Japanilaisen Karakuri Creation Groupin tekemät pulmalaatikot ovat niitä, joita kaikki pulmalaatikoista kiinnostuneet ja niihin perehtyneet janoavat kokoelmiinsa. KCG on tehnyt ajan mittaan mitä ihmeellisimmän muotoisia ja näköisiä laatikoita - kahvikupista radioon ja sushilautaselliseen -, joiden avaamiseen on vaadittu yleensä jokin kikka. Siksipä näitä laatikoita kutsutaankin "trick boxeiksi" eli kikkalaatikoiksi.
Ainoa haitta näissä vanhemmissa käsintehdyissä laatikoissa on niiden hinta: jos harvinaisimpia sattuu tänä päivänä löytämään, niiden hinta lähtee helposti tuhannesta dollarista.
2000-luvun alkupuolella ryhmässä syntyikin idea tehdä pienempiä ja näin ollen myös halvempia pulmalaatikoita. Ensin KCG teki kolme laatikkoa ja kun suosiota riitti, he tekivät vielä viisi lisää. Näistä viimeinen (#8) on tosin poistunut valmistuksesta sen mekaniikassa ilmenneiden ongelmien vuoksi.
Pikkulaatikkosarjassa on ehkä tingitty koossa, mutta ei laadussa. Jokainen laatikko on käsintehty ja mekaniikkakin on muutamassa sama - tai ainakin samantapainen - kuin aiemmin julkaistuissa kalliimmissa laatikoissa.
Sarjan ensimmäinen laatikko, joka myös kuvassa näkyy, on tehty pähkinäpuusta ja katsurasta. Tai minun laatikkoni on, sillä Karakuri Creation Group on tehnyt sarjan kustakin laatikosta pari kolme eri versiota, jokainen eri puulajeista valmistettuja. Laatikko on joka tapauksessa tiivistä ja jämäkkää tekoa, eikä siinä päällisin puolin katsottuna ole nähtävissä saumaa, josta sen voisi kuvitella lähtevän avautumaan.
Kyllä se työtä vaatikin. Minulla meni tämän avaamiseen noin viikko, jonka aikana otin laatikon käteeni aina noin viideksi tai kymmeneksi minuutiksi kerrallaan. Eikä ollut avautua siitä huolimatta. Ensimmäinen siirto löytyi kyllä vaivatta, mutta sitä seuraava osoittautui jo huomattavasti haastavammaksi.
Lopulta viikkoa myöhemmin kun muu perhe häipyi saunaan, otin laatikon käteen ja päätin, että ratkaisen sen ennen kuin tulevat takaisin. Olin koputellut ja naputellut ja kuunnellut jopa sen päästämiä ääniä viikon aikana ja onnistunut päättelemään, mistä ratkaisua kannattaa lähteä etsimään. Käänsin sitten kaiken tarmoni siihen ainoaan mahdollisuuteen, jota en ollut vielä kokeillut - kaiken muun kyllä olin, moneen kertaan - ja se alkoikin aueta.
Ja juuri tämä näissä laatikoissa on kaikkein parasta: se hetki, kun tajuaa, että jestas, nyt se aukeaa! Se tunne on mahtava.
Sarjan ensimmäisen laatikon mekaniikka on alkuperäinen ja vain tätä sarjaa ajatellen suunniteltu. Se on yksinkertainen, mutta riittävän nokkela aiheuttaakseen itsetunto-ongelmia ja päänsärkyä pitkään. Minun saamaa kappaletta vaikeutti entisestään tosin se, että mekaniikka oli (mahdollisesti johtuen kosteudesta, jolle pulmalaatikot ovat herkkiä) järkyttävän tiukka, minkä seurauksena sormet olivat kipeinä pari päivää.
Tähän kirjoitushetkeen mennessä ratkaisemistani kolmesta tämän sarjan laatikosta tämä on ollut ehdottomasti haastavin. Turhautti, kyllä, mutta sillä oikealla tavalla, kuten parhaat pulmat tekevät.
Karakurin pienten laatikoiden sarjan ensimmäisen löytää Pulmapuodista.
VAIKEUSTASO: 5/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti