perjantai 31. toukokuuta 2013

Oskar's Maze

Suunnitellut: Oskar van Deventer

Oskar van Deventer on ainakin jossain vaiheessa suunnittelijanuraansa ollut viehtynyt labyrintteihin. Mikäpäs siinä, niin olen minäkin.
      Van Deventerin aiemmin käsiteltyyn ja reitiltään yksiselitteiseen pulmaan Cast L'Oeuf verrattuna Oskar's Maze on hyvin perinteinen ja monimutkainen labyrintti umpikujineen kaikkineen.


Oskar's Maze on kuusisivuinen kuutio, jonka kaikilla vastakkaisilla sivuilla on samanlainen labyrintti, mikä tarkoittaa että kuutiossa on kaikkiaan kolme erilaista sokkeloa. Kuten kuvasta näkyy, pulman keskellä on ristinmuotoinen kapistus, jonka ulokkeet kulkevat kuution kaikkien sivujen läpi.
      Pulmaan on merkitty jokaiselle kantille ympyrällä ja neliöllä labyrintin aloitus- ja lopetuskohdat: tehtävänä on kuljettaa ristin kärjet alusta loppuun ja takaisin.

Oskar's Maze ei ole niin helppo kuin helposti voisi kuvitella, kiitos lukuisten umpikujien, joihin liike yhdellä sivulla tyssää juuri silloin, kun toisella laidalla tie olisi avoinna. Iso osa hankaluudesta aiheutuu pulman kolmiulotteisuudesta, risti kun voi liikkua kaikkiin kuuteen suuntaan silloin, kun sivut sen mahdollistavat. Puhumattakaan siitä, että samaan aikaan on ratkaistava kolmea sokkeloa Cast L'Oeufin kahden sijaan.
      L'Oeufista Oskar's Maze poikkeaa paitsi aidon labyrinttimäisyytensä ansiosta, myös siksi, että siinä ei voi jäädä jumiin: Cast L'Oeufissa eteneminen voi tyssätä välillä täysin ilman että on aavistustakaan, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä, kun taas Oskar's Mazessa umpikuja tarkoittaa vain väärää suuntaa, minkä jälkeen peruutetaan. Maze muistuttaakin L'Oeufia enemmän van Deventerin kolmatta labyrinttiä Medallionia (sen arvostelu myöhemmin).

Oskar's Maze on hyvä pulma ja erinomainen labyrintti, jonka ratkaisemiseen menee parikymmentä liikettä ja jota ei monimutkaisuutensa takia ainakaan aivan heti opi ulkoa, mikä parantaa pulman uudelleenratkaisuarvoa.
      Toisaalta pulma on laadultaan sellainen, ettei siitä saa samanlaista palkintoa kuin monista muista, joissa pulma esimerkiksi avautuu tai irtoaa palasiksi. Oskar's Mazessa ei tapahdu mitään sen suurempaa tai näyttävämpää kuin että ristin kärjet vaihtavat paikkaa, mikä voi tuntua moniin muihin ongelmiin verrattuna antiklimaattiselta. Lisäksi minun kappaleessani parin sivun aloitus- tai lopetuspiste oli merkitty väärin, mikä nyt ei ole suuren suuri ongelma, mutta huomauttamisen arvoinen asia kuitenkin.
      Kaikkiaan kuitenkin pidin Oskar's Mazesta kovasti. Ei se lempipulmani ole, mutta labyrinttien ystäville ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tapaus.
      Pulma löytyy Pulmapuodista, tosin hieman eri nimellä.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 3/5

lauantai 25. toukokuuta 2013

Cast Loop

Suunnitellut: Vesa Timonen

Vesa Timosen Hanayama-sarjaan tekemät ja tähän mennessä vastaantulleet pulmat ovat ollet myös sarjan ulkonäöltään kauneimpia tai vähintäänkin mielenkiintoisimpia pulmia.
      Samalla linjalla jatkaa myös Cast Loop, jolla onkin itseasiassa taustansa juuri korussa, jonka Timonen teki tyttöystävälleen.
      Pulma tulee paitsi tyylikkäässä nahkarenkaassa, myös avattuna: tällä kertaa irtisaaminen ei ole ongelma, vaan kiinnipistäminen. Tämä pulma palkittiin vuonna 2007 sekä yleisö- että jury-palkinnolla Australiassa. Aiheesta.

Cast Loop koostuu kahdesta renkaanpuolikkaasta, joiden toisessa päässä on magneetti, toisessa taas urat, jotka sopivat yhteen vastakappaleen kanssa. Jos kappaleet pyörittää yhteen uria pitkin, kuten kaikki ensimmäisenä tekevät, pulma palaa alkutilanteeseen, jossa se paketissakin oli eli siihen, jossa magneetit eivät kohtaa toisiaan eikä pulma ole ratkaistu.
      Cast Loop ei ole vaikea pulma, vaan sarjan vaikeustasoarvion perusteella helpoin mahdollinen. Minulle se ei kuitenkaan ollut niin helppo kuin olisin voinut toivoa. Sen sijaan, että olisin alusta alkaen ajatellut ongelmaa huolella, ratkaiseminen meni minulla enemmänkin satunnaiseksi säheltämiseksi. Vasta sitten, kun tulin kääntäneeksi ongelman päässäni toiseen asentoon, sain sen ratkaistua.

Timosen pulma on helppo, mutta se on myös kaunis ja mukana tulevan siistin nahkanauhan ansiosta sitä ilkeää pitää huomionherättäjänä kaulassaan. Se on yksinkertaisuudestaan huolimatta mekaanisesti siisti, mikä houkuttelee pyörittelemään sitä huvikseen vielä ratkaisun jälkeenkin.
      Cast Loop on helppoutensa ja ulkonäkönsä ansiosta erinomainen lahjaidea.
      Kiitokset Pulmapuodille arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama 1/5)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

torstai 23. toukokuuta 2013

Cast Elk

Suunnitellut: Nob Yoshigahara

Hanayama-pulmasarjassa ilmestyneessä Cast Elkissä on sama tavoite kuin sarjan useimmissa muissakin ongelmissa: irrota osat toisistaan. Mikä erottaa Cast Elkin muista on vaikeustaso. Se on pirullinen.
      Pulmasta näkee jo aika varhaisessa vaiheessa, miten erottamisen pitäisi tapahtua, mutta ongelmana ovat strategisesti sijoitetut sarvet, jotka estävät kaikki vähänkään oikeaan suuntaan menevät liikesarjat. Eipä silti, estävät ne kaikki vääräänkin suuntaan menevät. Aikansa kapistusta pyöriteltyään tekee mieli jo hakea hiomalaikka ja pyöristellä kippurasta vähän kulmia.


Pyörittelin Cast Elkiä monta päivää, ehkä noin vajaan viikon. Keittiössä aamupalalla. Autossa istuessa ja vaimoa odottaessa. Tietokonetuolissa. Sohvalla. Eikä mitään. Sitten nappasin sen eräs ilta taas pöydältä käteeni ja osat irtosivat ennen kuin sain nyrkkiä kiinni. Tuosta vaan, ihan itsestään. Kun joskus pulman alkutilanteeseen palauttaminen on ongelma, sitä ei tässä ollut: työnsin osat samantien yhteen juuri niin kuin olin ajatellut niiden irtoavankin ja se oli siinä.
      Tässä itsestään ratkeamisessa ei kyse kuitenkaan ole samalla tavalla ongelmasta kuin oli aiemmin käsitellyssä Cast Starissa, sillä Cast Elkin piikit pitävät kyllä huolen, ettei itsestään ratkeamista tapahdu kuin todella sattumalta. Siinä, missä Cast Star on irronnut minulla tähän mennessä itsestään kaksi kertaa, ei Elkin kanssa todennäköisesti tällaista tule enää tapahtumaan. Cast Elkin ongelmat ovat muualla.

Monet pitävät Cast Elkiä yhtenä sarjan parhaista ongelmista ja myös yhtenä vaikeimmista. Minä sen sijaan en siitä kovin hirveästi perusta ja syy sille löytyy nimenomaan vaikeustasosta, joka syntyy mielestäni vähän vääristä syistä.
      Kuten aiemmin olen todennut, pidän pulmista jotka ratkaistaan 75 prosenttisesti aivotyöllä. Cast Elkissä aivotyön osuus on aikalailla nollan paikkeilla: on selvää, mistä osat irtoavat, minkä jälkeen vain on kyse mekaanisesta työstä saada osat siihen asentoon, että ne päästävät toisistaan irti.
      Tehtävää vaikeuttavat entisestään ne hiomalaikkaa houkuttelevat piikit, jotka eivät tee pulmasta minun silmissäni mielenkiintoisempaa vaan lähinnä turhauttavan. Cast Elk on tyyppiesimerkki ongelmasta, jota olen alkanut kutsua "millintarkaksi" eli sellaiseksi, jossa pulman osien on oltava tarkalleen oikeassa asennossa, jotta ratkaisussa pääsee eteenpäin. Ja sellainen pulma ei yksinkertaisesti ole minua varten.
      Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö se viehättäisi muita, onnellisia Cast Elkin omistajia on netti täynnä. Se on taatusti haastava ongelma, jota on helppo kuljettaa mukanaan ja yrittää ratkaista missä tahansa sitten istuukin. Se on hyvin mekaaninen pulma ja jos sellaisesta pitää, pitää Cast Elkistä.
      Cast Elkin voi ostaa omakseen täältä. Kuvassa näkyvä ongelma ei ole Hanayamasta - Hanyaman versio on ainakin kaksi kertaa suurempi ja monta kertaa tukevampi.

VAIKEUSTASO: 5/5 (Hanayama: 6/6)
VIEHÄTYSARVO: 1/5

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Cast Coaster

Suunnitellut: Serhiy Grabarchuk

Työkaveri, jota olen kiusannut Cast Coililla, Donutsilla ja ratkaisematta jääneellä L'oeufilla, toi sitten kostoksi pulman minulle. Cast Coasterin olen rekisteröinyt kuvista ja ajatellut, että onpas siinä mahtavan näköinen pulma. Sitä se on kädessäkin katsottuna: kolme toisiinsa lomittautunutta epämääräisen muotoista rengasta ovat koottuna ja toisiinsa pujottautuneina kaunis symmetrinen näky.


Useimmista metallipulmista poiketen Cast Coasterissa ongelma ei ole osien erottaminen, sillä ne lähtevät kunhan niitä vähän liikuttelee. Tehtävänä on pistää osat jälleen yhteen, jotta niistä tulee kuvassa näkyvän muotoinen lasinalusta.
      Rinkuloiden molemmin puolin on syvennyksiä ja kohoumia, joihin on toisista renkaista löydettävä sopivat vastakappaleet. Ongelma ei ole niinkään löytäminen, vaan kaikkien kolmen renkaan asemointi keskenään niin, että ne pääsevät loksahtamaan yhteen.
      Vaikeutta lisää se, että palaset eivät ole vain toistensa alla tai yllä, vaan lomittuvat kierosti mennen milloin alta, milloin päältä. Se, että rengas on jossain kohdassa alimmaisena, ei tarkoita etteikö se toisessa vaiheessa voisi kulkea päällimmäisen renkaan yli - jos niistä nyt pystyy edes sanomaan, mikä on päällimmäinen ja mikä alimmainen. Ratkaistessa mitkä tahansa kaksi rengasta saa kyllä yhteen melko nopeasti, mutta kolmas tuottaakin jo hankaluuksia.

Tässä on jälleen hyvä osoitus siitä, miten hienosti Hanayman pulmat on suunniteltu. Myös Cast Coaster ratkeaa lopulta vaivatta, kun on malttanut lopettaa säheltämisen ja miettinyt, miten ratkaisu on tehtävä.
      Niinpä kokeiltuani kahta vaihtoehtoa riittävän kauan osasin luopua molemmista jo muutaman minuutin jälkeen ja siirtyä kolmanteen, minkä seurauksena pulma sulkeutui tyylikkäästi ja pakottamatta.
      On tosin myönnettävä, että viimeistä osaa liikutellessa ja seiniin törmäillessä epätoivon tunne hiipi jo jostain, mutta sitten kun vain asemoin palasen kohdalle, jossa sen mielestäni kuuluisi ratkaisun kannalta olla, pulma palkitsi minut ratkeamalla juuri niin kuin sen pitikin.
      Todella kaunis pulma, joka melkein houkuttelee ottamaan mukaansa kapakkaan tai minne nyt sitten meneekin. Coaster tosin on sen verran haastava ja keskittymistä vaativa, ettei sitä välttämättä kauhean hektisessä paikassa pysty ratkaisemaan. Se ei myöskään ratkea vain kokeilemalla johtuen lukuisista asennoista, joissa osat voivat olla, vaan edellyttää suunnittelua.
      Cast Coasterin löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

lauantai 18. toukokuuta 2013

Quattro Formaggi

Suunnitellut: Jean Claude Constantin ja Stewart Coffin

Toinen pakkauspulmani ja olen jo valmis julistamaan tyylilajin suosikikseni. Triangle Box oli kulmiulotteinen pulma, jossa oli reilu puoli tusinaa palasta, jotka saattoi asettaa useampaan kerrokseen monessa eri asennossa. Mutta entäpä jos pakkauspulma olisi vielä yksinkertaisempi?
      Entä jos kerroksia ei olisi lainkaan ja palasiakin vain neljä?
      Hyvät juustonystävät: Quattro Formaggi.


Quattro Formaggi on Jean Claude Constantinin uusintaversio Stewart Coffinin muutamaa vuotta aiemmin suunnittelemasta Cruiser-pulmasta.
      Siinä missä Coffinin pulma koostui laudasta ja neljästä värittömästä puupalasta, on Constantinin käsittelyssä pulma saanut ulkoasukseen juuston sekä neljä paikalleen pistettävää tahkonkappaletta.
      Ja voi hyvänen aika, että se on vaikea!

Quattro Formaggista tekee uskomattoman yksistään se, miten se onnistuu olemaan käsittämättömän vaikea vain neljällä palasella. Eikä se johdu vain minusta, vaan vaikeuden ovat huomanneet monet muutkin.
      Toinen huomattava piirre pulmassa on se, ettei sen vaikeus johdu mistään kikasta: pulmassa ei ole trikkiä, kepposta tai mitään epämääräistä, vaan neljä palasta asettuvat laudalle makuulleen pakottamatta ja puristamatta. Jos ratkaisu on millin päässä, se ei ole oikea ratkaisu.
      Ratkaisin Quattro Formaggia viikon verran, ainakin, saattoi siihen kulua enemmänkin. Selvitin siinä välissä kymmenen muuta pulmaa, mutta Quattro jäi ratkaisematta - tosin samasta satsista ovat ratkaisematta edelleen vieläkin vaikeammiksi osoittautuneet Kaksoisneliö sekä Equa.
      Useista muista vaikeista pulmista poiketen Quattro Formaggi ei kuitenkaan turhauttanut missään vaiheessa siksi, että se on asetelmaltaan niin yksinkertainen ja sitä selvitellessään tietää, että ratkaisu ei koskaan ole kaukana. Se ei vaadi minkään kikan oivaltamista, ei sorminäppäryyttä tai tarkkuutta: on vain sovitettava neljä palasta laudalle.

Jossain vaiheessa vaimolta loppui kärsivällisyys ja hän katsoi ratkaisun ihan jo päästäkseen härnäämään "haluatko vinkin" ja "minä tiedän, miten se ratkaistaan" -kommenteilla. Siitä tuli näytönhalua lisää. Kokeilin joka ikisen vaihtoehdon, kunnes olin jo lähellä myöntää, että tämä pulma saattaa olla nyt se, jota en saa koskaan ratkaistua.
      Kunnes muutama ilta sitten ennen nukkumaanmenoa istuin sohvalla ja satuin kokeilemaan jotain. Jo ennen kuin kaikki palaset olivat kohdallaan näin, että nyt se ratkeaa! Mikä tunne!
      Vaikka Quattro Formaggi on vaikea, se on kuitenkin myös erittäin yksinkertainen. Se sopii rajallisuutensa ansiosta loistavasti niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin, koska se ei edellytä aiempaa kokemusta pulmanratkaisusta, vaan kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus löytää vastaus. Erinomainen lahjaidea myös. Quattro Formaggi on paras tähän mennessä ratkaisemistani pulmista.
      Quattro Formaggin arvostelu perustuu Pulmapuodilta saatuun arvostelukappaleeseen.

VAIKEUSTASO: 5/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

torstai 16. toukokuuta 2013

Tantrix Discovery

Suunnitellut: Mike McManaway

Tantrix on pulmapelisarja, jossa on ilmestynyt eri vaikeusasteisia ja erinäköisiä pulmia jo muutaman vuoden ajan. Niistä yksinkertaisin ja suoraviivaisin on Tantrix Discovery.
      Tantrixissa on jotain hyvin tuttua: se on toisaalta palapeli, mutta toisaalta myös jotain hieman enemmän. Palapelien huono puoli on niihin kuluva pitkä aika, erityisesti siksi, että aika ei tuo palapelin ratkaisemiseen mitään lisää, pulma ei kehity mihinkään.
      Tantrix Discoveryn hyvä puoli on, että sen kymmenen haastetta tarjoavat huomattavan lyhyessä kestossa palapelin kokoamista vastaavan haasteen.

Viides tehtävä ratkaistuna. Punainen rinkula,
sininen nauha kulkee katkeamattomana.

Tantrix Discoryssa tulee hyvännäköisessä puutelineessä, joka pitää pulman kaikki palat siististi järjestyksessä. Kussakin palasessa on näkyvissä kolme eriväristä nauhaa: sininen, keltainen ja punainen.
      Ratkaiseminen aloitetaan kolmesta palasesta (palaset numero 1, 2 ja 3), joista numeroltaan viimeinen määrittää, minkä värinen rinkula palasista on muodostettava. Sen lisäksi, että palasten on muodostettava yhden värinen rinkula, myös kaikkien muiden vierekkäisistä palasista toiseen kulkevien nauhojen värin on jatkuttava sellaisenaan eli punainen ei saa muuttua kesken kaiken keltaiseksi.
      Kun kolmen palasen tehtävä on ratkaistu, otetaan neljäs palanen ja niin edelleen, kunnes kaikki ollaan kymmenen palasessa tehtävissä, joissa onkin jo tehtävä samoilla palasilla rinkulat kaikista kolmesta väristä.

Värien yhdistely on hauskaa, etenkin kun vaikeustaso nousee tasaisesti ja on sopiva läpi sarjan: vähänkin hankalampana tyydytys olisi voinut helposti muuttua turhautumiseksi. Ratkaisin ensimmäiset seitsemän pulmaa hyvinkin helposti, kahdeksannessa systeemi hieman muuttui, mikä vaati totuttelua ja kun sen sisäisti, yhdeksäs ratkesi taas helpommin. Kymppitehtävistä pari oli verrattain vaivattomia, vain viimeinen vaati enemmän sovittelua.
      Pulmat voi ratkaista joko pistämällä kaikki risteävätkin värit kerralla paikalleen - tai sitten voi olla laiska kuten minä eli tekee ensin päärinkulan, minkä jälkeen palasten paikkoja vaihtelemalla löytyvät muidenkin paikat.
      Tantrix Discoveryn erityinen piirre on sen laajennettavuus. Hankkimalla toisen samanlaisen paketin voi jatkaa siitä mihin jäi eli uuden paketin numero yksi onkin vanhaan yhdistettynä pulma numero yksitoista.

Tantrix sopii hyvin kaikille paitsi hyvän ulkonäkönsä ansiosta myös vaikeustasoltaan, joka vaikenee rauhallisesti eikä missään vaiheessa kehity liian vaikeaksi. Myös alle kouluikäiset lapset pystyvät ratkaisemaan Tantrixista ongelmitta pari kolme ensimmäistä tehtävää. Viihdyttävä kokemus.
      Kiitokset Pulmapuodille arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 1-3/5
VIEHÄTYSARVO: 4/5

lauantai 11. toukokuuta 2013

Risti

Suunnitellut: Nobuyuki "Nob" Yoshigahara

Japanin yksi kuuluisimmista keksijöistä Nob Yoshigahara on suunnitellut seuraavan ristinmuotoisen pulman, jonka Pulmapuoti on tuonut suomalaisten ulottuville omassa pulmasarjassaan.
      Tehtävänä Ristissä on saada kaksi toisiinsa lomittautunutta puupalaa irti toisistaan.


Pulman pyörittely paljastaa ongelmasta jo jotain: äänen, jonka perusteella sisällä liikkuu jotain. Ratiseva ääni on lähes poikkeuksetta merkki tietynlaisesta lukitsemismekaniikasta, johon on olemassa vain rajallinen määrä ratkaisuvaihtoehtoja. Kokeilin sitten luonnollisesti sitä tässä tapauksessa todennäköisintä, mutta en saanut osia irti.
      Se oli yllättävää, etenkin kun pystynyt keksimään muitakaan tapoja, joilla pulma saattaisi ratketa. Risti on sikäli kinkkinen tapaus Lunatic Lockin tapaan, ettei se anna minkäänlaista vinkkiä siitä, onko ratkaisuyritys sinnepäinkään. Se on vain kiinteä möhkäle, jonka sisällä selvästi tapahtuu jotain. Mutta mitä?
      Olin kuitenkin mielestäni oikeassa - rehellisesti sanottuna en vaan kyennyt keksimään mitään muutakaan mahdollisuutta - ja jatkoin sillä linjalla, jolla olin aloittanutkin. Sitten jossain vaiheessa kokeilin lisätä ratkaisuuni vielä yhden askeleen, johon en oikeastaan edes uskonut, ja sillähän se sitten tietenkin avautui.

Risti on vielä kierompi kuin alunperin luulisi johtuen juuri tuosta lisäaskeleesta, minkä ansiosta siitä on haastetta kokeneemmillekin. Ensimmäisen tempun vielä keksii, mutta toinen vaatiikin jo kekseliäisyyttä - tai hölmön tuuria, kuten eräillä.
      Vaikka en ihan täysin ymmärräkään, miksi pulma toimii viimeisen askeleen osalta niinkuin toimii, Risti ei kuitenkaan ole samalla tavalla täysin sokea ongelma kuin esimerkiksi juuri Lunatic Lock on: siinä on ratkaisumahdollisuuksia vain rajallisesti eikä se ole ratkaisussaan millintarkka.
      Jos pulmia on ratkaissut aiemmin ja etenkin jos on ratkaissut juuri tietyntyyppisiä pulmia aiemmin, Risti ei pysy ratkaisemattomana kovinkaan kauaa. Mutta jos ratkaisuun ei ole törmännyt ennen, tuottaa Risti takuuvarmasti töitä.
      Kiitokset Pulmapuodille arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Pulmapuoti: 5/5)
VIEHÄTYSARVO: 3/5

torstai 9. toukokuuta 2013

Cast Box

Suunnitellut: Akira Yuta

Hanayama-sarjan Cast Box on mekaanisesti suoraa jatkoa kahdelle aiemmin käsitellylle pulmalle, Cast Keylle ja Cast ABC:lle. Kaikissa näissä kolmessa on tarkoituksena irrottaa osat toisistaan pulmassa kulkevia uria pitkin.


Kuten avaimia ja ABC:tä käsitellessä tuli sanottua, tämän tyylisten pulmien ratkaisu perustuu systemaattiselle eteenpäin painamiselle siihen asti, kunnes osat ovat irti toisistaan. Näin on myös Cast Boxin kanssa, joskin Box onnistuu olemaan hieman vaikeampi.
      Jykevässä ja yllättävän painavassa laatikossa on uria vähän jokaisella sivulla ja monella eri puolella sivuja. Aloituskohdan ympärille kietoutuneessa renkaassa puolestaan on aukko, jossa oleva "piikki" estää täysin summittaisen liikkumisen. Piikin on asemoiduttava aina sille puolelle sivua, jossa urakin on. Kun ura ja piikki kohtaavat toisensa, ratkaisu etenee.

Vaikeamman Cast Boxista tekee se, ettei etemissuunnasta ole missään vaiheessa aivan täyttä selvyyttä. Toisin kuin Cast Keyssä, jossa vain ihan alku on vähän hankala, mutta joka sen jälkeen ratkeaa lähes itsestään, Cast Boxissa joutuu jokaisen askeleen jälkeen pyörittelemään rengasta ja harkitsemaan eri vaihtoehtoja, joista pääsisi eteenpäin.
      Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole paljon, laatikossa on tietääkseni vain yksi hämäysliike. Vaikein kohta ratkaisussa on yksi lopputaipaleelta löytyvä kierohko liike, joka saattaa jumittaa ratkaisun hyväksi toviksi ennen kuin sen keksii.
      Tästä huolimatta tälle mekaniikalle tyypillisesti ratkaisu tulee lopulta ilman sen suurempaa pohtimista, lähinnä pelkkään kokeiluun perustuen. Cast ABC:lle ja Cast Keylle tämä häviää viehättävyydessään, laatikko kun on kovin kova ja persoonaton esineenä verrattuna huomattavasti mielenkiintoisemman näköisiin aakkosiin ja avaimiin. Koska nämä pulmat eivät ole - ainakaan tähän mennessä kohtaamani - erityisen vaikeita, paljon niiden viehätyksessä nojaa ulkonäköön.
      Cast Box on oikein hyvä peruspulma, jonka valmistusmateriaali voisi olla miellyttävämpikin, etenkin kun sitä vertaa moniin muihin Hanayama-sarjassa julkaistuihin upean näköisiin pulmiin. Se on kuitenkin hieman haastavampi tämän tyylinen ongelma ja jos haluaa reitinhakuongelmaansa pikkuisen lisää haastetta, silloin Cast Box on hyvä hankinta.
      Tämä arvostelu perustuu Pulmapuodilta saatuun arvostelukappaleeseen.

VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama: 2/6)
VIEHÄTYSARVO: 3/5

maanantai 6. toukokuuta 2013

Cast ABC

Suunnitellut: (ei tietoa)

Jo vuonna 1911 Englannissa ilmestynyt pulma ABC on nähnyt epäilemättä sadassa vuodessa monta toisintoa, joista viimeisimpänä Hanayamassa julkaistu erityisen hyvänkokoinen ja näköinen versio. Tehtävä itsessään on sama. Tällä kertaa C on erotettava AB:sta, mihin ei onneksi kuitenkaan tarvitse mitään tässä tapauksessa mitään matemaattista kaavaa.


Cast ABC kuuluu teknisesti samaan sarjaan Cast Keyn kanssa: molemmissa irrotusperiaate on täsmälleen sama, vain tapa vaihtelee. ABC:n ratkaisu on myös avaimia itsestäänselvempi johtuen huonommin (tai tarkoituksellisesti helpommin) piilotetuista urista. Näitä uria pitkin C sitten kulkee, kunnes lopulta päätyy pisteeseen, josta pääsee livahtamaan vapauteen.
      Cast Keystä poiketen ABC:ssä voi mennä harhaan, mutta eksyminen on vain hetkellistä ja oikea reitti löytyy hyvin nopeasti.

Tämän tyyppisissä ongelmissa on helppoudestaan huolimatta jotain sellaista, mikä miellyttää minua suuresti. Vaikka ratkaisu on jollain tasolla hyvin itsestäänselvä - seuraa polkua kunnes päädyt ulos -, ratkaisun edistymistä on kuitenkin miellyttävä seurata. Polkua ei pysty näkemään etukäteen, minkä ansiosta jokainen käännös tulee pienenä yllätyksenä. Tämän ansiosta jännite säilyy koko ajan.
      Näistä molemmat sopivat erinomaisesti aloittelelijoille, mistä todisteena seitsemänvuotias tyttäreni, joka ratkaisi tämän aivan itse ilman apua. Ne ovat taattua Hanayma-laatua (toisin kuin kuvassa näkyvä versio), minkä vuoksi tällaisen ilkeää antaa lahjaksikin. Cast Key on näistä kahdesta mielenkiintoisempi monimutkaisuutensa ja alussa tulevan hämmästyttävyyden ansiosta, mutta Cast ABC:sta on hyvä aloittaa. Hauskoja ovat molemmat.
      Cast ABC löytyy Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 1/5 (Hanayama: 1/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

perjantai 3. toukokuuta 2013

Karakuri Small Box #4

Neljäs Karakurin pienten pulmalaatikoiden sarjassa on ristiriitainen tapaus. Se on ehdottomasti sarjan kaunein laatikko, kiitos sademetsässä viihtyvän ja laatikolle kauniin punertavan sävyn antavan Rengas-puun.
      Mutta kuten aina, kaunein voi olla myös katalin paitsi siksi, että Rengas-puun pihka on myrkyllistä eikä lähde irti pesemälläkään, myös siksi ettei tämän siitä tehdyn pulmalaatikon mekaniikka ole erityisen tyydyttävä.


Sarjan loput laatikot 4, 5, 6 ja 7 eivät ole kolmen ensimmäisen lailla enää originaaleja, vaan uusia versioita vanhemmista pulmalaatikoista. Neloslaatikko perustuu legendaarisen pulmalaatikkosuunnittelijan Akio Kamein vuonna 1996 tekemään laatikkoon - eikä vain perustu, vaan mekaniikka on täsmälleen sama. Ja nyt varoitus: seuraavassa kappaleessa spoileri kyseiseen, tosin jo harvinaiseen laatikkoon.
      Näiden kahden välillä ainoa ero on ulkonäössä: kun tämä on sarjan muiden laatikoiden tapaan kämmenen kokoinen, on alkuperäinen Box With a Ribbon huomattavasti kookkaampi, minkä lisäksi sitä koristaa nimensä mukaisesti suuri solmuke. Tosin kun yhdistää ylläolevan kuvan sekä maininnan samanlaisista mekaanikoista ymmärtää, että rusetti on vain hämäystä.

Alku neljännen laatikon kanssa oli erittäin lupaava: en löytänyt mitään avauskohtaa, vaan kaikista siihen mennessä kokeilemistani laatikoistani nelonen tuntui kaikkein tukevimmimmalta ja saumattomimmalta. Ainoa liikkuva osa oli laatikon pohjaosa, joka liikkuu ylös ja alas vapaasti - mutta ei kuitenkaan niin vapaasti että lähtisi kokonaan irti.
      Tämä antoi perusoletuksen siitä, että laatikko on tehty kahdesta erillisestä osasta: syvästä laatikosta sekä vaippamaisesta kannesta, joka ympäröi laatikon lähes kokonaan.
      Siihen edistyminen sitten jäikin. Jossain vaiheessa löysin kohdan, josta kuului epämääräistä natinaa ja rutinaa ja vaikka tiesin, että ratkaisu on tavalla tai toisella juuri siinä, en osannut tehdä asialle yhtään mitään.

Menin sitten googlettelemaan nähdäkseni muiden kokemuksia ja mielipiteitä, mutta informaatikko kun olen en voinut mitään valtavalle ylitsepursuavalle ammattitaidolleni, minkä vuoksi satuin sitten löytämään vastauksen niihinkin kysymyksiin, joita en edes etsinyt: eli ratkaisun. Kokeilin, ja näinhän se oli.
      Yleensä, jos näin käy - ja jatkossa aion olla vielä varovaisempi - harmi on valtava, kun en saanut ratkaista pulmaa itse. Mutta tässä tapauksessa ei: minusta ratkaisu on kolmeen aiempaan (ja varsinkin laatikoihin yksi ja kolme) laatikkoon verrattuna kömpelö ja brutaali ja siitä puuttuu hienostuneisuus, joka kaikissa muissa on. Vaikka nelosen mekaniikassa on paljon samaa kuin kakkosessa, laatikko numero kaksi on kuitenkin tätä nokkelampi ja omaperäisempi.
      Neljännen laatikon avausmekaniikka tekee siitä kyllä vaikean, mutta ei sellaisella tavalla, mikä kiinnostaisi tai lumoaisi minua niin paljon, että palaisin sen pariin toistekin. Voisin kuvitella, että alkuperäinen Box With a Ribbon on pulmana hieman tätä parempi joidenkin ominaisuuksiensa ansiosta.
      Joka tapauksessa neljäs laatikko on mekaanisesti sarjan heikoin, mutta ulkonäöltään kaunein, ainakin minun punertava kappaleeni. Eri paikoista hankittujen versioiden puulaatu vaihtelee ja puun mukana myös väri.
      Neloslaatikkoa voi suositella lähinnä kompletisteille, joiden on neuroottisuutensa takia hankittava koko sarja. Minua se ei miellyttänyt, mutta se ei tarkoita etteikö se voisi miellyttää jotakuta toista.
      Tämän laatikon löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 4/5
VIEHÄTYSARVO: 1/5

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Palapeli

Suunnitellut: Ken Walker & Harry Nelson

Yksi suosikkini eri pulmatyypeistä on pulma, jossa ei ensisilmäyksellä mitään pulmaa olekaan. Joka on niin yksinkertainen ulkoasultaan, että se hämää uskomaan olevansa ratkaistavissa samantien kun sen käsiinsä ottaa.
      Pulmapuodin omassa sarjassa julkaistu Palapeli on ollut olemassa ennen Pulmapuotiakin: sen suunnitteli vuonna 2000 ornamantteihin erikoistunut Ken Walker, joka pulman perustan suunniteltuaan otti yhteyttä ystäväänsä matemaatikko Harry Nelsoniin, joka auttoi viimeistelemään pulman.


Walkerin työn tulos oli nelipalainen palapeli, josta tässä Pulmapuodin alkuperäistä tyylikkäämpi puinen versio. Tätä katsoessa herää heti pilkallinen kysymys siitä, miten vaikea voi nelipalainen palapeli muka olla?
      Kuten aina, riippuu ratkaisijasta. Mutta olipa vaikea tai ei, Palapeliä on pakko ihailla siitä, miten hienosti se yhdistää yksinkertaisuuden ja kekseliäisyyden hyvin samaan tapaan kuin Vesa Timosen Cast Loop (josta myöhemmin) tai Raketti. Tästä tulee pulmaan vivahdus eleganssia, jota ei ole hukutettu kiemuraisten osien ja monimutkaisten mekaniikkojen alle. Kaikki on näkyvissä.

Palapeli ei ole mikään vaikea pähkinä ainakaan muodossa, jossa se tulee eli valmiiksi koottuna. Kun sen joutuu ensin itse purkamaan, tulee jo valmiiksi rekisteröineeksi myös sen, miten se on kasattava. Uskoisin kuitenkin, että tässä tapauksessa kokoaminen olisi se haasteellisempi juttu, se varsinainen pulma, jos ei sitä ennen ole nähnyt avaamista. Tästä syystä aion ainakin itse antaa pulman kiinnostuneille neljässä osassa.
      Palapeli on kuitenkin taas loistava esimerkki siitä, miten vähän itse mysteeri merkitsee: Palapeliä pyörittelee käsissään vielä pitkään sen ratkaistuaankin ihan vain nähdäkseen, miten hienosti mekaniikka toimii. Hölmöä, kyllä, mutta korvannee puuttuvan rukousnauhan.
      Pulmana Palapeli sopii loistavasti myös aloittelijoille, etenkin kun se Raketin tapaan hyvin hauskan ja kiinnostusta herättävän näköinen.
      Tämä pulma on saatu Pulmapuodista arvostelukappaleena. Omansa voi tilata liikkeen verkkosivuilta.

VAIKEUSTASO: 1/5 (Pulmapuoti 3/5)
VIEHÄTYSARVO: 5/5