Kun aiemmin on tullut viitattua Oskar van Deventerin pulmiin ongelmina, joihin en ole vielä pettynyt, niin nyt sitten on ensimmäisen pettymyksen vuoro.
Cast Equa on myös ensimmäinen tässä blogissa arvosteltu pulma, jota en ole ratkaissut ja arvostelen Equan ratkaisemattomana vain siksi, etten luultavasti aio sitä koskaan ratkaistakaan.
Cast Equa on samalla tavalla hyvännäköinen kuin Hanayma-sarjassa julkaistut pulmat ovat yleensäkin. Pulma itsessään koostuu kehikosta, jonka sisällä pyörii enemmän tai vähemmän vapaasti planeettamainen ympyrä. Ympyrä koostuu kahdesta toisiinsa lomittuneesta kappaleesta, jotka ensin on saatava irti toisistaan ja sitten pois kehikon keskeltä.
Hyvin tyypillinen ongelma siis.
Se, mikä Equa erottaa muista pulmista ja etenkin muista Oskar van Deventerin suunnittelemista pulmista, on sen kömpelyys ja väkinäinen vaikeus. Equassa ei ole myöskään ripaustakaan van Deventerin muiden töiden hienostuneisuudesta, vaan sen ratkaisu perustuu enemmän turhautumiselle ja runnomiselle.
Pyörittelin Equaa aikani ja keksin lopulta myös miten se on ratkaistava (mihin vahvistus löytyi Youtubesta), joten älyllisesti se ei ole mahdoton eikä edes hirvittävän vaikea, Hanayama-asteikolla korkeintaan neljä tähteä kuudesta. Se, mikä siitä Equasta tekee tolkuttoman vaikean ja turhauttavan, on sen tekninen toteutus.
Ensinnäkin ympyrän sisällään pitävä kehikko on ahdas. Minulla ei ole erityisen suurikokoinen käsi, vaan enemmänkin humanistin sormet, mutta siitä huolimatta kehän sisällä olevan ympyrän käsittely oli minulle hankalaa. Kehikossa on yksinkertaisesti liian vähän toimintatilaa.
Toinen vielä suurempi ongelma ovat ympyrän vastakkaisilla sivuilla olevat pienet ulokkeet, jotka on laitettu siihen ilmiselvästi vain hankaloittamaan ratkaisua. Minulla ei ole mitään vaikeutta vastaan, mutta tässä tapauksessa ulokkeet hankaloittavat käsittelyä fyysisesti: ne pakottavat käyttämään joko voimaa tai millintarkkaa asemointia, jotta pulmaa varsinaisesti edes pääsee ratkaisemaan.
Eikä siinä mitään, kun huolellinen asemointi olisikin ratkaisu, mutta ulokkeet vaikeuttavat kohtuuttomasti myös sitä: vaikka tietäisin tarkalleen, mitä minun on tehtävä, ympyrän - tai sen osien - saaminen tiettyyn asentoon tyssää ulokkeiden kanssa tappeluun. Ja se ainakin minulta ilon ratkaisemisesta.
Monet ovat kritisoineet Equan ratkaisua tylsäksi ja vähän epäreiluksikin, mistä olen jossain määrin samaa mieltä. Ei se mitenkään erityisen hyvä tai omaperäinen ole.
Mutta sitäkin keskeisempi ongelma Equassa on keinotekoinen vaikeuttaminen; vaikeus ei saa pulmaan tulla siitä, että sitä on vaikea käsitellä fyysisesti ja että pulma itsessään pistää mekaanisesti hanttiin. Se ei ole älyllistä, se on vain teknistä.
Equa on ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen suuri pettymys muuten erinomaisessa sarjassa sekä Hanayamalta että Oskar van Deventeriltä. Jollekin se ehkä on juuri sopiva pulma, mutta minä en sitä pysty hyvällä tahdollakaan suosittelemaan.
VAIKEUSTASO: 5/5 (Hanayama: 5/6)
VIEHÄTYSARVO: 0/5
Bottom-line
So far I've liked and really liked all the puzzles by Oskar van Deventer. Until now. To be blunt, I hated Equa. Why?
The problem of the Equa is to remove the sphere from the frame. That's clear enough but the process itself isn't. There couple of points which ruins this puzzle for me.
Firstly, the solution is extremely hard to find. I think this puzzle crosses the fine line of hiding the solution so that it can be decently found - especially since most of the puzzles let the solver generously know where the parts are supposed to get separated, the Equa does not. But that's okay, I found the way out by patiently trying.
Then came the second hindrance, those pegs which hinder all the movements and makes pain of getting the sphere in an orientation that you could even start to remove it. Solving becomes more about the mechanic than solving when you are trying to get the parts in a place you want them to be while the puzzle is furiously fighting back. I just can't find any pleasure in that.
After a while I watched the Youtube solution which didn't say anything I hadn't already understood myself, only that my parts were in a wrong order. I tried to turn them around but thanks to the pegs, I gave up and Equa is still unsolved in the table and will be forever, if it's up to me.
I like my puzzles hard and easy, that makes no difference. But what matters is that I don't want to be punished during solving or otherwise I'd enlist to the army or poke myself with a needle. Because when solving Equa, I had a feel that it doesn't want to solved. And it is just being hard for the sake of being hard. And that I just don't like. This puzzle wasn't for me.
Difficulty 5/5, Charm value 0/5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti