Korkea H

Suunnitellut: Vesa Timonen

Olen aina pitänyt itseäni hyvänä ja verrattain nopeana hahmottamaan pulmissa ja palapeleissä, mikä kuuluu mihinkin. Siihen asti, kunnes nykyään kouluikäinen tytär näytti muutama vuosi sitten, miten palapapelejä oikeasti tehdään: tämä kuuluu tähän, tähän ja tähän. Nykyään tytöltä ei mene edes niin kauan ennen kuin pääsee opastamaan isäänsä. Tähän liittyy samanaikaista ylpeyttä ja surua.
      Joka tapauksessa Vesa Timosen Pulmapuodille suunnittelema Korkea H liittyy pitkälti juuri hahmotuskykyyn.

Timosen Pulmassa on tehtävän koota kuvassa näkyvistä kappaleista H-kirjain. Kuvasta näkyvistä kappaleista varsinkin yksi jo viittaa tietynlaiseen suuntaan, mutta sen jälkeen sitä huomaakin pian, että palasia on yksi liikaa - entäs sitten?
      Jälleen, tyypillisesti, lähdin sommittelemaan palasia sinne tänne kokeillen ja vähän leikitellen, mitä niistä saisi aikaiseksi. Mutta vasta kun pysähdyin ajattelemaan asiaa palasiin koskematta, keksin ratkaisun ja aika nopeasti vieläpä. Itsekehuissa kellumisen sijaan on todettava, että olen törmännyt vastaavanlaiseen mielestäni jossain aikaisemminkin, liekö ollut Professor Layton -peleissä tai ehkä jo niitä aikaisemmin, minkä ansiosta osasin etsiä ratkaisua ensivaikutelman ulkopuolelta.

Pulmapuoti on luokitellut tämän omassaan kokoelmassaan viiden tähden pulmaksi - vaikeimmaksi - mitä se ei minun mielestäni ole, sillä koen että Rakettikin on tätä vaikeampi. Se tosin nyt voi olla taas henkilökohtaisia eroja ja enhän toisaalta tiedä, miten vaikea tämä todellisuudessa olisi ollut, ellei minulla olisi aiempaa kokemusta pulmista. Voisi olla hyvinkin hankala.
      Täytyy tosin sanoa, että ratkaistuani pulman jo kaksi kertaa en ollut vieläkään varma olenko ratkaissut sen oikein, sillä kaikki ei tuntunut olevan mittojen puolesta ihan kohdallaan. Pyysin vaimoa katsomaan ratkaisun, minkä perusteella kaikki oli niin kuin pitikin.
      Pulmasta jäi kuitenkin henkilökohtaisesti hieman vaisu tunne, kun Korkea H ei antanut minulle täyttä varmuutta siitä, että nyt se on ratkaistu, minkä seurauksena jäi puuttumaan myös ratkaisua seuraava onnistumiselämys. Mutta vika saattoi olla myös minussa, mitäs en uskonut itseäni.
      Korkea H kelvollinen pieni pulma, jolla on potentiaalia osoittautua vaikeammaksi kuin miltä näyttää. Se ei ole näyttävä tai tyylikäs niin kuin monet muut pulmat ovat, minkä vuoksi siitä saattaa saada vähän mitättömän vaikutelman - mitä se ei pulmana kuitenkaan missään tapauksessa ole. Pulma on taatusti sitä paremmin, mitä tuntemattomampi se entuudestaan on.
      Tämä arvio perustuu Pulmapuodin minulle lähettämään arvostelukappaleeseen. Korkea H Pulmapuodissa.

VAIKEUSTASO: 2/5 (Pulmapuoti 5/5)
VIEHÄTYSARVO: 3/5

Triangle Box

Suunnitellut: Jean Claude Constantin

Tämä Jean Claude Constantinin suunnittelema Triangle Box edustaa jälleen uutta lajityyppiä, pakkauspulmaa. Kuka ikinä lajityypin on alunperin kehittänytkin, on epäilemättä ollut naimisissa matkustelevan naisen kanssa.
      Pakkauspulmia on saatavina vaikka minkälaisissa muodoissa, mutta perusidea on aina sama: järjestä palaset siten, että ne täyttävät annetun alueen täsmällisesti reunoja myöten ilman tyhjiä koloja. Kuin kaupan kassalla ikään.

Triangle Box on hieno näky. Laatikko itsessään on jämäkkää tekoa. Tumma puu on paksua ja miellyttävän näköistä ja pulman kaikki seitsemän palasta ovat kukin vähän eri sävyä, mikä luonnollisesti auttaa paljon, kun ratkoessa joutuu tämän tästä tarkastamaan, mihin yksi palikkaa päättyy ja mistä toinen alkaa.
      Seitsemään laatikkoon sovitettavaan palikkaan mahtuu monenlaista kulmaa: yksikerroksista ja kaksikerroksista, suoraa ja mutkikasta, sekä yksioikoista ja erittäin kieroa. Kolmiomuoto tosin rajaa mahdollisuuksia jonkin verran ja tekee mahdolliseksi päätellä palikoihin leikatuista kulmista, missä kyseinen palanen ei missään tapauksessa voi olla.
      Se tuleekin tarpeeseen, sillä voi aavistaa, etteivät pakkauspulmat ole pahimmassa tapauksessa mitään aivan helppoja. Eikä ole tämäkään.

Triangle Box oli ensimmäinen pakkauspulmani ja sen tarjoaman kokemuksen perusteella olen myyty. Olisinpa jopa valmis sanomaan, että se oli kiehtovin kaikista Pulmapuodin minulle lähettämistä arvostelukappaleista. Luultavasti siinä on jotain hyvin samaa, mikä Tetriksessä ihmisiin vetoaa, kun saa sovitella palasia toisiinsa ja etsiä optimiratkaisua, jolla kaikki loksahtaa paikalleen siistiksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi.
      Painin Triangle Boxin kanssa kolme tai neljänä eri päivänä. Kaadoin palaset pöydälle ja sekoitin niitä vähän (kuten kannattaa tehdä, jottei ratkaisusta tule liian helppoa), minkä jälkeen ne olivat ohimennen vastassa aina aamupalalla ja iltaruoalla, joiden aikana ja jälkeen sovittelin palasia laatikkoon. Sitten eräs ilta ennen nukkumaanmenoa keskityin ongelmaan oikein kunnolla ja selvitin kokeilemalla ja paloja tutkimalla, miten kunkin palan suurin piirtein on asemoiduttava.
      Tyydytys on valtava, kun huomaa toiseksi viimeistä palasta asettaessa, että jäljelle jäävä kohta on juuri viimeisen palasen muotoinen! Se on juuri se tunne, jota pulmilta kaipaakin.

Pulmaan on ainakin kaksi ratkaisua, mutta siä en osaa sanoa onko niitä enemmänkin. Sanoisin, että ei, sen verran rajatusti mahdollisuuksia palasten muodosta ja laatikon koosta johtuen on. Sen puolesta puhuu myös päätymäni ratkaisu, se kun oli täsmälleen samanlainen kuin Pulmapuodin sivuilla näkyvässä kuvassa. Mutta minä en olekaan matemaatikko.
      Kai tällainen pulma vaatii jo vähän kieroa luonnetta tai ainakin pitkää pinnaa, jotta jaksaa istua tuijottamassa tuntikaupalla tyhjää tai puolityhjää laatikkoa. Tai, kuten aina, puolitäyttä.
      Pulmapuoti ja Triangle Box.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Raketti

Suunnitellut: (ei tietoa)

Raketti tarkka alkuperä on tuntematon, mutta sen suomalainen alkuperä on hyvinkin tietty: Pulmapuodin Tomas Lindén näki vastaavanlaisen pulman keräilijä Matti Linkolan kokoelmissa. Lindén totesi pulman olevan varsin käyttökelpoinen ja tuotti siitä version, jota liikkeessä nyt myydään.
      Japanissa Lindén sanoo törmänneensä versioon, jossa yhdellä alustalla oli neljä eri rakettia, joista yksi oli äärimmäisen terävä, toinen erittäin litteä - joka tapauksessa mahdottomia saada sormin irti. Sitä hän ei tiedä, noudattavatko nekin samaa ratkaisutapaa kuin tämä.
      Pulmapuodin julkaisema Raketti on tehty maalaamattomasta, tukevasta puusta ja herättää mielenkiintoa varsinkin raketillaan. Pulma koostuu kahdesta osasta: ontosta laukaisualustasta sekä sen sisälle sopivasta kartiomaisesta teräväkärkisestä raketista.

Tehtävänä on saada raketti pois alustasta.
      Kun pulman antaa jollekulle ratkaistavaksi, tämä kääntää hyvin pian pulman ympäri, minkä seurauksena raketti putoaa paikaltaan ja pulma vaikuttaa ratkaistulta. Samalla, kun toinen virnistelee pilkallisen omahyväisesti, voi vielä paljastaa tehtävänannon loppuosan eli "alustaa liikuttamatta" ja katsoa, kuinka hymy hyytyy.
      Raketti on kuopassaan kärkeä myöten ja kärki on niin sileäksi hiottu, ettei siitä saa minkäänlaista otetta. Jos laatikkoa ei saa liikuttaa, miten raketin voi saada pois?

Minulla oli alusta alkaen ratkaisusta hyvin selvä teoria. Ratkaisuni tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta, etenkin kun ottaa huomioon pulmalle annetun nimen, joka rohkaisee ajattelemaan räjähtävää lähtöä. Minussa ei ole ripaustakaan fyysikkoa, mutta syystä tai toisesta tässä vaiheessa mieleeni pälkähti energian säilymislaki, jonka perusteella energia johtuu kappaleesta toiseen.
      Tätä ajatusta seuraten päädyin tulokseen, että jos laitan pulman pöydälle ja kopautan pöydän alapintaa riittävällä voimalla oikealta kohdalta raketin alta, kopautusenergia siirtyy pöydänpinnan läpi laatikkoon ja laatikosta edelleen rakettiin, minkä seurauksena raketti lähtee lentoon.
      Lopputulos? Onnistuin: raketti hyppäsi ulos laatikosta ja pulma oli ratkaistu. Olin ollut oikeassa.
      Paitsi että olin ollut väärässä: ratkaisuni ei ole oikein. Se selvisi tarkistaessani vastausta mukana seuraavasta ratkaisuohjeeesta.

Todellisuudessa oikea pulman suunnittelijan tarkoittama ratkaisu on minun keksimääni paljon hienompi. Minun tapani ratkaista Raketti on kömpelö, alkeellinen ja idioottimainen verrattuna siihen, miten elegantisti pulma oikeasti ratkeaa.
      Oikea ratkaisu on paitsi kekseliäs, myös sen verran vaikea, että en tiedä miten kauan minulla olisi sen löytämiseen mennyt ellen olisi saanut paukautusteoriaa päähäni. Luultavasti kauan, koska ei tullut edes mieleen.
      Raketti on erinomainen pulma, jossa harmittaa kaikkein eniten se, etten joutunut ratkaisemaan sitä oikealla tavalla. Se on juuri sen tyylinen pulma, joka nostetaan pöydälle useamman ihmisen keskelle ja katsotaan, kuka ensimmäisenä löytää ratkaisun.
      Hyvää tuotantoa Pulmapuodilta. Kiitokset Pulmapuodille arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 4/5 (Pulmapuodin oma: 3/5)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Vaikeustasosta

Olen miettinyt kysymystä pulmien vaikeustasosta ja sen arvioimisesta, kun huomasin merkkaavani systemaattisesti pulmat helpommiksi kuin mitä esimerkiksi Hanayama on ne omassa skaalassaan luokitellut.
      Arvio vaikeustasosta on täysin henkilökohtainen ja se vaihtelee ihmisillä pulmista riippuen: yhdelle yhdentyyppinen pulma on helpompi kuin toiselle ja päinvastoin. Tässä blogissa vaikeustasoarvion tarkoitus on olla vain suuntaa-antava vihje siitä, millaisen haasteen pulma voi tarjota muille ja millaisen se tarjosi minulle - sen sijaan että repostelisin nopeudellani tai häpeilisin hitauttani.
      Käytän vaikeustason arvioinnissa mittarina sitä, miten kauan aikaa ja vaivaa pulma minulta on vaatinut - jotensakin näin:

1/5	Ei ongelmia, pulman ratkaisutapa on nähtävissä käytännössä heti. Pulma ratkeaa nopeasti.

2/5	Pieniä ongelmia, ratkaisu ei näy välittömästi, mutta sitä ei tarvitse myöskään etsiä sen pitempään, vaan löytyy yleisimmin kokeilemalla tai sitten järkeistämällä. Pulman ratkaisu kestää korkeintaan puoli tuntia.

3/5

Ongelmia, ratkaisutapa ei ole nähtävissä ennen kuin miettimisen tuloksena, minkä jälkeen ratkaisu alkaa hiljalleen löytyä yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä edelleen johtaa päätelmään oikeasta ratkaisusta. Voi olla, että ajattelen jossain vaiheessa mahdottomaksi. Ratkaisuaika kaikkineen puolesta tunnista muutamaan tuntiin.

4/5	Pahoja ongelmia. Vaikuttaa mahdottomalta. Kestää kauan ennen kuin keksin, miten ylipäätään lähteä ratkaisemaan, minkä jälkeenkin kestää kauan ennen kuin löydän oikean ratkaisun. Ei ratkea sattumalta, vaan edellyttää suunnittelua. Ratkaisuaika voi olla monta tuntia.

5/5

Tuntuu mahdottomalta aluksi ja pitkälti koko ratkaisun ajan, jo hypoteesin löytäminen on työn takana. Ratkaisu ei tunnu liikahtavan mihinkään suuntaan kokeilinpa mitä tahansa eikä edistymisestä ole tietoakaan. Ratkaistavissa vain keskittymällä ja aivotyöllä, jolla eliminoi systemaattisesti väärät vaihtoehdot pois. Ratkaisuaika saattaa venyä useiksi päiviksi. Jälkikäteen hävettää.

On huomautettava, että ratkaisen äärimmäisen harvoin pulman yhtäjaksoisella tuokiolla, vaan ratkaisu jakaantuu kolmosen vaikeustason (ja siitä ylöspäin) pulmilla useammalle päivälle, jolloin saatan pakertaa pulman parissa muutamasta minuutista tuntiin.
      Vaikeustasolla ei ole myöskään mitään tekemistä sen kanssa, miten paljon pulmasta pidän, joskin lähtökohtaisesti haasteelliset ovat miellyttävämpiä. Hauskan kokemuksen takaavat nokkela ratkaisu tai omaperäinen mekaniikka ovat minulle kuitenkin tärkeämpiä kuin vaikeus.
      Tämän seurauksena korjasin muutaman aiemman arvostelun vaikeustasoa, mm. Cast Donutsin.

Cast Coil

Suunnitellut: Edi Nagata

Hanayama-sarjan Cast Coil on taas yksi hieno osoitus siitä, miten laadukasta tekoa sarjan pulmat ovat: äärimmäisen paksua ja jykevää rautaa, jotka ovat juuri sen verran kevyitä, etteivät kädet väsy niiden pyörittelyyn, mutta myös sen verran painavia ja tukevia, etteivät säry vaikka niitä miten kieputtaisi. Kun sarjan pulman ottaa käteensä, laadun tuntee. Loistavaa työtä.

Cast Coil tuotti päänvaivaa. Työpaikalla istuessa pyörittelin sitä muutaman päivän ajan ja löysin helposti ensimmäisen liikkeen. Kun onnistuin lopulta löytämään toisen liikkeen, en löytänyt enää kolmatta. Palasin aina samaan pisteeseen ja kokeilin mielestäni kaikki suunnat ja variaatiot, mutta edistystä ei tapahtunut. Sitten kolmantena päivänä ruokatunnilta kävellessä tulin ajatelleeksi, että entäpä jos toinen siirto olikin hämäys, minkä seurauksena löysin oikean suunnan. Tässä hyvä esimerkki siitä, miten pahasti ihminen fiksoituu johonkin.
      Mutta tarina jatkuu.
      Oliko suunta oikea vai ei, se ei selvinnyt, sillä annoin pulman työpaikalla vierustuolissa istuvalle kollegalle julistaen korskeasti, että jos sen saat auki niin minä kolme päivää sitä yrittänyt lähden tästä häpeämään. Tiedätte kyllä, miten siinä sitten kävi. Häpeäpenkistä minut pelasti vain se, ettei kollegalla ollut aavistustakaan, miten ratkaisu oli tapahtunut tai missä asennossa osat olivat toisistaan eronneet. Saati sitten, että olisi osannut palauttaa pulman alkutilanteeseen.

Kuten kokeneemmat ratkaisijat tietävät, jos ei ole ratkaisua nähnyt eikä tiedä, miten se menee, palauttaminen voi olla vielä suurempi ongelma kuin ratkaisu.
      Näin oli ehdottomasti Cast Coilin tapauksessa, kun osat irtoavat vain yhtä kautta, mutta voivat kietoutua toisiinsa useampaa eri reittiä. Kokeilin aika montaa asentoa ja jälleen fiksaatiota uhmaten yhtä tiettyä, mihin suuntaan pulmakin tuntui viittaavan. Koska kuitenkin olen oppiva ihminen, osasin tällä kertaa antaa periksi ja kokeilin jotain aivan muuta.
      Se johti tilanteeseen, jossa ajattelin että en saa pulmaa kasaan koskaan - ennen kuin käänsin Coilin käsissäni ympäri ja huomasin olevani perillä.
      Samana iltana töiden jälkeen ratkaisin pulman myös toiseen suuntaan ja osoittautui, että alkuperäistä ratkaisua oli estänyt juuri takertumiseni väärään suuntaan. Toinen suunta oli oikea ja Coil oli ratkaistu aika nopeasti.
      Kaiken kaikkiaan hyvä pieni pulma: ei järin omaperäinen muiden "erota osat" -tyyppisten pulmien joukossa tai huomiota herättäväkään muuten kuin painollaan, mutta tarjoaa kuitenkin sopiva haasteen etenkin kun jouduin sen väärinpäin ratkaisemaan. Ehkä Cast Coil oli loppujen lopuksi teknisesti vähän liian yksinkertainen.
      Cast Coil Pulmapuodissa. Tämä arvostelu on tehty liikkeeltä saadun arvostelukappaleen pohjalta.


VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama: 3/6)
VIEHÄTYSARVO: 3/5

Karakuri Small Box #3

Suunnitellut: Karakuri Creation Group

Seitsemänosaisen pikkulaatikkosarjan kolmas on taas uuden näköinen. Se on kyllä kakkoslaatikon tapaan suorakulmion muotoinen, mutta puu on vaaleampaa tammea ja katsuraa. Tai vaihtoehtoisesti vaahteraa ja katsuraa.

Laatikko numero 3 on kahta edeltäjäänsä selvästi helpompi ja ratkaisinkin sen aikalailla välittömästi. Mutta kuten aiemminkin on tullut todettu, pulman mielenkiinto ei ole pelkästään sen vaikeustasossa, vaan elämyksessä jonka se voi tarjota.
      Ja juuri sen tämä teki. Kaksi ensimmäistä liikettä olivat itsestäänselviä, mutta kolmatta etsiessä tapahtui jotain täysin odottamatonta, minkä seurauksena laatikko sai minut hörähtämään ääneen. Kolmas liike oli erittäin helppo sekin ja tapahtui minulla lähes itsestään; voi tosin olla, että laatikkoni mekanismi on pikkuisen liian löysä eikä muissa kappaleissa ihan niin helposti löydy.
      Erinomaisen tästä laatikosta tekee juuri kolmannen liikkeen laatu, jollaista en ole aiemmin nähnyt. Se on jo pelkästään teknisesti ihailtava. Sen ansiosta tämä nousee tässä vaiheessa vaivatta suosikkiasteikollani kakkoslaatikon edelle toiseksi ykkösen jälkeen.
      Sarjan kolmannen laatikon löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 1/5
VIEHÄTYSARVO: 3/5

Cast Donuts

Suunnitellut: Vesa Timonen

Suomalaisen suunnittelijan Vesa Timosen Hanayma-sarjaan tekemä Cast Donutsissa on kaksi toisiinsa hyvin tiiviisti kietoutunutta rengasta, tai donitsia. Donitsien välissä ei ole liikkumatilaa juuri nimeksikään, mutta tehtävänä olisi kuitenkin saada renkaat erilleen. Mahdotonta? Siltä se tuntuu, kuten parhaassa tapauksessa aina.

Cast Donuts antaa kuitenkin alusta lähtien pieniä vinkkejä siitä, miten ratkaisu tulee tapahtumaan. Saattaa olla, että pulmapaketissa näkyvä kuva spoilaa ratkaisua hieman, mutta toisaalta ongelmaa pyöritellessä huomaa itsekin hyvin pian, että renkaat eivät ole aivan tiiviitä.
      Sekään ei kuitenkaan auta vielä hirveän pitkälle, sillä mainitun ahtauden takia ratkaisu ei antaudu helpolla.

Cast Donuts oli taskussa koko sen ajan, kun pyörittelin Cast Coilia. Hypistelin rinkuloita aina välillä, mutta päätin etten syventyisi siihen sen enempää ennen kuin Coil olisi ratkaistu. Sitten työkaveri tuli ja ratkaisi ensin Coilin ja sitten Donutsin (molemmat kuulemma puolivahingossa, mutta tiedä häntä), mikä pakotti minut kasvoni säilyttääkseni paneutumaan molempiin heti illalla kotona.
      Näistä kahdesta Timosen pulma on parempi. Se on ratkaisutavaltaan Coilia omaperäisempi ja myös paremman näköinen ja tuntuinen. Sen toimintamekaniikassa on hieman sitä samaa, mikä sai minut pitämään Nutcasen ratkaisemisesta niinkin paljon. Ne eivät ole teknisesti oikein millään tapaa samanlaisia ongelmia, mutta molemmat herättävät minussa piilevän murtovarkaan. Sen, joka käyttää aivojaan eikä yritä runnoa sisään ikkunasta lihasvoimilla.
      Palkitsevinta Cast Donutsissa on se, että sen pystyy ratkaisemaan seisahtumalla ja käyttämällä järkeä edestakaisen pyörittelyn sijaan. Sitten kun on päätellyt, miten pulman täytyy toimia, sen voi ottaa käteensä ja ratkaista muutamassa sekunnissa. Tämä tekee siitä paitsi mieleiseni pulman, osoittaa myös kuinka nokkelan mekaniikan Timonen on onnistunut laatimaan - ja se on nokkela vaikken täysin ymmärräkään, miten se toimii niin kuin toimii.
      Cast Donuts on erinomainen ongelma, joka säilyttää kiinnostavuutensa vielä ratkaisun jälkeenkin. Pulmasta pääsee ottamaan mittaa tilaamalla sen Pulmapuodista, joka myös lähetti tämän kyseisen kappaleen minulle arvosteltavaksi.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Tulevaisuus on kirjoitettu

Kiitokset Pulmapuodille, joka lähetti eilen hyvän nivaskan pulmia arvioitavaksi. Moitteet siitä, että niiden takia en meinannut malttaa mennä nukkumaan, vaikka pää oli työpäivän jälkeen jo niin tiltti ettei edes satsin yksinkertaisin pulma ratkennut.
      Vaimo komensi nukkumaan, murisin ja menin, mikä tuntui aamuteellä istuessa jo ihan fiksulta ajatukselta, kun löysin ratkaisun verrattain helposti. Kyse oli Vesa Timosen Cast Loopista, mistä terveiset ja kiitokset jonnekin päin Suomea - pulmasta lisää lähitulevaisuudessa.
      Mutta näiden ongelmien kanssa meneekin sitten lähitulevaisuus, voi mennä vähän pitempikin tovi, kun osa pulmista näyttää aika pelottavalta. Naruja... hui.

Cast Key

Suunnitellut: (ei tietoa)

Englannissa 1800-luvulla kehitetty pulma Cast Key kuuluu samaan ryhmään kuin käytännössä kaikki metallipulmat: tehtävänä on löytää keino saada kaksi enemmän tai vähemmän yhteenkietoutunutta osaa irti toisistaan. Ero tällaisten pulmien välillä löytyy lähinnä niiden vaikeustasosta ja abstraktiudesta, mutta myös kolmannesta tekijästä, joka tekee Cast Keystä yhden lempipulmistani.

Hanayma-sarjassa uudelleenjulkaistu Cast Keyn erottaa monista muista metallipulmista sen ei-abstraktius: kyse on avaimen näköisistä avaimista eikä vain jostain epämäääräisen satunnaisesta muodosta. Tämä tekee pulmasta ainakin minulle heti mielenkiintoisemman, kun siinä on jotain tunnistettavaa, aivan kuten Cast Horsen tapauksessa, eli kun jotain hyvin arkista on yhdistetty aivan uudella ja oivaltavalla tavalla.
      Avaimet ovat kiinni kärjistään ja liikkuvat vapaasti, mutta eivät heti tunnu pääsevän irti toisistaan - eivät ainakaan siitä ilmiselvästä aukosta, josta niitä tulee ensimmäisenä yritettyä erottaa. Tapa, jolla avaimet lopulta irtoavat, tekee tästä lopulta erinomaisen pulman. Oikean metodin tajuaminen sai minut naurahtamaan ääneen (nörtti!), mikä korottaa "ahaa"-elämyksellään aina pulman kuin pulman arvoa. Siitä ei mennyt enää kauaa, kun avaimet olivat erillään.

Olennaista ei Cast Keyssä olekaan sen vaikeustaso. Se on helppo pulma, mutta sen ratkaiseminen on erittäin nautinnollista. Kun joskus joitain ongelmia ratkaistessa ei pysty sanomaan edistyykö vai meneekö taaksepäin, Cast Keyn kanssa askarrellessa edistymisen tuntee koko ajan. Siinä on myös jotain hieman labyrinttimäista, mikä saattaa lisätä sen viehätysarvoa minun silmissäni Cast L'Oeufin tapaan.
      Kuvassa näkyvä pulma ei taaskaan ole Hanayama-sarjasta, jonka versio tästäkin on huomattavasti tukevampi ja paremmannäköinen. Sarjassa on myös julkaistu ongelmasta toinen versio, Cast Key II, joka on ymmärtääkseni hieman tätä vaikeampi, vaikka ratkaisu ilmeisesti onkin aikalailla sama.
      Sekä Cast Keyn että Cast Key II:n löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 1/5 (Hanayama: 1/6, Cast Key II: 2/6)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Cast L'oeuf

Suunnitellut: Oscar van Deventer

Pidän labyrinteistä, etenkin haastavasti. Paperille sellaisia ei oikein tahdo saada tehtyä, koska paperille piirretyn labyrintin ratkaisee lähestulkoon vilkaisulla. Siksi onkin suuri harmi ja valtava epäkohta, ettei kukaan Suomessa ei ole keksinyt tehdä matkailijoiden - ja minun! - iloksi puistolabyrinttia.
      Onneksi on pulmaleluja, ja etenkin Oskar van Deventerin suunnittelemia pulmaleluja, joista löytyy useammanlaisia labyrintteja. Eikä yksikään niistä ole aivan yksiselitteisen helppo. Näihin on kiva eksyä.

Van Deventerin Cast L'oeuf (suomeksi "muna") on munanmuotoinen ongelma, joka ei sekään vastaa ihmiskunnan ikiaikaisimpaan ongelmaan munasta ja kanasta. Sen sijaan se tarjoaa kuvassanäkyvänlaisen labyrintin, jossa tehtävänä on saada kuljetettua
munanpuolikkaassa oleva tappi sokkelon toisessa päässä olevaan aukkoon, josta tappi - ja munanpuolikkaat - pääsee vapauteen.
      Paitsi että tässä tapauksessa labyrintteja on kaksi, yksi munan kummallakin puolella. Ja jotta ongelma ei olisi liian helppo, molemmat labyrintit on ratkaistava yhtä aikaa, mikä tarkoittaa sitä, että kun toisella puolella olisi vapaata suoraa, toisella puolella onkin vastassa seinä, joka estää liikkeen kääntöpuolella.
      L'oeuf on hieno pulma, joka vain paranee siitä, kun sen oppii ratkaisemaan oikein. Ensimmäinen kerta on nimittäin todennäköisesti vahinko ja perustuu puolisatunnaiseen heilutteluun - tai niin ainakin minulla perustui, minkä huomasi siitä, että pulman alkutilanteeseen palauttaminen otti voimille. Toisella kerralla osasin jo tietoisesti tutkia mekaniikan toimintatapaa ja pulma ratkesi ensimmäistä kertaa nopeammin. Palauttaminen ei sen sijaan nopeutunut yhtään.

Oskar van Deventer on rakentanut pulman sikäli hyvin, että siinä on hetkiä jolloin se sujuu yllättävänkin helposti ja antaa näin ratkaisijalle valheellista toivoa - kunnes sitten vastaan tulee yksi kahdesta hopeisella puolella olevasta ongelmakohdasta, joihin ratkaisu aina hetkiseksi tyssää. Vaikka vaikeaksi välillä meneekin, L'oeuf ei ole kuitenkaan missään vaiheessa täysin epätoivoinen ongelma, vaan sitkeyden ja kärsivällisyyden yhdistelmällä se ratkeaa lopulta.
      Ainoa huono puoli pulmassa on, että siinä on mahdollista päästä ajoittain eteenpäin voimalla - ellei sitä ole niin tarkoitettukin, vaikea sanoa. Joka tapauksessa L'oeuf on pulmien ja varsinkin labyrinttien ystäville onnenomiaan.

VAIKEUSTASO: 4/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Maailman vanhin pulma

Suunnitellut: (ei tietoa)

Seuraavaksi pulma, jonka historia ulottuu tiettävästi pitemmälle kuin yhdenkään toisen ongelman. Tästä pulmasta on olemassa kymmeniä ellei jopa satoja eri versioita, mutta vaihtelua on lähinnä vain yksityiskohdissa (väri, koko) pulman perusasetelman pysyessä samana. Merkittävin ero eri versioiden välillä on vaikeustasossa, joka vaihtelee naurettavan helposta piinaavaan vaikeaan.
      Erityisen mielenkiintoisen tästä pulmasta tekee se, että ratkaistu pulma soveltuu erittäin hyvin käyttöesineeksi, jollaiseksi se on itseasiassa alunperin suunniteltukin. Tässä mielessä se on hyvin samanlainen kuin viime viikolla esitelty Cast Horse. Myös tällä pulmalla on hyvin tietty sovellusalueensa: ratkaisijasta ja tämän osaamisesta riippuen pulman ensimmäinen osa voi johtaa sovellusvaiheessa toiseen jopa ensimmäistä kinkkisempään pulmaan.
      Tämä ominaisuus tekee tästä pulmasta mukautuvan ja monipuolisen tapauksen.

Pulma koostuu kahdesta arkisen näköisestä osasta: pitkänmallisesta metallikappaleesta (kutsuttakoon sitä neulaksi) sekä taipuisasta ja pehmeästä naruntapaisesta kappaleesta, joiden koko ja väri vaihtelevat hyvin radikaalisti painoksesta ja julkaisuvuodesta riippuen. Joidenkin lähteiden mukaan tämä pulma olisi keksitty vasta keskiajalla (mitä teorian puolustajat perustelevat sillä, että metallikappaleen toinen pää on terävä), mutta henkilökohtaisesti en tähän usko, koska sadistisinkaan keskiajan inkvisiittori ei tällaisen ideoimiseen olisi kyennyt. Lisäksi useat lähteet viittaavat tämän pulman hyötykäyttöön jo huomattavasti keskiaikaa aikaisemmin, jopa muinaisessa Egyptissä.
      Pulman idea on hyvin yksinkertainen: pehmeä naru tai lanka on saatava läpi neulan leveämmässä päässä olevasta reiästä. Kuulostaa helpolta, ajattelette. Vaan ei ole. Etenkin kun otetaan huomioon eri painokset, joissa sekä reiän koko että langan paksuus tai koostumus vaihtelevat. Pahimmassa tapauksessa reikä on pieni ja lanka paksu, jolloin tehtävä alkaa jo todella mitata sitkeyttä. Joissain versioissa langasta on tehty myös herkästi hajoava, jolloin sen kärki muussautuu tai leviää sitä reiän läpi sovittaessa.
      Mielenkiintoinen ominaisuus on myös mainittu terävä pää, joka antaa välittömän feedbackin väärästä ratkaisutavasta.

Tämä ongelma on laadittu silläkin tavalla erinomaisesti, että sen vaikeustaso riippuu osien lisäksi paljon myös ratkaisijasta. Jostain syystä nuoremmille ihmisille ratkaisu voi tulla jopa naurettavan helposti kun taas heitä vanhemmat joutuvat puurtamaan samaisen ongelman kanssa tunti- tai jopa päiväkausia.
      Tämä pulma on ainoa laatuaan myös sikäli, että se on tuonut pulmamaailmaan kokonaisen franchise-liikeajatuksen: paitsi että tätä pulmaa ja sen lukuisia variaatioita myyvät tuhannet liikkeet ympäri maailman (mikä tekee tästä suosituimman ja laajimmalle levinneen pulman pulmapelien historiassa), on myös pulman lisätarvikkeille omistettu kokonainen bisnes.
      Näitä lisätarvikkeita on ainakin muutamaa eri lajia. On erilaisia pujottimia, joista narun saa pujotettu läpi ja joiden sitten pitäisi auttaa pulman ratkaisussa - joskin nämä pujottimet yleensäkin ovat jo pulma itsessään jo pelkästään kestävyytensä puolesta. Toinen vähän vähemmän käytetty apuväline on niin sanottu sormustin, jonka tarkoitus on suojata ratkaisijaa neulan terävältä päältä. Keskeisin apuväline on kuitenkin silmälasien näköinen lisävaruste, jotka nenälle asetettuina kykenevät suurentamaan sekä neulan reikää että sen läpi yrittävää langanpäätä.
      Kaiken kaikkiaan tämä pulma on ehdottomasti vaikein kohtaamani pulma. Erityistä haastetta etsivälle voin suositella pakettia, jossa tulee mukana perusneula sekä villalanka. Jos joku sen onnistuu ratkaisemaan, ratkaisuajan voi heittää allaolevaan kommenttikenttään: minä en ole siinä onnistunut enkä tiedä tuleeko näin koskaan käymäänkään. Hämmästyttävää kyllä, tämä pulma on yleensä ensimmäinen, jonka aloittelijat hankkivat.
      Sadistinen, käsittämättömän vaikea, mutta yksinkertaisuudessaan kertakaikkisen lumoava pulma.

VAIKEUSTASO: 2-5/5 (painoksesta ja ratkaisijasta riippuen)
VIEHÄTYSARVO 2/5 (vain masokisteille)