Cast Vortex

Suunnitellut: Akio Yamamoto

Jos viime viikkoinen Cast Equa on mielestäni Hanayama-sarjan heikoimpia, on Akio Yamamoton suunnittelema Cast Vortex paras, Vesa Timosen Cylinderin ollessa kakkossijalla.
      Cast Vortex koostuu kolmesta hännällisestä rinkulasta, jotka kasattuna muodostavat nimensä mukaisesti pyörrettä muistuttavan kuvion. Tehtävänä on tavalliseen tapaan saada osat irti toisistaan ja sitten taas takaisin yhteen, minkä monet ratkaisijat ovat kokeneet olevan vähintään yhtä hankalaa kuin irrottamisen.

Cast Vortex on yksi niistä vähäeleisistä mutta tyylikkäistä Hanayamoista, joissa ei ole mitään piilotettua tai mitään erityislaatuisempaa mekaniikkaa - on vain palaset, jotka ovat ovelasti kiinni toisissaan. Se tekee pulmasta vaikkapa Cast Loopin tapaan hyvin siistin tapauksen, jonka sielunelämää ei tarvitse tutkia sen enempää ennen kuin sitä edes pääsee ratkaisemaan.
      Toisaalta se eroaa Cast Elkistä ja Equasta siten, ettei siinä ole mitään sellaista, minkä takia pulma olisi vaikeampi kuin se todellisuudessa onkaan. Vortexin kulmat ja kierteet ovat olemassa vain siksi, että ne ovat välttämättömiä jotta pulma olisi kasattuna pyörteen näköinen, toisin kuin Elkissä ja Equassa, jossa piikit ja ulokkeet ovat vain kiusaksi.

Kun Vortexin ottaa ensimmäistä kertaa käteensä, pelottaa. Ensinnäkään palaset eivät koskemattomina tahdo liikahtaa minnekään, minkä lisäksi pulmaa purkamaan lähtiessä pelottaa jo ajatuskin siitä, että se olisi joku päivä saatava kootuksikin.
      Ratkaisin Vortexin monessa osassa, kuten niin monet muutkin pulmat. Varsinkin aluksi tein sitä muutaman minuutin siellä täällä useamman päivän aikana. Lopulta sain sen ratkaistua niin pitkälle, että kaikki osat olivat enempi vähempi irtaallaan (eli epämääräisessä solmussa), missä vaiheessa jätin sen pöydälle makaamaan - mitä nyt silloin tällöin sitä vähän liikuttelin pääsemättä eteenpäin.
      Muutamaa päivää myöhemmin varasin oikein aikaa ja otin Vortexin pöydältä vakaana aikomuksenani ratkaista sen. Tein sen kanssa töitä luultavasti vajaan tunnin, kokeilin eri teorioita, kunnes jäljellä oli enää yksi, jonka paikkansapitävyydestä olin siinä vaiheessa jo hyvin varma. En saanut sitä kuitenkaan onnistumaan ja pistin pulman pöydälle. Olin menossa jo nukkumaan, kun syystä tai toisesta pysähdyin vielä keittiönpöydän ääreen testaamaan teoriaani varmana siitä, että täytyyhän sen toimia.
      Ja niinhän se toimikin. Kyllä nukutti hyvin.

Kuten alussa totesin, monella on ollut vaikeuksia Vortexia kokoamisessa. Kun heräsin seuraavana aamuna, minulta ei kuitenkaan mennyt hyvinkään kauaa ennen kuin Vortex oli jälleen pyörteenmuotoinen. Kokoaminen ei ole itseasiassa mikään kummoinen juttu, pulma on antaa hyvin selvät vihjeet siitä, mikä kuuluu minnekin. Suunnittelutyön eleganssia korostaa myös se, miten upeasti palaset loksahtavat yhteen, kun ovat oikeilla paikoillaan. Erittäin tyylikästä.
      Ainoa harmi kokoamisessa on se, etten siinä onnistuttuani saanut Vortexia enää yhtä tiiviiksi tai liikkumattomaksi kuin se paketista tullessa oli. En tiedä miksi. Nyt ensimmäisen siirron löytää helpohkosti.
      Epäilemättä yksi syy, miksi pidän Vortexia ainakin yhtenä parhaista Hanayamoista on se, miten suhteellisen paljon vaivaa näin sen eteen ja että sain sen lopulta ratkaistuakin ihan päätäni käyttämällä. Tässä mielessä voisi ajatella, että vaikeustasolla on kuitenkin jotain vaikutusta pulmasta jäävään kokemukseen. Toisaalta pidän myös Nutcasea erinomaisena pulmana eikä se ollut mitenkään erityisen vaikea - ei ainakaan niin vaikea kuin Vortex.
      Molempia näitä yhdistää varmaan se, että ne ovat ratkaistavissa nimenomaan aivotyöllä, jonka tuloksena toimimattomat ratkaisut elimoinoidaan - ja kun päätelmä vielä osoittautuu oikeaksi, tuntee saavuttaneensa jotain.

Vortex on loistava pulma, joka ei vaikeustasonsa vuoksi sovi ihan aloittelijalle, mutta joka ei myöskään ole toivottoman, eikä varsinkaan teennäisen, vaikea. Toki se herättää aluksi pelkoa ja jossain vaiheessa epäilemättä turhautumistakin, mutta ratkaisu on kuitenkin hyvin looginen.
      Cast Vortexia löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 4/5 (Hanayama: 5/6)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Of the Hanayama's I've solved, Vortex is the best.
      It's appearance scared at first and made me think that if I open that, I'll never be able to put it back together again. So I avoided starting until one day I took it on my hands and was hooked.
      Cast Vortex is one those Hanayamas where there's nothing hidden or even any kind of mechanism involved, only intertwined pieces which need to be separated. Among of it's own kinds Vortex is the best.
      I like how the Vortex is so completely different looking opened and closed: it's very beautiful and complete intact and then maybe a bit meaningless looking apart.
      Vortex disassembled the way it thought it would and it wasn't so tight and pedantic as for example Equa (I hated it, didn't solve it) was. All the pieces in Vortex flow by each other very nicely, force or exact movements are not necessarily.
      Some have said that Vortex is excruciating to put together. I didn't have any problems: sure it took some time to get the pieces to lock but even that was logical when you needed to look where they belong, which one comes to the front, which to the back.
      All in all, Vortex is my favorite Hanayama with Vesa Timonen's Cylinder close second.
      Difficulty 4/5, Charm value 5/5.