In a Box 2, Double Squared and Symmetrick would've never been.
      –The process is as follows: I send a prototype to Tomas who takes a go with it. If he can solve it under five minutes, the puzzle is a typical failure.

Breakthrough came with Cast Loop in 2007 for which Timonen won the Nob Yoshigara Puzzle Design Competition. The seeds for the puzzle can be found in the year 1999. In the year Timonen met his wife.
      –After I met her I had a dream to design wedding rings for us. And of course they would have to be puzzle rings.
      Timonen had many ideas going around in his head but while they would've probably made wonderful puzzles, he just couldn't make them work as rings. One of those ideas, originally as a ring, was Cast Loop.
      Around that time Timonen was lucky enough to meet George Miller who introduced him to Hanayama. Miller - who also printed the first 3D prototype of Cast Loop - saw the potential of the puzzle he called Cast Love. Timonen himself still thought the only appeal of Cast Loop was the looks and not the puzzle, since he thought solving Cast Loop was as evident as just putting the pieces together.
      The puzzle went to production on Hanayama puzzle line and the rest is history. Timonen says working with Hanayama has always been a breeze.
      –I just send an idea to them and they will do the iteration part of the development. They really want to put their fingerprint in every puzzle they publish. It's really great, the puzzles become more alive after their touch.

Something completely incomprehensible is happening on the pages of Timonen's notebooks.
 But some of these alchemistic signs may lead to a puzzle you and I are familiar with.

Especially from Cast Loop onwards Timonen has followed the same philosophy of design: making things as simple as possible. Big part of it all is to make the puzzles beautiful, almost jewelry-like. Timonen optimizes his designs until he gets it right.
      –I just can't tolerate complexity. For example all the different kinds of Rubik's Cube variants are not for me, I can only keep up to four pieces in my mind.
      As a designer Timonen works on only one idea at a time, waiting for ideas to present themselves. He admits that he has tried multiple times to force the process but to no avail.
      –I've had a couple of hours and decided to invent something right now. Well, it has never happened. All my ideas have just popped in my head when least expected. Of course there's a part in the process where conscious thinking is required but it seems that the creative part of my brains needs quiet time to be heard.
      That quiet time might come at work during boring office meetings, at night when he happens to wake up, at the movies or during taking a stroll. Whenever. That is probably the reason why Timonen has all those notebooks - in total eight of them.

A bin of failures. Of what could've been...

      After the idea is there, the analytical phase begins with research to find the best way to implement what he has thought out. When that is locked he makes a prototype which he handles to his many testers, including Tomas Lindén. And if the puzzle passes that, he presents it to a potential manufacturer. Sound straight-forward? It's not.
      Getting from an idea to a product can take a period of time between minutes and years. Timonen estimates that generally there's three months between an idea and a prototype. Sometimes it's less like with Capital H which took only 30 minutes - but for every Capital H there's a Solitaire Chess with development time of 1,5 years; designing Solitaire Chess required Timonen to not only come up with an idea but also to develop a software to generate the problems.
      –When starting the process, I don't think at all of the difficulty level of the puzzle. My goal is just to come up with something simple and beautiful. Only when that goal is reached I will check the difficulty. The majority of my puzzle ideas are too easy and I will throw them away.
      Some of the ideas deemed too easy can be saved without sacrificing the beauty by adding something into them. That is what happened with Cast Donuts as it could originally be solved just by shaking it. It wasn't until the fifth version that was difficult enough for Timonen to send it to Hanayama. Helping to pin down the difficulty are the testers from whom Timonen also gets new ideas when watching them trying something creative with the puzzle.
      All in all, only about twenty per cents of the ideas die in the prototype phase. Timonen also estimates only five per cent of his original ideas leads to a finished product. Meaning 95 per cent of them are failures.
      –At the beginning it was difficult to find motivation after the failures. I was really lucky when one of my very first inventions went to production. It gave a lot of confidence.

Wait... How many is there?

While he bought every new puzzle in town when he was younger, nowadays it's quite contrary with Timonen fighting to keep his apartment clean of puzzles.
      –I rarely buy new puzzles anymore. If I see a puzzle it fixates my mind to that particular idea.
      And that is not good for a designer in search of new and original ideas. But that doesn't mean he don't solve any puzzles. He does. The latest was Iwahiro's Square In a Bag. And what a thrill that was!
      –It was one of the greatest puzzles I've ever seen!

The main puzzles of Vesa Timonen:

Timonen Burr Simple (1996)
Timonen Burr (1998)
Vesa burr (2000)
Lox in Box 1 (2000)
Lox in Box 2 (2002)
Capital H (2004)
Solitaire Chess (2006)
Globe Ball (2007)
Cast Loop (2007)
Cast Square (2008)
Cast Hook (2008)
Tilt (2009)
Cast Donuts (2010)
Symmetrick (2011)
Lock Puzzle (2011)
Cast Cylinder (2012)

Cast Cylinder

Suunnitellut: Vesa Timonen

Cast Cylinder on jo viides Vesa Timosen suunnittelema pulma Hanayama-sarjassa. Neljä aiempaa - Loop, Square, Donuts ja Hook - ovat kaikki olleet keskenään mekaniikaltaan hyvin erilaisia pulmia. Sama linja jatkuu myös Cylinderissä, vaikkakin sen ratkaisutavasta voi löytää jotain samaa kuin yhdestä aiemmista. Silti Cylinder on täysin omanlaisensa.
      Paitsi että on paras Timosen Hanayama-pulma, se saattaa olla myös yksi koko sarjan parhaista.

Cast Cylinder koostuu viidestä osasta: kahdesta renkaasta ja kolmesta keskiökappaleesta. Idea on saada kaikki osat irti toisistaan - ja tietenkin yhteen taas, mikä joissain Hanayaman pulmissa on ollut purkamista suurempi ongelma.
      Cast Cylinder ei anna ulospäin minkäänlaista vinkkiä siitä, mitä sen sisuksissa tapahtuu. Molemmat renkaat pyörivät vapaasti keskiön ympäri, mitä nyt joskus ottavat johonkin kiinni joko hetkeksi pysähtyen tai sitten kokonaan niin että ainoa vaihtoehto on lähteä vastakkaiseen suuntaan.
      Vielä sittenkään, kun jotain tapahtuu, pulma ei aivan heti ratkea.

Kuten sanottu, Cylinder muistuttaa tekniikaltaan yhtä Timosen neljästä aiemmasta Hanayamasta - mitä, sitä en sano jotten tule spoilanneeksi mitään. Tosin tämä yhtäläisyys on koskee lähinnä ratkaisutapaa, kun taas tekniset yhtäläisyydet löytyvät Oskar van Deventerin Nutcasesta. Mikä ei lainkaan huono juttu, Nutcase kun sattuu olemaan suosikkejani.
      Nutcaseen verrattuna Timosen Cylinder on paremmin suunniteltu. Siinä missä Nutcasea vaivasi ajoittainen paha jumittuminen jengoilta menemisen vuoksi - johtuipa kelvottomasta ratkaisumetodista tai ei -, Timosen pulmassa samaa ongelmaa ei ole. Cylinder toimii ihanteellisesti, osat liukuvat toistensa ohitse mihinkään tarttumatta, ja huonon lähestymistavan seuraus on vain ratkeamaton - ei jumittunut - pulma.

Mitenkään mahdottoman vaikea Cylinder ei ole, tosin kokemus Nutcasesta saattoi antaa pientä etua. Sain osat erotettua ensimmäisellä ratkaisukerralla parissakymmenessä minuutissa, vahingollakin oli osuutta asiaan. Toisella kerralla olin jo vähän varmempi ja selviydyin ehkä alle vartissa. Kolmannella kerralla olin päättänyt välttää turhia liikkeitä ja yrittää avata pulman suunnitelmallisesti, mihin menikin sitten lähemmäs puoli tuntia.
      Pulman mekaniikka on yksinkertainen mutta erittäin siististi tehty. Vaikka en vielä voi väittää tietäväni, miten saisin Cylinderin auki minuutissa, periaate alkaa olla kuitenkin hallussa. Ja toisin kuin monien muiden pulmien kanssa, tätä olen avannut ja sulkenut parin päivän aikana jo kolmasti ja aion jatkaa kunnes pystyn tekemään sen varmuudella.
      Jerry on omassa blogissaan todennut Cast Cylinderin kokoamisen vaikeaksi, mutta olen eri mieltä. Se on hyvin nopea toimitus, kunhan vaan on purkaessaan katsonut, mitä tapahtuu ja tekee päinvastoin. Näin ollen se korjaa myös Timosen Donutsissa ja Squaressa minua vaivanneen kasaamisongelman, etenkin Donutsin, jonka kokoaminen on aika tuskaista. Tai sitten en vain osaa.

Yksi syy, miksi Cylinder iski minuun niin kovaa, voi olla - kuten Hanayamakin mainosti -, että sen kanssa pelaaminen tuntuu kassakaappiin murtautumiselta. Mikä on täsmälleen sama syy, miksi Nutcasestakin pidin. Minussa piilee pieni murtovaras.
      Cylinder erottuu edukseen Hanayamojen joukossa. Siinä on hyvin erilainen mekaniikka kuin missään toisessa ja siihen ainoaan muistuttamaansa nähden Cylinder ratkaisee edeltäjäänsä vaivanneen ongelman. Se on mysteerinen, hauska ja hauskan näköinen sekä sopivan kokoinen mukana kuljetettavaksi. Ja on myös Vortexin ohella suosikkejani koko sarjasta.
      Cast Cylinderin löytää Pulmapuodista. Tämä arvio perustuu Pulmapuodista saatuun arvostelukappaleeseen.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Vesa Timonen's Cast Cylinder is a quality puzzle from start to finish. While it reminds mechanically Oskar van Deventer's Nutcase puzzle, Cylinder is an improvement over Nutcase - but not only an improvement but a very good and unique puzzle that stands on it's own.
      A big part of it's charm is that solving it reminds of safe-cracking which is very appealing to me. It is technically very tight and nicely made and works perfectly when the solver knows what he's doing.
      With Cylinder Timonen manages also to correct some of the minor "flaws" of some of his previous Hanayama puzzles, since the Cylinder is, in my opinion, far easier to put together than Cast Square or especially Cast Donuts was.
      In my book Cast Cylinder is one of the best Hanayama's made.
      Based on a review copy supplied by Sloyd.
      Difficulty 3/5, Charm value 5/5.

Cast Square

Suunnitellut: Vesa Timonen

Vesa Timosen kolmas Hanayama-sarjaan suunnittelma pulma on nimeltään Cast Square. Nimensä mukaisesti nelikulmainen Cast Square muodostuu neljästä epämääräisen muotoisesta palasta, joista kaksi on kullanvärisiä, kaksi hopeisia, kuten niin monesssa muussakin Hanayma-pulmassa on.
      Myös tehtävä on tuttu: erota palaset toisistaan.

Timoselle - jonka samaiseen sarjaan tekemä Cast Loop palkittin vuonna 2007 Australiassa - tunnusomaisesti Cast Square ei ole vain pulma, vaan myös korumaisen kaunis esine. Tähän mennessä kohtaamistani Hanayma-pulmista Cast Square on kiistatta parhaan näköinen. Siisti ja tyylikäs.
      Se on myös teknisesti hyvin kiinnostava, etenkin ensialkuun. Sen osat liikkuvat sujuvasti ja elegantisti tiettyyn pisteeseen asti antaen uskoa helposti ratkeavasta pulmasta, kunnes liikkuminen pysähtyy kuin seinään. Tavassa, jolla neljä palasta liikkuvat toistensa lomassa on jotain hyvin tyylikästä.

Pulma aukeaa yllättävänkin suureksi ennen kuin mekanismi alkaa ottaa vastaan. Sen väleihin tuijottamalla saattaa saada pienen jo aavistuksen siitä, mikä mekanismi on ja lähempi tarkastelu paljastaa sen aika nopeasti kokonaan - Cast Squaren tapauksessa vaihtoehtoja lukitusmekanismille ei voi kovin montaa erilaista ollakaan.
      Sain Cast Squaren ratkaistua melko nopeasti, mutta en vieläkään tiedä varmasti, mikä on oikea metodi: olen onnistunut avaamaan sen kahdella eri tavalla joista toinen on idioottivarma mutta ehkä vähän kömpelö ja toinen epävarma, mutta tyylikkäämpi. Voisin kuvitella, että jälkimmäisestä siististä avaustavasta on olemassa jokin varma variaatio, jota en vaan ole vielä täysin tajunnut. Mutta aion ottaa selville.

Kuten niin usein aiemminkin, Cast Squaren kasaaminen on kokonaan oma ongelmansa. Kolmannella kerralla keksin tavan, jolla se onnistuu vähimmällä vaivalla, mutta oma haasteensa se on silti, ei tosin läheskään samanlainen kuin Cast Donutsin kokoaminen oli.
      Mielenkiintoinen ominaisuus - jota soisi näkevänsä enemmänkin - on mahdollisuus laittaa kootessa palaset haluamaansa järjestykseen, jolloin pulmasta tulee ainakin uudennäköinen - sitä en tiedä, miten se ratkaisemiseen vaikuttaa. Mutta kiva pieni lisä se joka tapauksessa on.
      Cast Square on pulmana hyvää ellei keskivertoa vähän parempaa Hanayama-tasoa - ja ulkonäkönsä ansiosta vielä vähän enemmän. Se ei ole pulmana erityisen monimutkainen kuten eivät ole Timosen aiemmatkaan Hanayama-pulmat (Loop ja Donuts), mutta niiden lailla Cast Square on uniikki sekä idealtaan että toteutustavaltaan.
      Cast Squaren löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 6/6)
VIEHÄTYSARVO: 3/5

Cast Loop

Suunnitellut: Vesa Timonen

Vesa Timosen Hanayama-sarjaan tekemät ja tähän mennessä vastaantulleet pulmat ovat ollet myös sarjan ulkonäöltään kauneimpia tai vähintäänkin mielenkiintoisimpia pulmia.
      Samalla linjalla jatkaa myös Cast Loop, jolla onkin itseasiassa taustansa juuri korussa, jonka Timonen teki tyttöystävälleen.
      Pulma tulee paitsi tyylikkäässä nahkarenkaassa, myös avattuna: tällä kertaa irtisaaminen ei ole ongelma, vaan kiinnipistäminen. Tämä pulma palkittiin vuonna 2007 sekä yleisö- että jury-palkinnolla Australiassa. Aiheesta.

Cast Loop koostuu kahdesta renkaanpuolikkaasta, joiden toisessa päässä on magneetti, toisessa taas urat, jotka sopivat yhteen vastakappaleen kanssa. Jos kappaleet pyörittää yhteen uria pitkin, kuten kaikki ensimmäisenä tekevät, pulma palaa alkutilanteeseen, jossa se paketissakin oli eli siihen, jossa magneetit eivät kohtaa toisiaan eikä pulma ole ratkaistu.
      Cast Loop ei ole vaikea pulma, vaan sarjan vaikeustasoarvion perusteella helpoin mahdollinen. Minulle se ei kuitenkaan ollut niin helppo kuin olisin voinut toivoa. Sen sijaan, että olisin alusta alkaen ajatellut ongelmaa huolella, ratkaiseminen meni minulla enemmänkin satunnaiseksi säheltämiseksi. Vasta sitten, kun tulin kääntäneeksi ongelman päässäni toiseen asentoon, sain sen ratkaistua.

Timosen pulma on helppo, mutta se on myös kaunis ja mukana tulevan siistin nahkanauhan ansiosta sitä ilkeää pitää huomionherättäjänä kaulassaan. Se on yksinkertaisuudestaan huolimatta mekaanisesti siisti, mikä houkuttelee pyörittelemään sitä huvikseen vielä ratkaisun jälkeenkin.
      Cast Loop on helppoutensa ja ulkonäkönsä ansiosta erinomainen lahjaidea.
      Kiitokset Pulmapuodille arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama 1/5)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Korkea H

Suunnitellut: Vesa Timonen

Olen aina pitänyt itseäni hyvänä ja verrattain nopeana hahmottamaan pulmissa ja palapeleissä, mikä kuuluu mihinkin. Siihen asti, kunnes nykyään kouluikäinen tytär näytti muutama vuosi sitten, miten palapapelejä oikeasti tehdään: tämä kuuluu tähän, tähän ja tähän. Nykyään tytöltä ei mene edes niin kauan ennen kuin pääsee opastamaan isäänsä. Tähän liittyy samanaikaista ylpeyttä ja surua.
      Joka tapauksessa Vesa Timosen Pulmapuodille suunnittelema Korkea H liittyy pitkälti juuri hahmotuskykyyn.

Timosen Pulmassa on tehtävän koota kuvassa näkyvistä kappaleista H-kirjain. Kuvasta näkyvistä kappaleista varsinkin yksi jo viittaa tietynlaiseen suuntaan, mutta sen jälkeen sitä huomaakin pian, että palasia on yksi liikaa - entäs sitten?
      Jälleen, tyypillisesti, lähdin sommittelemaan palasia sinne tänne kokeillen ja vähän leikitellen, mitä niistä saisi aikaiseksi. Mutta vasta kun pysähdyin ajattelemaan asiaa palasiin koskematta, keksin ratkaisun ja aika nopeasti vieläpä. Itsekehuissa kellumisen sijaan on todettava, että olen törmännyt vastaavanlaiseen mielestäni jossain aikaisemminkin, liekö ollut Professor Layton -peleissä tai ehkä jo niitä aikaisemmin, minkä ansiosta osasin etsiä ratkaisua ensivaikutelman ulkopuolelta.

Pulmapuoti on luokitellut tämän omassaan kokoelmassaan viiden tähden pulmaksi - vaikeimmaksi - mitä se ei minun mielestäni ole, sillä koen että Rakettikin on tätä vaikeampi. Se tosin nyt voi olla taas henkilökohtaisia eroja ja enhän toisaalta tiedä, miten vaikea tämä todellisuudessa olisi ollut, ellei minulla olisi aiempaa kokemusta pulmista. Voisi olla hyvinkin hankala.
      Täytyy tosin sanoa, että ratkaistuani pulman jo kaksi kertaa en ollut vieläkään varma olenko ratkaissut sen oikein, sillä kaikki ei tuntunut olevan mittojen puolesta ihan kohdallaan. Pyysin vaimoa katsomaan ratkaisun, minkä perusteella kaikki oli niin kuin pitikin.
      Pulmasta jäi kuitenkin henkilökohtaisesti hieman vaisu tunne, kun Korkea H ei antanut minulle täyttä varmuutta siitä, että nyt se on ratkaistu, minkä seurauksena jäi puuttumaan myös ratkaisua seuraava onnistumiselämys. Mutta vika saattoi olla myös minussa, mitäs en uskonut itseäni.
      Korkea H kelvollinen pieni pulma, jolla on potentiaalia osoittautua vaikeammaksi kuin miltä näyttää. Se ei ole näyttävä tai tyylikäs niin kuin monet muut pulmat ovat, minkä vuoksi siitä saattaa saada vähän mitättömän vaikutelman - mitä se ei pulmana kuitenkaan missään tapauksessa ole. Pulma on taatusti sitä paremmin, mitä tuntemattomampi se entuudestaan on.
      Tämä arvio perustuu Pulmapuodin minulle lähettämään arvostelukappaleeseen. Korkea H Pulmapuodissa.

VAIKEUSTASO: 2/5 (Pulmapuoti 5/5)
VIEHÄTYSARVO: 3/5

Cast Donuts

Suunnitellut: Vesa Timonen

Suomalaisen suunnittelijan Vesa Timosen Hanayma-sarjaan tekemä Cast Donutsissa on kaksi toisiinsa hyvin tiiviisti kietoutunutta rengasta, tai donitsia. Donitsien välissä ei ole liikkumatilaa juuri nimeksikään, mutta tehtävänä olisi kuitenkin saada renkaat erilleen. Mahdotonta? Siltä se tuntuu, kuten parhaassa tapauksessa aina.

Cast Donuts antaa kuitenkin alusta lähtien pieniä vinkkejä siitä, miten ratkaisu tulee tapahtumaan. Saattaa olla, että pulmapaketissa näkyvä kuva spoilaa ratkaisua hieman, mutta toisaalta ongelmaa pyöritellessä huomaa itsekin hyvin pian, että renkaat eivät ole aivan tiiviitä.
      Sekään ei kuitenkaan auta vielä hirveän pitkälle, sillä mainitun ahtauden takia ratkaisu ei antaudu helpolla.

Cast Donuts oli taskussa koko sen ajan, kun pyörittelin Cast Coilia. Hypistelin rinkuloita aina välillä, mutta päätin etten syventyisi siihen sen enempää ennen kuin Coil olisi ratkaistu. Sitten työkaveri tuli ja ratkaisi ensin Coilin ja sitten Donutsin (molemmat kuulemma puolivahingossa, mutta tiedä häntä), mikä pakotti minut kasvoni säilyttääkseni paneutumaan molempiin heti illalla kotona.
      Näistä kahdesta Timosen pulma on parempi. Se on ratkaisutavaltaan Coilia omaperäisempi ja myös paremman näköinen ja tuntuinen. Sen toimintamekaniikassa on hieman sitä samaa, mikä sai minut pitämään Nutcasen ratkaisemisesta niinkin paljon. Ne eivät ole teknisesti oikein millään tapaa samanlaisia ongelmia, mutta molemmat herättävät minussa piilevän murtovarkaan. Sen, joka käyttää aivojaan eikä yritä runnoa sisään ikkunasta lihasvoimilla.
      Palkitsevinta Cast Donutsissa on se, että sen pystyy ratkaisemaan seisahtumalla ja käyttämällä järkeä edestakaisen pyörittelyn sijaan. Sitten kun on päätellyt, miten pulman täytyy toimia, sen voi ottaa käteensä ja ratkaista muutamassa sekunnissa. Tämä tekee siitä paitsi mieleiseni pulman, osoittaa myös kuinka nokkelan mekaniikan Timonen on onnistunut laatimaan - ja se on nokkela vaikken täysin ymmärräkään, miten se toimii niin kuin toimii.
      Cast Donuts on erinomainen ongelma, joka säilyttää kiinnostavuutensa vielä ratkaisun jälkeenkin. Pulmasta pääsee ottamaan mittaa tilaamalla sen Pulmapuodista, joka myös lähetti tämän kyseisen kappaleen minulle arvosteltavaksi.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5