Saturn

Suunnitellut: Jean Claude Constantin

Constantinista on nopeaa vauhtia tulossa suosikkisuunnittelijani. Jos ei muuten, niin siksi, että tältä ei montaa samanlaista pulmaa löydy. Constantin siirtyy sujuvasti n-arysta perinteisiin metallipulmiin ja edelleen pakkauspulmiin ja pulmalaatikoihin. Ellei sitten yhdistele näitä kaikkia keskenään.
      Constantinin pulmat ovat myös hyvin tasalaatuisia, suurempia pettymyksiä ne eivät ole vielä tuottaneet.

Arvostan kirjoittajana suuresti Constantinin tapaa liittää pulmiinsa tematiikkaa - sen sijaan että häkkyrät olisivat vain monimuotoisia abstrakteja häkkyröitä, ne muistuttavat jotain nimensä mukaista. Euron tapauksessa eurosymbolia, Saturnuksessa taas planeettaa kuineen. Minulle tämä tuo pulmaan lisäarvoa, kun esimerkiksi klassinen pulmalaatiko A Chance Meeting tuskin olisi niin vaikuttava kuin on, jos teema ei olisi siinä niin integroitu mekaniikkaan kuin se on.
      Vaikka esimerkiksi Eurossa teema on vain visuaalinen, se kuitenkin antaa vaikutelman vaivannäöstä. On helpompi suunnitella omituisen näköinen esine, jonka ongelman saa kehittää aivan itse sen sijaan, että ottaa olemassa olevan muodon ja kehittää pulman sen ympärille.
      Saturnuksessa teema on vielä vähän pidemmälle viety, kun muodon lisäksi se ulottuu myös mekaniikan puolelle: tehtävänä on kierrättää yhtä Saturnuksen kuista kiertorataa pitkin niin, että kuu vapautuu vetovoiman ikeestä.

Mind. The final frontier. These are the voyages of thought vessel IQ Low...

Saturnus on hyvin poikkeuksellinen metallinen pulma sikälikin, että sen ratkaisu ei vaadi kymmeniä eri siirtoja eri suuntiin. Teknisesti Saturnus on selvästi suoraviivaisempi kuin Euro, joka oli minun mielestä helppo, mutta tästä huolimatta Saturnus onnistuu olemaan Euroa vaikeampi.
      Kun Saturnusta lähtee ratkaisemaan ensimmäistä kertaa, se vaikuttaa yksinkertaiselta tapaukselta: sen kun ottaa kuuta ohjaavasta kahvasta kiinni ja pyörittä kiertoradan ympäri. Sitten kun sen tekee, kahva ottaakin kiinni pulman ulkolaitaan ja estää liikkumisen. Sitten sitä yrittää toistakymmentä kertaa uudestaan, kun ei vaan pysty uskomaan mitä tapahtui, lopputuloksen ollessa täsmälleen sama.
      Minulla Saturnuksen kanssa meni hyvän aikaa ja tunsin itseni jo aika tyhmäksi. Tiesin, mitä pitäisi tehdä, peruutin päässäni pulman lopusta alkuun, mutta silti en osannut sitä ratkaista. Tämä johtuu siitä, että ratkaisutavassa on jotain mainiolla tavalla ei-intuitiivista, jotain mihin minun aivoni eivät taivu.
      Muutaman päivän jälkeen päädyin pulma käsissäni tilanteeseen, jossa huomasinkin ohittaneeni kriittisen pisteen tietämättä mitä tein. Säikähdin ja lopetin ratkaisun siihen ja peruutin varovaisesti taaksepäin nähdäkseni, mitä olin tehnyt. Olin ratkaissut pulman juuri niin kuin olin ajatellut sen ratkeavan, mutta en silti ollut osannut sitä tietoisesti tehdä. Siis vhinko vai alitajunta? Haluaisin sanoa, että alitajunta, mutta enpä ole varma.

Saturnus on upea pulma. Paitsi että se on isokokoinen ja näyttävä, se on myös mekaniikaltaan ainutlaatuinen. Sen yksinkertaisuus ei suinkaan huononna sitä, vaan tekee siitä jopa mielenkiintoisen osoittamalla, ettei hyvä pulma tarvitse välttämättä älytöntä pujottelumaratoneja, vaan joskus hyvä idea riittää.
      Lisäksi Saturnus on erinomainen performanssipulma: ratkaisun hyvin hallitessaan sen voi pujotella yleisön edessä ja antaa pulman sen jälkeen näille ratkaistavaksi ilman, että näillä on aavistustakaan miten ratkaisu tapahtui. Kuten Tomas Lindén vuoden 2013 FPP:ssä teki. Se on kuin silmänkääntötemppu. Harjoittelen vielä.
      Saturnus on IQ9:n ohella parhaita kohtaamiani Constantinin pulmia ja mielenkiintoisimpia pulmia muutenkin.
      Löydät Saturnuksen Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 4/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Jean Claude Constantin is quickly becoming my favorite designer thanks to his wide catalogue which seems to contain everything from disentanglement puzzles to n-arys, puzzle locks, boxes and packing puzzles. And the quality seems to stay good.
      Saturn - just like Euro - is a metallic disentanglement puzzle but not the basic one. Both of these are thematic - which is a big plus to me - puzzles with a shape taken from real world instead of looking like some crazy contraption. Kudos to Constantin for taking this route since taking a recognizable shape and making up a puzzle of it is, I believe, more challenging than making it out all my yourself.
      Saturn is about the planet and one of it's moon. The moon orbits the planet the challenge being to remove the moon from the end of the orbit. This is more difficult than it seems at first: when starting you'd be fooled to think that solving the puzzle is just a matter of seconds but when you start to solve it, you'll notice that the frame of the puzzle hinders your movements.
      Compared to Euro Saturn if technically simpler puzzle but to me it offered me more of a challenge than Euro did. While the solution behind Euro was in my opinion self-evident, it is less so in Saturn. The solution of Saturn is counter-intuitive, in positive meaning of the word: you'll probably know what you're supposed to do but don't know how to do it. And that's great since for awhile it makes the Saturn feel like an impossible object. Until you figure it out.
      The solution came to me partly by accident - or maybe it was subconscious - and it really surprised me. It's a really neat trick.
      The first time I saw the Saturn puzzle was in hands of Sloyd's Tomas Lindén at Finnish Puzzle Party in 2013. Lindén solved the puzzle right before my eyes and I couldn't still understand how he did it. Which makes the puzzle an excellent trick to perform to an audience. After mastering the puzzle, solve it in front of an audience and then give it to them and they won't be able do the same.
      Saturn is one of the puzzles I've solved so far, I highly recommend it. You can find it from Finnish supplier Sloyd.
      Difficulty 4/5, Charm value 5/5.

Aallot (Die Welle)

Suunnitellut: Jean Claude Constantin

Constantinin suunnittelema Aallot on ensimmäinen n-ary -pulmani. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, n-ary pulmat ovat ongelmia, joissa pulmalle voi antaa numeerisen arvon riippuen siitä, kuinka monta "tilaa" tai asentoa sillä voi olla: esimerkiksi kiinalaiset renkaat -pulmassa rengas voi olla kiinni tai irti. Koska sillä on kaksi asentoa, se on 2-ary eli binäärinen pulma. Jos olen ymmärtänyt väärin, joku oikaiskoon. Humanistit ymmärtävät vain harvoin mistään mitään.

Aallot koostuu kahdesta levystä, jotka pitää kiinni toisissaan kolme omalla aaltorivillään kulkevaa kuulaa. Idea on kuljettaa kuulat aaltoradan toiseen laitaan, johon sijoitetusta kolosta ne pääsevät vapauteen ja levyt irti toisistaan.
      Aallot on kvinääri pulma, jonka ratkaisemiseen tarvitaan kaikkiaan 124 siirtoa. Se on vähän verrattuna Constantinin toiseen n-ary-pulmaan, Kugellageriin, joka ratkeaa 1200 siirron jälkeen - Kugellager 7 puolestaan 4802:n. Mutta enemmän samaa ei välttämättä ole yhtään lisää.
      Teknisesti Aallot on kertakaikkisen upea: levyä ylös ja alas liikuttamalla pallot kulkevat aallon harjalta niiden alle kuten niiden oikeastikin voisi kuvitella tekevän. Pallot etenevät uriaan eri aikaan ja kukin pallo pääsee ohitse tietystä kohdasta, kun kaksi muuta palloa on juuri oikeassa pisteessä. Jos paikka on väärä, levy ei liiku haluttuun suuntaan.
      Aaltojen ratkaiseminen on hyvin intuitiivista, sillä aaltojen välisiä korkeuseroja tarkastelemalla pystyy arvioimaan, missä minkäkin kuulan on oltava, jotta etenemistä tapahtuu. Ja jos eteneminen junnaa, silloin on uskallettava peruuttaa ja järjestettävä kuulat uudestaan. Sitä paitsi tässä pulmassa peruuttaminenkin saattaa olla etenemistä.

Mikään mahdottoman vaikea Aallot ei pulmana ole, minulla sen ratkaisemiseen meni vajaa puoli tuntia. Hyvien pulmien tapaan se on äärimmäisen looginen ja kun vain malttaa ajatella ja selvittää itselleen oikean järjestyksen, ratkaisu tulee kuin itsestään. Parhaimmassa tapauksessa kuulat keinuvat aallonharjalta toiselle kuin tanssien, kunnes pääsevät pujahtamaan vapauteen.
      Hyvänä piirteenä mainittakoon myös mahdollisuus palauttaa ratkaisun jälkeen kuulat lähtöpaikalle yksisuuntaisista rei'istä ilman että pulmaa tarvitsee enää ratkaista toiseen suuntaan.
      Hienointa Aalloissa on se, että sen ratkaiseminen on jopa terapeuttista. Se on visuaalisesti näyttävä pulma, tämän hetkisen kokoelmani suurin ja teknisesti se on Constantinia parhaimmillaan. Henkilökohtaisesti sijoitan sen ratkaisemissani pulmissa keskuudessa viiden parhaan joukkoon.
      Aalloille pääsee Pulmapuodissa.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Jean Claude Constantin's Wave was my first n-ary puzzle and also one of the very best puzzles I've had a pleasure to solve so far.
      The idea behind the puzzle is to move the three marbles to the other side of the puzzle. This happens by moving the wavy panel up and down which makes the marbles move among the waves. Two of the marbles have to be correctly positioned for the third to advance towards the end. If they are not, the panel doesn't move.
      After 124 moves the Wave is solved.
      What truly fascinates me is the technical brilliance of the puzzle: the marbles move from wave to wave so gracefully and realistically that solving the puzzle is almost therapeutic. Wave isn't particularly difficult puzzle - especially after you figure out the order in which the solution must occur. But that doesn't diminish the puzzle in any way, it is absolutely fantastic.
      An excellent detail in the design is the possibility to return the marbles after the solution to their starting positions through one-way holes. No need to solve the puzzle backwards, which can be in some cases be so annoying that the puzzle stays unsolved on the shelf for some time.
      The Wave is one of the best puzzle by Constantin among those I've solved. And definitely one of the best puzzles so far. You can get it from Sloyd.
      Difficulty 3/5, Charm value 5/5.

Nur Mut

Suunnitellut: Jürgen Reiche

Tämän pienemmäksi ei pulma enää juuri pääse.
      Siebenstein-Spielen suunnittelija Jürgen Reichen Nut Mut on pieni kooltaan ja idealtaan, mutta ei vaikeustasoltaan. Nur Mut antaa kunnon haasteen.

Nur Mut koostuu kuudesta osasta, jotka ovat alkutilanteessa kuvan osoittamassa muodossa. Kaksi palasta on puisia ja niissä lukee saksaksi Nur Mut (suomeksi "ole rohkea"), neljä palasta puolestaan on läpinäkyviä ja sijoittuvat puupalasten molemmille puolille.
      Toinen puupalasista on umpinainen, toisessa yhdellä sivulla pieni aukko. Läpinäkyvistä kahdessa on samanlainen aukko kuin toisessa puupalasista, kun taas kaksi läpinäkyvää ovat umpinaisia.
      Purkaminen ei Nur Mutissa ole ongelma: se lähtee avautumaan sen kuin vain vähän osasia liikuttelee ja ennen kuin ehtii huomaamaankaan, se on levällään pöydällä ilman, että ratkaisijalla on hajuakaan, mikä putosi mistäkin. Tehtävä on se pulmapeleissä harvinaisempi: kokoa.

Minulle Nur Mutin kanssa kävi juuri niin kuin kuvailin: työntelin osia sinne tänne, kunnes se yhtäkkiä oli hujan hajan edessä pöydällä. En katsonut yhtään. Sen jälkeen olin työ selvitellä, miten niiden kuului olla, jotta pulman sai muistuttamaan sitä, millaisena se oli minulle tullut.
      Jälkikäteen ajateltuna olen erittäin tyytyväinen, että näin kävi. Nur Mut on ehdottomasti parhaimmillaan, jos ei purkaessaan ole kiinnittänyt lainkaan huomiota mikä palanen on minkäkin vieressä. Näin kokoamisesta saa enemmän irti - paitsi että se on haasteellisempi, se myös pakottaa käyttämään päättelykykyä enemmän kuin jos muistaisi paikkoja entuudestaan.

Nur Mut oli työn alla useamman viikon. Ratkaisin välillä muita pulmia ja kokeilin aina silloin tällöin pistää Nur Mutia yhteen, mutta tuloksetta.
      Otin sitten Nur Mutin aamupalapöytään, jossa kaikki suuret saavutukset on tehty (IQ9!) ja kun siinä joka tapauksessa aamuteetäni join, ratkoin samalla tätä. Kokeilin eri kombinaatioita, suljin järkeilemällä osan pois, kunnes löysin yhdistelmän, jolla Nur Mut yllättäen sulkeutui. Naama oli epäilemättä keksillä, sillä olin ratkaisun hetkellä kiljaista, että nyt se menee!

Nur Mut on upea pulma. Yksiselitteisesti. Se on hämmästyttävän simppeli monien muiden hienojen pulmien (Rectangular Jam, Cast Rattle, Cast Loop) tapaan, mutta silti valtavan tyydyttävä. Siinä on hyvin paljon samaa kuin Cast Rattlessa (arvio tulee aikanaan), molemmissa kun on mukana vain hyvin perusosaset ilman mitään salaisia kommervenkkejä. Ovatpahan vain sen verran kieroja muodoltaan, että niiden erottaminen tai yhdistäminen tuntuu mahdottomalta.
      Yllättävää kyllä, Nur Mut on tällä hetkellä yksi suosikeistani. Se nyt vaan on jotenkin kierolla tavalla hauska ja omituinen pieni pulma.
      Nur Mutin löytää Pulmapuodista, jonne kiitokset saamastani arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 4/5 (katsomatta purkaessa)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Nur Mut is a small puzzle but not small as a puzzle or considering the entertainment it offers.
      There's six parts in the puzzle. The problem isn't on removing them from each other but putting them back together again. That's the way I recommend to disassemble it: don't pay attention when opening Nur Mut, you'll get much more from it when you'll have to figure out yourself how to return it to the starting position. That's the way I opened it - though not by choice. Luckily my hastiness was this time an advantage. I got to solve it all by myself.
      Nur Mut reminds me a lot of Cast Rattle in a way how there's only curiously tangled basic pieces without any secret mechanisms. The pieces are just the kind which shouldn't be possible to connect - but they are. Puzzling at it's finest and a good reminder why a good puzzle doesn't need to be big and loud. That sometimes only an idea is enough.
      Based on a review copy supplied by Sloyd.
      Difficulty 4/5, Charm value 5/5.

IQ9

Suunnitellut: Jean Claude Constantin

Viimeinkin!
      Kuten luultavasti jo Quattro Formaggin arvostelusta tuli selväksi, pidän valtavasti pakkauspulmista. Niissä on jotain sellaista, mikä saa minut käyttämään tolkuttomasti aikaa palasten sovitteluun laatikkoon tai omituisen muotoiselle alustalle. Käytän niihin luultavasti enemmän aikaa kuin mihinkään muuhun pulmatyyppiin. Huolimatta - tai johtuen juuri - siitä, että olen pakkauspulmissa toivottoman huono, minkä sekä juustopulma että viimeistään nyt IQ9 ovat osoittaneet.
      IQ9:n ratkaiseminen kesti kuusi kuukautta.
      Olkaa hyvät, nyt voitte nauraa.

Ostin IQ9:n vuoden 2013 FPP:stä Tomas Lindéniltä, joka varoitteli, että pulma on muuten sitten aavistuksen verran vaikea. Hyvä on, on vaikeita pulmia tehty ennenkin. "Vaikea" on suhteellinen käsite, Quattro Formaggi oli vaikea ja siihen meni toista viikkoa (joo, joo) - jos IQ9 kestää saman verran, kai sitä voi sitten vaikeaksi kutsua.
      Syystä tai toisesta en ottanut varoitusta kuitenkaan ihan tosissaan, vaan ratkaisin useimmat muut ostamani pulmat ensin, mm. erittäin vaikeaksi mainitun Aluminium Cylinderin, joka ei minusta nyt niin vaikea ollut. Ja jos se ei ollut vaikea, noinkohan olisi IQ9:kään?

Eikä sen kaiken järjen mukaan pitäisi ollakaan. IQ9:ssä on nimensä mukaisesti yhdeksän palasta: yksi kuutio, yksi suorakulmio, kolme neliötä ja neljä pienempää osaa. Sekä syvä laatikko, johon palaset on saatava mahtumaan siten, ettei mitään tule reunojen yli. Aivan kuten Triangle Box, jonka senkin sai ratkaistua, kun vain maltillisesti mietti asiaa.
      Kun pulmaa ratkaisee, huomaa ensiyrittämällä jotain, mikä tekee tilanteesta heti monimutkaisemman: palat eivät sovi laatikkoon! Enkä tarkoita sitä ratkaisullisessa mielessä vaan siten, että laatikon ja kappaleiden mitat ovat sellaiset, ettei kaksi palasta sovi olemaan poikittain vieri vieressä, kuten allaolevasta kuvasta näkyy.

Todellinen ongelma on tämä.

Jos taas kuvassa olevan ruskean tapin kääntää pitkittäin, jää sen ja vieressä olevan kuution viereen tyhjää tilaa - mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että siihen sopisi mikään palanen. Palaset ovat kaikki samanlevyisiä, vain pari on pituudeltaan lyhyempiä, minkä huomaa kolmannesta kuvasta.
      Tämä sotki suunnitelmani täysin. Olin ollut aivan varma, että kyse olisi vain oikean kombinaation löytämisestä, mutta se ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Ja kun kesäkuusta alkaen pulmaa ratkaisin, päädyin aina tilanteeseen, jossa vähintään yksi palanen tuli yli reunan joko sivuttais- tai korkeussuunnassa.
      Marraskuun alussa otin IQ9:n aamupalapöytään, jossa joka aamu sovittelin palasia hetken ajan laatikkoon edistymättä lainkaan. Minulla oli paljon lupaavia asentoja, luulin toistuvasti keksineeni jotain, mitä en ollut kokeillut aikaisemmin, mutta lopputulos oli täsmälleen sama: yksi jäi yli.
      Gabriel Fernandesin (joka ei muuten ole tätä ratkaissut vieläkään) sivuilta löysin yhden vinkin, jonka tämä oli niin ikään saanut Lindéniltä ja jonka olin päätellyt siihen mennessä jo itsekin. Ei auttanut. Sain Lindéniltä toisen kun melkein kerjäämällä kerjäsin. Tämä vinkki auttoi enemmän kuin ensimmäinen, kun Lindén totesi minun olevan idioottivarmassa teoriassani täysin väärässä.

Yksi kaunis päivä olin aloittelemassa pölyjenpyyhintää keittiössä, kun laatikko osui silmiin aamupalapaikalta. Istuin alas, laitoin palaset laatikkoon eikä yhtään jäänyt yli. Tuosta vaan. Siinä oli alitajunta tehnyt töitä.
      Kuten muutaman kerran aikaisemminkin, tunne hetkellä jolloin olin asettamassa viimeistä palasta ja tajusin, että sehän sopii, oli uskomaton. Vaimo hymyili vähän pilkallisen oloisesti kun kerroin, mitä valtavaa ja ihmiselämän mittakaavassa huomattavaa olin saanut päivän aikana tehtyä. Rouvan mielestä pölyjenpyyhintä oli suurempi saavutus. Naiset!

Kaikki epäillyt kuvassa. Palaset ovat keskenään samansuuruisia,
lukuunottamatta kahta alinta pituudeltaan lyhyempää suorakulmiota. 

Jean Claude Constantinin IQ9 yksiselitteisesti paras kohtaamani pakkauspulma tähän mennessä. Osin se voi johtua siitä, miten kauan siihen meni ja siitä tyydytyksestä, jonka sain ratkaisun löydyttyä - mutta on ratkaisu myös hyvin tyylikäs minun hitaudestani riippumatta.
      Osa pulman vaikeudesta tulee siitä, että palaset voivat olla loppujen lopuksi aivan missä asennossa tahansa, toisin kuin esimerkiksi Nifty-Fiftyssä, jossa kehysten muodosta voi ainakin yrittää hakea vähän apua. IQ9:ssä on vain laatikko ja loputtomalta tuntuva määrä vaihtoehtoja.

Hieman hämmästyttävää on, että lukuisista pulmabloggareista vain Gabriel Fernandes on tämän arvostellut - ratkaisematta tosin -, vaikka pulma on ollut olemassa kai jo hyvän aikaa. Ehkä siksi juuri tähän kannattaa tutustua, jottei loistavasta pulmasta tule mitään unohdettua helmeä.
      Seuraavaksi täytyy etsiä uusi pakkauspulma, esimerkiksi Constantinin IQ17, joka kuulostaa palasten määrän puolesta pelottavalta.
      IQ9:n löytää Pulmapuodista. Suuret suosittelut.

VAIKEUSTASO: 5/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

This kept me puzzled the longest time, about six months, to be exact. And what a ride it was.
      Jean Claude Constantin's IQ9 is without a doubt one of the best puzzles I've solved so far. It's simple by appearance but when you dive into it, you'll soon notice that the nine pieces don't fit in the box side by side, they are too wide together and this forces you to really think outside of the box.
      Just like happened with Constantin's Quattro Formaggi, I tried every orientation many times until one day (after my subconcious had done it's work, I suppose) I just put them in the box finding out I'd solved it. The satisfaction was immense - which is exactly what I, and probably every puzzler out there is looking for.
      I'm not the only who considers this hugely difficult, since even a fellow-blogger Gabriel Fernanders hasn't solved this either and he's far more experiences puzzler than I am. But maybe the experience doesn't matter that much with the packing puzzles since there's no secret mechanisms, you'll just have to find the right combination by trying all the wrong ones. And maybe stop to think for a while now and then. Highly recommended.
      Get your own copy of this terrific packing puzzle from Sloyd.
      Difficulty 5/5, Charm value 5/5.

Euro-Crisis

Suunnitellut: Jürgen Reiche

Euro-Crisis on tähänastisista arvostelemistani Siebenstein-Spielen pulmista kiistatta parhaan näköinen ja sellaisena hyvä esimerkki siitä, miten laadukkaita firman pulmat tuotannollisesti ovat. Euro-kriisissä on jotain hyvin yksinkertaisen kaunista tavassa, jolla euron kolikot ovat pinoutuneet pienellä vadilla toistensa lomaan.
      Tämän voi todistaa alla olevasta kuvasta. Kannattaa huomioida, että kuvasta on nähtävissä myös pulman ratkaisu, joten sitä ei kannata katsoa liian tarkasti. Vilkaista kyllä voi, niin nopeasti ratkaisua ei hahmota.

Tehtävänä Euro-Crisis -pulmassa on saada monen muotoiset kolikonkappaleet sopimaan takaisin lautaselle. Luonteeltaan se on siis pakkauspulma mm. Quattro Formaggin ja Triangle Boxin tapaan. Tämän lisäksi Euro-Crisis on kuitenkin myös palapeli: kun pakkauspulmissa kappaleiden väliin jää usein paljonkin ilmaa, Euro-kriisissä näin ei ole, vaan kolikot ovat tiiviisti kylki kyljessä, mikä tarkoittaa että muotonsa perusteella kullekin kolikolle löytyy palapelimäisesti vain yksi tietty paikka.

      Tavallisesta palapelistä se poikkeaa kuitenkin sillä, etteivät kolikoissa olevat kuviot sovi yhteen, jolloin oikean paikan on löydyttävä muilla perusteilla.

Euro-Crisis otti oman aikansa, mutta kuten niin usein aikaisemminkin, kun ottaa ajatuksen mukaan ratkaisuun, homma edistyy. Loppujen lopuksi Euro-Crisis ei ollut niin vaikea - tai itseasiassa mahdoton - kuin se aluksi tuntui ja ratkesi yhdessä pidemmässä ratkaisusessiossa. Pulma vaatii kyllä peruspalapeliä enemmän keskittymistä ja suunnittelua, kokeilemalla ei todennäköisesti pitkälle pääse.
      Ratkaisuun meni minulta lopulta noin parikymmentä minuuttia. Aivan loppuvaiheilla tein virheen, jonka vuoksi luulin joutuvani takaisin alkuun, mutta kun vaihdoin parin palasen paikkaa, kaikki loksahti kohdalleen. Parasta kaikissa pakkauspulmissa on se lyhyt hetki, kun tajuaa että viimeinenkin palanen sopii. Niin myös tässä. Korvaamatonta.

Vaikeustasoltaan Euro-Crisis on skaalan puolivälin paikkeilla. Varsinkin pakkauspulmiin verrattuna Euro-Crisis auttaa ratkaisemisessa, kun osa paloista ei selvästikään sovi yhteen toisten kanssa toisin kuin pakkauspulmissa, joissa mikä tahansa kappale voi olla missä tahansa. Euro-Crisista ratkaistessa saa pieniä palkintoja ja edistymisen tunnetta aina, kun löytää oikean vastakappaleen kullekin kolikolle. Siksi sitä ei ratkaise missään vaiheessa tyhjiössä tietämättä edistyykö vai pyöriikö vain paikallaan.

Voin hyvin suositella Euro-kriisiä kokemattomammillekin ratkaisijoille ja hyvän lahjaidean siitä tekee viimeistään sen huoliteltu ulkoasu, joka on vielä huomiota herättävämmän kauniimpi kuin Digitsissä.
      Euro-Crisis löytyy Pulmapuodista, jonne kuuluu jälleen myös kiitos arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Put together a packing puzzle and a jigsaw puzzle and you'll end up with Euro-Crisis, another design by Siebenstein-spiele's Jürgen Reiche.
      Euro-Crisis is an interesting puzzle in how it manages to put together these two mechanics and come out as a winner. At first it looks to be very difficult but thanks to the jigsaw part of the puzzle, it comes exceedingly logical the more you play with it.
      Euro-Crisis requires far more concentration and planning than basic jigsaw before the coin pieces are arranged on the tray. The shapes of the coins or coin parts are very close to each other and just by trying them around you probably won't be able to solve the puzzle.
      Euro-Crisis has also got the top notch production values of Siebenstein-spiele and I'd say it's one of the very best looking puzzles from them - at least among those I've seen. It's suitable for experienced puzzler as well as novice ones since even beginners are able to solve it in time. This makes it an ideal gift.
      Based on a review copy supplied by Sloyd.
      Difficulty 3/5, Charm value 5/5.

Lotus

Suunnitellut: William Strijbos

William Strijbos kiinnitti huomioni ensimmäisen kerran vuoden 2013 FPP:ssä, kun Tomas Lindén laski eteen suunnittelijan First Boxin. First Box jäi tapahtumassa ratkaisematta, mutta kotimatkalle lähti mukaan Strijbosin Aluminium Cylinder.
      Aluminium Cylinderistä jäi niin hyvä mieli, että Strijbosia oli saatava lisää. Miehen jämäkästä raudasta valmistetut pulmat eivät kuitenkaan ole aivan halvimmasta päästä, mistä johtuen aikani tutkittuani päädyin tilaamaan Pulmapuodista Stirjbosin Lotuksen, jota pidetään yhtenä tämän parhaimmista pulmista.

Lotus on niin sanottu "sequential discovery puzzle". Tällainen pulma jakaantuu selkeästi useampaan eri vaiheeseen, joista jokaisen tuloksena ratkaisu etenee hiukan. Jokainen vaihe myös pääsääntöisesti paljastaa pulmasta jotain uutta, olipa se sitten uusi mysteerinen aukko tai jotain muuta.
      Pulma on tehty selkeästi kahdesta osasta, joista alemman voisi heikommallakin mielikuvituksella ajatella jossain vaiheessa liikkuvan. Lotuksen ylälaidassa on pulman sisuksiin katoava ja vapaasti edestakaisin liikkuva tappi, joka lävistää niin ikään vapaasti pyörivän renkaan. Tämän lisäksi pulman päällä on reikä, jonka reunoissa ovat kierteet, sekä yhdellä sivulla pieni aukenema, jonka perusteella Lotuksen sisuksissa on jotain tavoittelemisen arvoista. Siinäpä se.
      Näistä lähtökohdista Lotus olisi saatava ratkaistua. Ratkaisuun ei tarvita mitään ulkoisia työkaluja eikä väkivaltaa.

Aluminium Cylinderin tapaan Lotus ei ensialkuun juuri vihjeitä anna. Laatikko on umpinainen ja palautteeton, mistä johtuen ratkaisu tapahtuu pitkälti sokkona - tosin ei ihan niin sokkona kuin sylinteri.
      Ratkaisin Lotuksen vajaassa kahdessa päivässä, mutta käytinkin siihen melkolailla aikaa: pelkästään ensimmäiseen vaiheeseen meni vajaa tunti. En yksinkertaisesti päässyt pulmasta irti ennen kuin se oli sunnuntaiaamupäivällä ratkaistuna pöydällä. Mietin sitä ratkaistessa, koiraa ulkoiluttaessa ja ruokaa laittaessa. Palasin kokeilemaan teorioita ja mietin taas lisää illalla nukkumaan mennessä. Niin koukuttava se on.

      Lotuksesta tekee erinomaisen ja Aluminium Cylinderista erottuvan sen vaihettaisuus: kun jotain tapahtuu, ratkaisu siirtyy jopa silminnähden eteenpäin, mikä kannustaa jatkamaan. Toisin kuin Aluminium Cylinderissä, josta ei missään vaiheessa tiennyt tapahtuuko pulman sisuksissa yhtikäs mitään.
      Toinen Lotuksen hyvä puoli on, että se on looginen ja rohkaisee järjen käyttöön: useammin kuin kerran pystyin päässäni ratkaisemaan pulmaa eteenpäin, kartoittamaan eri vaihtoehdot ja kokeilemaan sen jälkeen niitä käytännössä. Ja yllättävän usein olin päätellyt aivan oikein.

Lotus ei ole mahdottoman vaikea pulma, ei niin vaikea kuin sylinteri johtuen kussakin askelmassa olevista rajallisista mahdollisuuksista. Mutta sen mekaniikka on uskomattoman hyvin tehty ja toimii tarkasti, mistä kertoo se, että pystyn avaamaan sen varmasti ja lyhyehkössä ajassa.
      Lotus on selkeästi parhaita ratkaisemiani pulmia. Se on kekseliäs ja lopussa odottava palkinto on juuri sopiva vaivanpalkka. Lisäksi se piti pari päivää täysin otteessaan, minkä voi sanoa vain harvoista pulmista. Tosin pulmalaatikoilla on minuun vähän sellainen vaikutus.

Lotusta voi suositella hyvillä mielin jokaiselle pulmalaatikoista ja vähän erityisemmistä ongelmista pitäville. Se ei ole halpa, mutta tiedän useamman käyttäneen ratkaisuun päiväkausia, minkä puolesta halvempiin ja vartissa ratkaistuihin peruspulmiin verrattuna hinta ei olekaan enää niin suhteeton. Ratkaisukokemus on rahassa mittaamaton.
      Lotuksessa kannattaa huomioida myös se, että ratkaisu ei välttämättä ole ratkaisu eikä pulmaa ole ratkaistu ennen kuin on selvinnyt, mistä pulma saa nimensä.
      William Strijbosin Lotusta löytää Pulmapuodista niin kauan kuin sitä riittää, Strijbos kun tekee pulmiaan vain rajallisen määrän.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Lotus is without the doubt one of the best puzzles I've solved so far. It kept my concentration for two whole days, it was the first thing on my mind in the morning and the last at the evening. While I wasn't solving it, I was thinking about it. So good it is.
      At first Wil Strijbos' Lotus doesn't give you any hints of what's happening inside the puzzle or whether you are going forward or not - not much unlike his Aluminium Cylinder. Still Lotus gives you more feedback by letting out more tools along the way which courages you to try more things and gives some sense of advancement.
      What I really liked about Lotus was that it was highly logical. You can solve it largely by deduction, thinking, what is possible inside the limits and possibilities the puzzle serves you. And more than once I was right when trying out my theory. That's rewarding.
      After solving the puzzle I felt like I've achieved something, which was helped by what I found out at the end of the puzzle. The prize. This is a great puzzle.
      One mystery left was the one lonely part found inside my puzzle. I contacted Allard Walker of Puzzling Times and asked him about it. He kindly disassembled his puzzle completely without finding anything alike. We ended up in the conclusion that it was a place-holder, maybe something Wil had forgotten to remove during manufacturing process but who knows. I've kept it there as one extra red-herring. Thanks to Allard!
      Lotus puzzle is still readily available at Sloyd.
      Difficulty 3/5, Charm value 5/5.

Cast Vortex

Suunnitellut: Akio Yamamoto

Jos viime viikkoinen Cast Equa on mielestäni Hanayama-sarjan heikoimpia, on Akio Yamamoton suunnittelema Cast Vortex paras, Vesa Timosen Cylinderin ollessa kakkossijalla.
      Cast Vortex koostuu kolmesta hännällisestä rinkulasta, jotka kasattuna muodostavat nimensä mukaisesti pyörrettä muistuttavan kuvion. Tehtävänä on tavalliseen tapaan saada osat irti toisistaan ja sitten taas takaisin yhteen, minkä monet ratkaisijat ovat kokeneet olevan vähintään yhtä hankalaa kuin irrottamisen.

Cast Vortex on yksi niistä vähäeleisistä mutta tyylikkäistä Hanayamoista, joissa ei ole mitään piilotettua tai mitään erityislaatuisempaa mekaniikkaa - on vain palaset, jotka ovat ovelasti kiinni toisissaan. Se tekee pulmasta vaikkapa Cast Loopin tapaan hyvin siistin tapauksen, jonka sielunelämää ei tarvitse tutkia sen enempää ennen kuin sitä edes pääsee ratkaisemaan.
      Toisaalta se eroaa Cast Elkistä ja Equasta siten, ettei siinä ole mitään sellaista, minkä takia pulma olisi vaikeampi kuin se todellisuudessa onkaan. Vortexin kulmat ja kierteet ovat olemassa vain siksi, että ne ovat välttämättömiä jotta pulma olisi kasattuna pyörteen näköinen, toisin kuin Elkissä ja Equassa, jossa piikit ja ulokkeet ovat vain kiusaksi.

Kun Vortexin ottaa ensimmäistä kertaa käteensä, pelottaa. Ensinnäkään palaset eivät koskemattomina tahdo liikahtaa minnekään, minkä lisäksi pulmaa purkamaan lähtiessä pelottaa jo ajatuskin siitä, että se olisi joku päivä saatava kootuksikin.
      Ratkaisin Vortexin monessa osassa, kuten niin monet muutkin pulmat. Varsinkin aluksi tein sitä muutaman minuutin siellä täällä useamman päivän aikana. Lopulta sain sen ratkaistua niin pitkälle, että kaikki osat olivat enempi vähempi irtaallaan (eli epämääräisessä solmussa), missä vaiheessa jätin sen pöydälle makaamaan - mitä nyt silloin tällöin sitä vähän liikuttelin pääsemättä eteenpäin.
      Muutamaa päivää myöhemmin varasin oikein aikaa ja otin Vortexin pöydältä vakaana aikomuksenani ratkaista sen. Tein sen kanssa töitä luultavasti vajaan tunnin, kokeilin eri teorioita, kunnes jäljellä oli enää yksi, jonka paikkansapitävyydestä olin siinä vaiheessa jo hyvin varma. En saanut sitä kuitenkaan onnistumaan ja pistin pulman pöydälle. Olin menossa jo nukkumaan, kun syystä tai toisesta pysähdyin vielä keittiönpöydän ääreen testaamaan teoriaani varmana siitä, että täytyyhän sen toimia.
      Ja niinhän se toimikin. Kyllä nukutti hyvin.

Kuten alussa totesin, monella on ollut vaikeuksia Vortexia kokoamisessa. Kun heräsin seuraavana aamuna, minulta ei kuitenkaan mennyt hyvinkään kauaa ennen kuin Vortex oli jälleen pyörteenmuotoinen. Kokoaminen ei ole itseasiassa mikään kummoinen juttu, pulma on antaa hyvin selvät vihjeet siitä, mikä kuuluu minnekin. Suunnittelutyön eleganssia korostaa myös se, miten upeasti palaset loksahtavat yhteen, kun ovat oikeilla paikoillaan. Erittäin tyylikästä.
      Ainoa harmi kokoamisessa on se, etten siinä onnistuttuani saanut Vortexia enää yhtä tiiviiksi tai liikkumattomaksi kuin se paketista tullessa oli. En tiedä miksi. Nyt ensimmäisen siirron löytää helpohkosti.
      Epäilemättä yksi syy, miksi pidän Vortexia ainakin yhtenä parhaista Hanayamoista on se, miten suhteellisen paljon vaivaa näin sen eteen ja että sain sen lopulta ratkaistuakin ihan päätäni käyttämällä. Tässä mielessä voisi ajatella, että vaikeustasolla on kuitenkin jotain vaikutusta pulmasta jäävään kokemukseen. Toisaalta pidän myös Nutcasea erinomaisena pulmana eikä se ollut mitenkään erityisen vaikea - ei ainakaan niin vaikea kuin Vortex.
      Molempia näitä yhdistää varmaan se, että ne ovat ratkaistavissa nimenomaan aivotyöllä, jonka tuloksena toimimattomat ratkaisut elimoinoidaan - ja kun päätelmä vielä osoittautuu oikeaksi, tuntee saavuttaneensa jotain.

Vortex on loistava pulma, joka ei vaikeustasonsa vuoksi sovi ihan aloittelijalle, mutta joka ei myöskään ole toivottoman, eikä varsinkaan teennäisen, vaikea. Toki se herättää aluksi pelkoa ja jossain vaiheessa epäilemättä turhautumistakin, mutta ratkaisu on kuitenkin hyvin looginen.
      Cast Vortexia löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 4/5 (Hanayama: 5/6)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Of the Hanayama's I've solved, Vortex is the best.
      It's appearance scared at first and made me think that if I open that, I'll never be able to put it back together again. So I avoided starting until one day I took it on my hands and was hooked.
      Cast Vortex is one those Hanayamas where there's nothing hidden or even any kind of mechanism involved, only intertwined pieces which need to be separated. Among of it's own kinds Vortex is the best.
      I like how the Vortex is so completely different looking opened and closed: it's very beautiful and complete intact and then maybe a bit meaningless looking apart.
      Vortex disassembled the way it thought it would and it wasn't so tight and pedantic as for example Equa (I hated it, didn't solve it) was. All the pieces in Vortex flow by each other very nicely, force or exact movements are not necessarily.
      Some have said that Vortex is excruciating to put together. I didn't have any problems: sure it took some time to get the pieces to lock but even that was logical when you needed to look where they belong, which one comes to the front, which to the back.
      All in all, Vortex is my favorite Hanayama with Vesa Timonen's Cylinder close second.
      Difficulty 4/5, Charm value 5/5.

Aluminium Cylinder

Suunnitellut: William Strijbos

Mielenkiintoisin pulma tämän vuoden FPP:ssä oli William Strijbosin New Edition First Box, jota yritin ratkaista illan aikana pisimpään kaikista kohtaamistani pulmista. Ratkaisematta se kuitenkin jäi, kuten jäi myös Strijbosin pulmalaatikkomainen Lotus sekä muutama Doveksi kutsuttu pulma.
      Sekä First Box että Lotus jättivät kuitenkin sellaisen uteliaisuuden William Strijbosia kohtaan, että kun Tomas Lindén kauppasi minulle suunnittelijan Aluminum Cylinderia, en osannut sanoa ei. Enkä halunnut. Ostin enkä kadu.

Aluminium Cylinder on ensimmäinen kahdesta Strijbosin kehittämästä sylinterinmuotoisesta ongelmasta. Sitä voi muodostaan huolimatta luonnehtia pulmalaatikoksi, koska tehtävänä on nimenomaan kannen avaaminen. Säilytystilaa sylinterissä ei ole, mutta eipä sitä ole liiemmälti Karakurin pienissä laatikoissakaan.
      Nimensä mukaisesti Strijbosin pulma on tehty jämäkästä alumiinista. Se on verrattain painava järkäle, joka ei säry kovemmassakaan käsittelyssä. Sylinterin kansi pyörii vapaasti paikallaan, minkä lisäksi se myös nousee ja laskee millin tai pari sisällä olevan jousen varassa.
      Pulmaa on ehtinyt hädin tuskin ottaa käteensä, kun siitä huomaa vielä jotain muuta: se helisee. Helinän kuultuaan huomaa myös hyvin nopeasti sylinterin pohjassa olevan pienen pyöreän reiän, josta näkee juuri ja juuri (taskulampun kera - tai laskevan auringon kajossa, kuten eräät) pulman sisään.
      Siinä kaikki. Käytännössä tämän informaation varassa sylinteri on avattava.

Sylinteri pyöri käsissä useamman päivän ajan. Painelin kantta, ratisutin sisälmyksiä, kallistin, pyöritin ja kuuntelin korva pulmassa kiinni. Eikä mitään tapahtunut.
      Otin pulman mukaan Helsinkiinkin kesälomareissulle, jossa sitten pitkän Linnanmäkipäivän jälkeen kyläpaikan sohvalla istuessani tajusin jotain, minkä ansiosta pääsin ratkaisun jäljille. Jatkoin entistä suunnitelmallisemmin havaintoni johdattamana, kunnes kansi aivan yllättäen napsahti auki. Ja minä säikähdin. Avaaminen oli tietenkin täysin suunniteltua ja tarkoitettua, mutta säikähdinpä silti.
      Pian sen jälkeen avasin sylinterin toisen kerran. Onnistui. Pari päivää myöhemmin kotona päätin ottaa selvää mekaniikasta kunnolla, mutta kolmas kerta teetti töitä varmaan taas puoli tuntia, ennen kuin lopulta sain sen auki. Sen jälkeen olen avannut sen vielä muutaman kerran ja onnistunkin siinä nykyään noin minuutissa.

Strijbosin Aluminium Cylinder on kertakaikkisen hieno pulma. Sen lukitusmekaniikka on vaikkakin varsin yksinkertainen myös todella nokkela. Tätä mieltä ovat olleet myös muut pulmablogistit maailmalla. Mekaniikasta tekee hienon se, miten jouhevasti se toimii, kun lopulta (minulla useampi avauskerta) tajuaa, miten sen kanssa on meneteltävä. Yksinkertaisuudessaan se on myös erittäin elegantti ja muistuttaa tässä suhteessa parhaita pulmalaatikoita.
      Ratkaisu tosin nojaa paljon päättelyyn, joka puolestaan perustuu aika vähäiseen informaatioon ja joka voi siinä mielessä johtaa väärään johtopäätökseen. Näin kävi minulle, sillä uskoin pitkään pulman toimivan päinvastoin kuin se todellisuudessa toimii. Sylinteri on sen verran tiivis, että sen avaaminen perustuneekin useimmiten valistuneeseen arvaukseen ja tuuriin. Tosin pulma kyllä antaa koko ajan jonkin sortin palautetta.

Olen joka tapauksessa myyty eikä Aluminium Cylinder varmastikaan jää ainoaksi Strijbosin pulmaksi kokoelmissani. Laadustaan johtuen ne ovat hintavampia kuin monet muut, mutta hinnalla saa ulkonäöltään ja sisällöltään laadukkaan pulman.
      Aluminium Cylinder on vaikea pulma, joidenkin kokemusten perusteella se saattaa olla jopa toivoton. Mutta se on myös sillä tavalla fiksu, että antamalla ratkaisijalle koko ajan edes vähän palautetta kuulilla, se luo myös tunteen ratkaistavuudesta. Jos hankaluuden sietää, saa ainutlaatuisen pulman, josta riittää paljon mietittävää ja jonka kehtaa antaa ratkaistavaksi aivan kenelle tahansa.
      Aluminium Cylinderin löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 4/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Aluminium Cylinder was my first Wil Strijbos puzzle but not my last. After being hugely impressed by the design I've gotten myself both Lotus and Alu Cross.
      Solving Aluminium Cylinder took me a good part of two weeks. I played with it a lot, saw mysterious balls coming and going but didn't know exactly if I were supposed to make them appear or disappear.
      After I while, on a sunny day, I used a very natural method to peek inside and saw something which I thought cleared up at least partly what I was supposed to do. I continued playing with the cylinder when it to my huge surprise popped open. I had followed a faint idea which had turned to be the correct one.
      The mechanism is very simple but since the cylinder doesn't give any hints, it's difficult enough to figure out. The puzzle is very well done and while I have liked many simple puzzles where there's nothing hidden, it seems I've also a soft spot for puzzles which hides a lot. I like to deduct my way ahead, trying to beat the puzzle. It's a completely different challenge than, say, Vortex is.
      Aluminium Cylinder is one of the very best puzzles I've solved.
      Difficulty 4/5, Charm value 5/5.

A Chance Meeting

Suunnitellut: Tatsuo Miyamoto

Tatsuo Miyamoto on yksi kuuluisimmista ja merkittävimmistä Karakuri-ryhmän suunnittelijoista. Hänen tekemistään pulmalaatikoista huudetaan kilpaa - ja aiheesta.
      Taannoisessa FPP:ssä sain mahdollisuuden, kiitos Pulmapuodin omistajan Tomas Lindénin, tutustua kahteen Miyamoton klassiseen laatikkoon, The Walk of a Ladybugiin sekä A Chance Meetingiin.

A Chance Meeting on runsaankokoinen laatikko, noin puolitoista kertaa perinteistä japanilaista pulmalaatikkoa suurempi. Sen kannessa on yksi punainen sydän, joka liikkuu aivan aavistuksen verran. Sydäntä painelemalla ei ainakaan ensituntuman perusteella tunnu tapahtuvan yhtään mitään, mikä herättää ainakin minussa aina aavistuksen siitä, että kyseessä saattaa olla hämäys.
      Kun kannen nostaa paikaltaan, alta paljastuu varsinainen laatikko, jonka kantta komistaa kolmelehtinen apila, jonka kaksi alinta lehteä liikkuvat jonkin verran ylös ja alas.

Olin alusta lähtien oikeilla jäljillä, tiesin periaatteessa hyvin tarkasti, mitä minun on tehtävä saadakseni laatikon auki, mutta en löytänyt oikeaa tapaa sen tekemiseksi. Kokeilin kaikenlaista hölmöstä ääliömäiseen, mutta ei mitään. Kävin parikin kertaa erittäin lähellä oikeaa ratkaisua, mutta tapa oli sen verran väärä, etten onnistunut.
      Koska FPP:ssä oltiin ja edessä oli hirveä määrä pulmia, joita oli päästävä kokeilemaan A Chance Meetingin ratkaisemisen lisäksi, kysyin vinkkiä Lindéniltä. Lindén antoi vihjeen ja itseasiassa kaksikin ja totesi perään, että myös vihjeiden antaminen on taitolaji - mikä oli aivan totta, koska hänen vihjeensä olivat sillä hetkellä yhtä kryptisiä kuin laatikkokin.
      Lopulta yleisö alkoi turhautua sen verran typeryyteni, että myös pulmasuunnittelija Vesa Timonen tuli avittamaan ja kun vihjeitä tuli stereona sekä Lindénin että Timosen suunnalta, sain tehtyä ratkaisevan liikkeen, jonka jälkeen loppu oli itsestäänselvä.

A Chance Meeting ei ole vaikea laatikko, olisin epäilemättä keksinyt sen itsekin, jos olisin istunut kotona kaikessa rauhassa ja kokeillut jokaisen kohdan yksi kerrallaan. Mutta se on taas niistä pulmista, joissa vaikeus on täysin yhdentekevää; sen sijaan keskeiseen asemaan nousee laatikon idea.
      Perinteisissä japanilaisissa pulmalaatikoissa ja Karakurin pienissä laatikoissa ei ole minkäänlaista teemaa - ajatusta tai ideaa - vaan ne rakentuvat pelkälle mekaaniselle ongelmalle. A Chance Meetingistä - ja jotakuinkin kaikissa Karakuri-ryhmän muista laatikoista - idea kuitenkin löytyy ja ainakin A Chance Meetingissä se on huikean hieno. Laatikko yhdistää todella upeasti teeman ja mekaniikan kokonaisuudeksi, jota ei voi kuin ihailla.
      Laatikko on kaunis, se on teknisesti aivan mahtava ja kun teemakin on voimakkaasti läsnä, se onnistuu jopa puhuttelemaan kuin parhaat taideteokset ikään.
      A Chance Meeting on tällä rajallisella kokemuksella paras näkemäni pulmalaatikko, jonka hienoutta ei pilannut yhtään edes se, etten saanut ratkaistua sitä täysin itsenäisesti.
      Laatikkoa löytää vielä ainakin Pulmapuodista. Halpa se ei ole siellä kuten ei missään muuallakaan, mutta siitä huolimatta aion sen varmaan vielä itsellenikin joku päivä hankkia. Se on niin hyvä.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Quattro Formaggi

Suunnitellut: Jean Claude Constantin ja Stewart Coffin

Toinen pakkauspulmani ja olen jo valmis julistamaan tyylilajin suosikikseni. Triangle Box oli kulmiulotteinen pulma, jossa oli reilu puoli tusinaa palasta, jotka saattoi asettaa useampaan kerrokseen monessa eri asennossa. Mutta entäpä jos pakkauspulma olisi vielä yksinkertaisempi?
      Entä jos kerroksia ei olisi lainkaan ja palasiakin vain neljä?
      Hyvät juustonystävät: Quattro Formaggi.

Quattro Formaggi on Jean Claude Constantinin uusintaversio Stewart Coffinin muutamaa vuotta aiemmin suunnittelemasta Cruiser-pulmasta.
      Siinä missä Coffinin pulma koostui laudasta ja neljästä värittömästä puupalasta, on Constantinin käsittelyssä pulma saanut ulkoasukseen juuston sekä neljä paikalleen pistettävää tahkonkappaletta.
      Ja voi hyvänen aika, että se on vaikea!

Quattro Formaggista tekee uskomattoman yksistään se, miten se onnistuu olemaan käsittämättömän vaikea vain neljällä palasella. Eikä se johdu vain minusta, vaan vaikeuden ovat huomanneet monet muutkin.
      Toinen huomattava piirre pulmassa on se, ettei sen vaikeus johdu mistään kikasta: pulmassa ei ole trikkiä, kepposta tai mitään epämääräistä, vaan neljä palasta asettuvat laudalle makuulleen pakottamatta ja puristamatta. Jos ratkaisu on millin päässä, se ei ole oikea ratkaisu.
      Ratkaisin Quattro Formaggia viikon verran, ainakin, saattoi siihen kulua enemmänkin. Selvitin siinä välissä kymmenen muuta pulmaa, mutta Quattro jäi ratkaisematta - tosin samasta satsista ovat ratkaisematta edelleen vieläkin vaikeammiksi osoittautuneet Kaksoisneliö sekä Equa.
      Useista muista vaikeista pulmista poiketen Quattro Formaggi ei kuitenkaan turhauttanut missään vaiheessa siksi, että se on asetelmaltaan niin yksinkertainen ja sitä selvitellessään tietää, että ratkaisu ei koskaan ole kaukana. Se ei vaadi minkään kikan oivaltamista, ei sorminäppäryyttä tai tarkkuutta: on vain sovitettava neljä palasta laudalle.

Jossain vaiheessa vaimolta loppui kärsivällisyys ja hän katsoi ratkaisun ihan jo päästäkseen härnäämään "haluatko vinkin" ja "minä tiedän, miten se ratkaistaan" -kommenteilla. Siitä tuli näytönhalua lisää. Kokeilin joka ikisen vaihtoehdon, kunnes olin jo lähellä myöntää, että tämä pulma saattaa olla nyt se, jota en saa koskaan ratkaistua.
      Kunnes muutama ilta sitten ennen nukkumaanmenoa istuin sohvalla ja satuin kokeilemaan jotain. Jo ennen kuin kaikki palaset olivat kohdallaan näin, että nyt se ratkeaa! Mikä tunne!
      Vaikka Quattro Formaggi on vaikea, se on kuitenkin myös erittäin yksinkertainen. Se sopii rajallisuutensa ansiosta loistavasti niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin, koska se ei edellytä aiempaa kokemusta pulmanratkaisusta, vaan kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus löytää vastaus. Erinomainen lahjaidea myös. Quattro Formaggi on paras tähän mennessä ratkaisemistani pulmista.
      Quattro Formaggin arvostelu perustuu Pulmapuodilta saatuun arvostelukappaleeseen.

VAIKEUSTASO: 5/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Raketti

Suunnitellut: (ei tietoa)

Raketti tarkka alkuperä on tuntematon, mutta sen suomalainen alkuperä on hyvinkin tietty: Pulmapuodin Tomas Lindén näki vastaavanlaisen pulman keräilijä Matti Linkolan kokoelmissa. Lindén totesi pulman olevan varsin käyttökelpoinen ja tuotti siitä version, jota liikkeessä nyt myydään.
      Japanissa Lindén sanoo törmänneensä versioon, jossa yhdellä alustalla oli neljä eri rakettia, joista yksi oli äärimmäisen terävä, toinen erittäin litteä - joka tapauksessa mahdottomia saada sormin irti. Sitä hän ei tiedä, noudattavatko nekin samaa ratkaisutapaa kuin tämä.
      Pulmapuodin julkaisema Raketti on tehty maalaamattomasta, tukevasta puusta ja herättää mielenkiintoa varsinkin raketillaan. Pulma koostuu kahdesta osasta: ontosta laukaisualustasta sekä sen sisälle sopivasta kartiomaisesta teräväkärkisestä raketista.

Tehtävänä on saada raketti pois alustasta.
      Kun pulman antaa jollekulle ratkaistavaksi, tämä kääntää hyvin pian pulman ympäri, minkä seurauksena raketti putoaa paikaltaan ja pulma vaikuttaa ratkaistulta. Samalla, kun toinen virnistelee pilkallisen omahyväisesti, voi vielä paljastaa tehtävänannon loppuosan eli "alustaa liikuttamatta" ja katsoa, kuinka hymy hyytyy.
      Raketti on kuopassaan kärkeä myöten ja kärki on niin sileäksi hiottu, ettei siitä saa minkäänlaista otetta. Jos laatikkoa ei saa liikuttaa, miten raketin voi saada pois?

Minulla oli alusta alkaen ratkaisusta hyvin selvä teoria. Ratkaisuni tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta, etenkin kun ottaa huomioon pulmalle annetun nimen, joka rohkaisee ajattelemaan räjähtävää lähtöä. Minussa ei ole ripaustakaan fyysikkoa, mutta syystä tai toisesta tässä vaiheessa mieleeni pälkähti energian säilymislaki, jonka perusteella energia johtuu kappaleesta toiseen.
      Tätä ajatusta seuraten päädyin tulokseen, että jos laitan pulman pöydälle ja kopautan pöydän alapintaa riittävällä voimalla oikealta kohdalta raketin alta, kopautusenergia siirtyy pöydänpinnan läpi laatikkoon ja laatikosta edelleen rakettiin, minkä seurauksena raketti lähtee lentoon.
      Lopputulos? Onnistuin: raketti hyppäsi ulos laatikosta ja pulma oli ratkaistu. Olin ollut oikeassa.
      Paitsi että olin ollut väärässä: ratkaisuni ei ole oikein. Se selvisi tarkistaessani vastausta mukana seuraavasta ratkaisuohjeeesta.

Todellisuudessa oikea pulman suunnittelijan tarkoittama ratkaisu on minun keksimääni paljon hienompi. Minun tapani ratkaista Raketti on kömpelö, alkeellinen ja idioottimainen verrattuna siihen, miten elegantisti pulma oikeasti ratkeaa.
      Oikea ratkaisu on paitsi kekseliäs, myös sen verran vaikea, että en tiedä miten kauan minulla olisi sen löytämiseen mennyt ellen olisi saanut paukautusteoriaa päähäni. Luultavasti kauan, koska ei tullut edes mieleen.
      Raketti on erinomainen pulma, jossa harmittaa kaikkein eniten se, etten joutunut ratkaisemaan sitä oikealla tavalla. Se on juuri sen tyylinen pulma, joka nostetaan pöydälle useamman ihmisen keskelle ja katsotaan, kuka ensimmäisenä löytää ratkaisun.
      Hyvää tuotantoa Pulmapuodilta. Kiitokset Pulmapuodille arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 4/5 (Pulmapuodin oma: 3/5)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Karakuri Small Box #1

Suunnitellut: Karakuri Creation Group

Japanilaisen Karakuri Creation Groupin tekemät pulmalaatikot ovat niitä, joita kaikki pulmalaatikoista kiinnostuneet ja niihin perehtyneet janoavat kokoelmiinsa. KCG on tehnyt ajan mittaan mitä ihmeellisimmän muotoisia ja näköisiä laatikoita - kahvikupista radioon ja sushilautaselliseen -, joiden avaamiseen on vaadittu yleensä jokin kikka. Siksipä näitä laatikoita kutsutaankin "trick boxeiksi" eli kikkalaatikoiksi.
      Ainoa haitta näissä vanhemmissa käsintehdyissä laatikoissa on niiden hinta: jos harvinaisimpia sattuu tänä päivänä löytämään, niiden hinta lähtee helposti tuhannesta dollarista.

2000-luvun alkupuolella ryhmässä syntyikin idea tehdä pienempiä ja näin ollen myös halvempia pulmalaatikoita. Ensin KCG teki kolme laatikkoa ja kun suosiota riitti, he tekivät vielä viisi lisää. Näistä viimeinen (#8) on tosin poistunut valmistuksesta sen mekaniikassa ilmenneiden ongelmien vuoksi.
      Pikkulaatikkosarjassa on ehkä tingitty koossa, mutta ei laadussa. Jokainen laatikko on käsintehty ja mekaniikkakin on muutamassa sama - tai ainakin samantapainen - kuin aiemmin julkaistuissa kalliimmissa laatikoissa.

Sarjan ensimmäinen laatikko, joka myös kuvassa näkyy, on tehty pähkinäpuusta ja katsurasta. Tai minun laatikkoni on, sillä Karakuri Creation Group on tehnyt sarjan kustakin laatikosta pari kolme eri versiota, jokainen eri puulajeista valmistettuja. Laatikko on joka tapauksessa tiivistä ja jämäkkää tekoa, eikä siinä päällisin puolin katsottuna ole nähtävissä saumaa, josta sen voisi kuvitella lähtevän avautumaan.
      Kyllä se työtä vaatikin. Minulla meni tämän avaamiseen noin viikko, jonka aikana otin laatikon käteeni aina noin viideksi tai kymmeneksi minuutiksi kerrallaan. Eikä ollut avautua siitä huolimatta. Ensimmäinen siirto löytyi kyllä vaivatta, mutta sitä seuraava osoittautui jo huomattavasti haastavammaksi.
      Lopulta viikkoa myöhemmin kun muu perhe häipyi saunaan, otin laatikon käteen ja päätin, että ratkaisen sen ennen kuin tulevat takaisin. Olin koputellut ja naputellut ja kuunnellut jopa sen päästämiä ääniä viikon aikana ja onnistunut päättelemään, mistä ratkaisua kannattaa lähteä etsimään. Käänsin sitten kaiken tarmoni siihen ainoaan mahdollisuuteen, jota en ollut vielä kokeillut - kaiken muun kyllä olin, moneen kertaan - ja se alkoikin aueta.
      Ja juuri tämä näissä laatikoissa on kaikkein parasta: se hetki, kun tajuaa, että jestas, nyt se aukeaa! Se tunne on mahtava.

Sarjan ensimmäisen laatikon mekaniikka on alkuperäinen ja vain tätä sarjaa ajatellen suunniteltu. Se on yksinkertainen, mutta riittävän nokkela aiheuttaakseen itsetunto-ongelmia ja päänsärkyä pitkään. Minun saamaa kappaletta vaikeutti entisestään tosin se, että mekaniikka oli (mahdollisesti johtuen kosteudesta, jolle pulmalaatikot ovat herkkiä) järkyttävän tiukka, minkä seurauksena sormet olivat kipeinä pari päivää.
      Tähän kirjoitushetkeen mennessä ratkaisemistani kolmesta tämän sarjan laatikosta tämä on ollut ehdottomasti haastavin. Turhautti, kyllä, mutta sillä oikealla tavalla, kuten parhaat pulmat tekevät.
      Karakurin pienten laatikoiden sarjan ensimmäisen löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 5/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5