Nykyisin enää seitsemänosaisen pienlaatikkosarjan kakkonen eroaa ykkösestä lähes kaikin mahdollisin tavoin. Se on tehty kirsikkapuusta (tai minun versioni on, se voi vaihdella), se on vaalea ja suorakulmainen. Yksi asia on kuitenkin sama: se osaa olla vaikea.
Karakuri-laatikoiden vaikeustason yksiselitteinen arvioiminen on mahdotonta: paljon riippuu siitä, minkä verran pulmalaatikoita on avannut ennen ja miten periksiantamaton ja kärsivällinen on. Ja joskus siitä, että ei vaan yksinkertaisesti tajua, kuten on käynyt parhaillaan ratkaisun alla olevan sarjan neloslaatikon kanssa. Kakkoslaatikkokaan ei antaudu heti ja, jos mahdollista, se herättää ensialkuun jopa ykköslaatikkoakin toivottomamman tunteen: "tämähän on täysin tiivis!"
Tässä laatikossa ei nimittäin liiku mikään, se tuntuu yhdeltä jämäkältä puumöhkäleeltä, mistä herää epäilys, että onkohan se laatikko lainkaan vai pelkästään kiero vitsi. Mutta kuten pulmalaatikoiden kanssa tuntuu olevan, lähempi tarkastelu alkaa paljastaa kaikenlaista.
Hankin ykkös- ja kakkoslaatikon yhtä aikaa ja kuten kunnon neurootikon pitää, aloitin ensimmäisestä. Kun se ei edistynyt, vaihdoin tähän kakkoseen. Ja eestaas. Mutta siinä vaiheessa, kun ykköslaatikko oli vielä täysi mysteeri, olin eliminoinut kaikki muut kakkoslaatikon ratkaisuvaihtoehdot ja jäljellä oli enää se, mistä mekaniikassa täytyy olla kyse. Varovaisesti tutkien testasin teoriaa ja niinhän se alkoia aueta. Kolme tai neljä päivää siihen kuitenkin meni.
Tämän laatikon mekaniikka on yksinkertainen, mutta kun sen näkee toiminnassa, se on myös ihan hyvä. Kyllä, sanoin "ihan hyvä", koska siitä oikeastaan juuri on kyse: se ei ole niin hieno tai nokkela kuin sarjan parissa muussa laatikossa on. Se ei ole myöskään niin haastava kuin ensimmäinen oli ja koska tähän laatikkoon ei sisälly sitä suurta "aha"-elämystä, se ei kuulu suosikkeihini. Tosin toisiakin mielipiteitä on: jotkut blogistit listaavat tämän laatikon sarjan parhaisiin.
Parasta siinä on nimenomaan ensituntuma, joka ei anna minkäänlaista toivoa ja joka saa laatikon tuntumaan täysin mahdottomalta. Jos se tunne olisi kestänyt laatikon perinpohjaisemman tarkastelun ja säilynyt näin ollen pitempään, pitäisin tästä todennäköisesti paljon enemmän.
Huono se ei ole, se on kaunis laatikko ja upeaa käsityötä ja jos näitä laatikoita meinaa hankkia, kyllä tämä kannattaa mukaan ottaa. Tämänkin löytää Pulmapuodista.
VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti