Suunnitellut: Jean Claude Constantin
Tämä Jean Claude Constantinin suunnittelema Triangle Box edustaa jälleen uutta lajityyppiä, pakkauspulmaa. Kuka ikinä lajityypin on alunperin kehittänytkin, on epäilemättä ollut naimisissa matkustelevan naisen kanssa.
Pakkauspulmia on saatavina vaikka minkälaisissa muodoissa, mutta perusidea on aina sama: järjestä palaset siten, että ne täyttävät annetun alueen täsmällisesti reunoja myöten ilman tyhjiä koloja. Kuin kaupan kassalla ikään.
Triangle Box on hieno näky. Laatikko itsessään on jämäkkää tekoa. Tumma puu on paksua ja miellyttävän näköistä ja pulman kaikki seitsemän palasta ovat kukin vähän eri sävyä, mikä luonnollisesti auttaa paljon, kun ratkoessa joutuu tämän tästä tarkastamaan, mihin yksi palikkaa päättyy ja mistä toinen alkaa.
Seitsemään laatikkoon sovitettavaan palikkaan mahtuu monenlaista kulmaa: yksikerroksista ja kaksikerroksista, suoraa ja mutkikasta, sekä yksioikoista ja erittäin kieroa. Kolmiomuoto tosin rajaa mahdollisuuksia jonkin verran ja tekee mahdolliseksi päätellä palikoihin leikatuista kulmista, missä kyseinen palanen ei missään tapauksessa voi olla.
Se tuleekin tarpeeseen, sillä voi aavistaa, etteivät pakkauspulmat ole pahimmassa tapauksessa mitään aivan helppoja. Eikä ole tämäkään.
Triangle Box oli ensimmäinen pakkauspulmani ja sen tarjoaman kokemuksen perusteella olen myyty. Olisinpa jopa valmis sanomaan, että se oli kiehtovin kaikista Pulmapuodin minulle lähettämistä arvostelukappaleista. Luultavasti siinä on jotain hyvin samaa, mikä Tetriksessä ihmisiin vetoaa, kun saa sovitella palasia toisiinsa ja etsiä optimiratkaisua, jolla kaikki loksahtaa paikalleen siistiksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi.
Painin Triangle Boxin kanssa kolme tai neljänä eri päivänä. Kaadoin palaset pöydälle ja sekoitin niitä vähän (kuten kannattaa tehdä, jottei ratkaisusta tule liian helppoa), minkä jälkeen ne olivat ohimennen vastassa aina aamupalalla ja iltaruoalla, joiden aikana ja jälkeen sovittelin palasia laatikkoon. Sitten eräs ilta ennen nukkumaanmenoa keskityin ongelmaan oikein kunnolla ja selvitin kokeilemalla ja paloja tutkimalla, miten kunkin palan suurin piirtein on asemoiduttava.
Tyydytys on valtava, kun huomaa toiseksi viimeistä palasta asettaessa, että jäljelle jäävä kohta on juuri viimeisen palasen muotoinen! Se on juuri se tunne, jota pulmilta kaipaakin.
Pulmaan on ainakin kaksi ratkaisua, mutta siä en osaa sanoa onko niitä enemmänkin. Sanoisin, että ei, sen verran rajatusti mahdollisuuksia palasten muodosta ja laatikon koosta johtuen on. Sen puolesta puhuu myös päätymäni ratkaisu, se kun oli täsmälleen samanlainen kuin Pulmapuodin sivuilla näkyvässä kuvassa. Mutta minä en olekaan matemaatikko.
Kai tällainen pulma vaatii jo vähän kieroa luonnetta tai ainakin pitkää pinnaa, jotta jaksaa istua tuijottamassa tuntikaupalla tyhjää tai puolityhjää laatikkoa. Tai, kuten aina, puolitäyttä.
Pulmapuoti ja Triangle Box.
VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti