Kumpi on fiksumpi -kilpailun tulokset

(Dear international readers, these are results for a domestic competition.)

Näin tuli ja meni blogin ensimmäinen kilpailu. Vastauksia sentään tuli, vaikka aluksi näyttikin hiukan hiljaiselta. Kiitokset kaikille vastanneille. Palkinto lähtee...

Virallinen valvoja Venni otti nopan suuhunsa ja pudotti käskystä lattialle,
jolloin vierimätuloksena oli viisi (kommenteissa ylhäältä laskien).  

...nimimerkille Sari. Onneksi olkoon! Laitatko Sari yhteystietosi osoitteeseen teemu piste salohalme ät gmail piste com (tai vasemmasta palkista alhaalta löytyvällä lomakkeella), niin pistän pakettia tulemaan.

Se oikea vastaus sitten.
      Kysymys siitä, kumpi oli tarinassa fiksumpi on tietenkin enemmän filosofinen kuin tietokilpailullinen. Ihmisestä ja elämänkatsomuksesta riippuen vastaus voi olla hyvin erilainen, mihin oikeastaan koko asettelulla tähtäsinkin. Vaikka minulla on omaan filosofiaani pohjautuen selvä näkemys siitä, kumpi oli fiksumpi, en voi väittää että toinen näkemys olisi omaani väärempi.
      Minun vastaukseni on, että nainen oli fiksumpi. Miksi? Juuri siitä syystä, johon ensimmäisenä vastaamaan ehtinyt Sami viittasi: koska moista kysymystä ei ole mielekästä edes parisuhteessa pohtia. Parisuhde rakentuu - tai sen pitäisi rakentua - jollekin aivan muulle kuin kysymykselle siitä, kumpi on toista fiksumpi, kauniimpi, älykkäämpi, taitavampi. Se, että tällaisia lähtee pohtimaan, voi johtaa kokonaan uusiin ongelmiin - siihen, että ihmiset alkavat pitämään itseään toista parempana, mikä ei lupaa parisuhteen kannalta hyvää.
      Kun nainen sanoi aina ajatelleensa pitäneensä miestä fiksumpana kertoo siitä, että hänkin oli kyllä miettinyt asiaa, mutta päättänyt olla ottamasta sitä esille. Mielestäni aivan oikein.
      Tämä on minun oikea vastaukseni. Nainen oli fiksumpi.

Sitten toisaalta voidaan myös ajatella, että parisuhteen olisi hyvä olla sellainen, jossa voidaan keskustella mistä tahansa. Kysymys fiksuudesta ei ehkä ole puheenaiheena kaikkein polttavin ja parisuhteen kannalta merkityksellisin, mutta mies käytti avauksen kehuakseen vaimoaan, mikä on tietenkin kaunis ele. Parisuhteessa toista tuskin tulee kiittäneeksi ja kehuneeksi liian paljon - tai edes riittävästi.
      Näin tarkasteltuna kömpelömpikin puheenaihe nousee merkitykselliseksi, jos sitä on käytetty kunnioituksen osoittamiseksi. Jos kerran nainen oli jo pidempään pitänyt miestä fiksumpana, hän olisi voinut ilahduttaa puolisoaan tuomalla ajatuksensa julki, kuten mies teki.
      Näin ajateltuna mies oli fiksumpi.

Olipa kumpi tahansa, loppujen lopuksi tärkeintä on varmaan että molemmat tuntevat itsensä arvokkaiksi.
      Se filosofiasta. Takaisin pulmiin ja joulunviettoon. Kiitokset osallistuneille ja hyviä pyhiä ja uutta vuotta kaikille!