Euro

Suunnitellut: Jean Claude Constantin

Jean Claude Constantinin tehnyt suurinpiirtein kaikenlaisia pulmia. Mieheltä tuntuu onnistuvan niin monimutkaiset hirvitykset, joihin saa kulumaan aikaa kuukausikaupalla kuin simppelimmät rautalankaviritykset, kuten esimerkiksi Euro.

Euro on nimensä mukaisesti euron muotoinen pulma. Se koostuu kahdesta liki identtisestä, toisissaan kiinni olevasta euron symbolista sekä yhdestä molemmissa kiinni olevasta renkaasta. Tarkoitus olisi tietenkin muiluttaa rengas pois kehikosta.
      Olen tainnut ennenkin mainita, että likipitäin paras tunne, jonka pulma voi minussa herättää, on tunne siitä että se on fyysisesti mahdoton. Se herättää heti tietynlaiset odotukset ja saa veren kiertämään, kun odottaa pääsevänsä nujertamaan jotain nujertamatonta.
      Tällaisia pulmia on tähän mennessä tullut vastaan vain hyvin vähän, liiankin vähän. Ainoa on oikeastaan tällä hetkellä työn alla oleva Neljä nuolta, jota olen melko valmis pitämään kompana - minut on saatu uskomaan, että nuolet menevät kehykseen, mutta eivät ne todellisuudessa mene.
      Tämä oli ensimmäinen ajatus Euroa katsoessa: rengasta ei ole mahdollista saada irti. Sillä selvä. Tunne tosin kesti vain hetken, sillä hyvin pian sen jälkeen selvisi ensimmäinen siirto.

Euro on luokiteltu kanadalaisen pulmakaupan Puzzle Masterin kymmenportaisella vaikeustasoasteikolla yhdeksäksi ja Pulmapuotikin määrittelee sen vaikeaksi.
      Ehkä surkeuteni pakkauspulmissa kompensoituu, sillä minusta Euro oli helpohko. Istuin parikymmentä minuuttia Terveyskeskuksen jonossa, missä ajassa olin ehtinyt jo ratkaista Euron ja alkanut miettimään sen kasaamistakin.
      Euron helppous johtuu pulman rajallisuudesta: siinä ei ole kuin mahdollisia siirtoja. Toisin sanoen, harhautuksia ja umpikujia ei ole - tai minä en niitä löytänyt -, minkä seurauksena kaikki, minkä tekee, vie lähes väistämättä ratkaisua eteenpäin.

Euron hyvä puoli taas on se, että se on niitä pulmia, jotka pystyy yksinkertaisuutensa ansiosta ratkaisemaan päässään vain pulmaa tarkastelemalla, aivan kuten Lotuksen. Se on erinomainen piirre. Huomaan saavani tällaisista vielä suuremman tyydytyksen kuin pulmista, joissa joutuu pyörittelemään ja vatkaamaan osia edestakaisin ilman minkäänlaista suunnitelmaa vain koska pulma on itsessään niin monimutkainen että sitä on mahdotonta "nähdä". Kuten esimerkiksi muutamat Oskar van Deventerin labyrintit ovat. Mutta molemmille tyypeille on paikkansa.
      Euron kasaaminen oli loppujen lopuksi se suurempi ongelma, sillä törmäsin taas tyyppivikaani, joka on Nur Mutista havaittu en-katso-purkaessani. Euroa voi lähteä kasaamaan aika monesta suunnasta, joten kokeiltavaa riitti - varsinkin kun en ollut aivan varma, miten se alunperinkään oli ollut.
      Aikani yrittelin typerästi sattumalogiikalla, kunnes lopulta muistin taas vähän ajatellakin. Toimi se toiseenkin suuntaan.

Euro on hyvä peruspulma, mutta johtuen mm. Puzzle Masterin vaikeustasomääritelmästä, en ole varma pulman soveltuvuudesta aloittelijoille, mutta saattaapa sopiakin, vähän aloittelijasta riippuen. Euro ei ole yhtä kekseliäs tai elegantti kuin esimerkiksi Constantinin toinen rautalankahäkkyrä, Saturnus, mutta ei myöskään mitenkään lattea. Ja koska se ilmeisesti kykenee vaivaamaan pitempäänkin, on sillä paikkansa Constantinin niin pitkässä kuin leveässäkin katalogissa.
      Euro Pulmapuodissa.

VAIKEUSTASO: 2/5
VIEHÄTYSARVO: 2/5


Bottom-line

Jean Claude Constantin's Euro shows how variable Constantin really is. In his ever-growing catalogue Euro is more of a basic puzzle than many other his invention is.
      Euro is metal puzzle which is made up of two nearly identical Euro symbol shaped pieces tangled together. In the middle of them is a ring which is attached to both of the symbols. Naturally the object is to remove the ring.
      While Puzzle Master defines Euro as a level 9 (gruelling) puzzle, in my opinion it's at most a 5 on a scale of ten. That's because the moveset in the puzzle is very limited, there are no red-herrings or false moves, there are in most cases only the possible ones and once you deduct those, the puzzle is basically solved.
      It took me about ten minutes to disassemble Euro. What I really liked about it was that it has the same characteristic as the Lotus puzzle: thanks to limitedness, it can be solved by just looking at it and thinking it out. This was most evident when I had some difficulty assembling it: it was possible to back up in my mind and see how it should connect together.
      Euro is not a bad puzzle, it is just a bit simple and on the easy side when compared to many other puzzles by Constantin. Because of the Puzzle Master difficulty classification, I'm not so sure if it's suitable for beginners but without that, I'd say it is, depending on the beginner.
      Euro puzzle can be found from Finnish puzzle store Sloyd.
      Difficulty 2/5, Charm Value 2/5.

Nur Mut

Suunnitellut: Jürgen Reiche

Tämän pienemmäksi ei pulma enää juuri pääse.
      Siebenstein-Spielen suunnittelija Jürgen Reichen Nut Mut on pieni kooltaan ja idealtaan, mutta ei vaikeustasoltaan. Nur Mut antaa kunnon haasteen.

Nur Mut koostuu kuudesta osasta, jotka ovat alkutilanteessa kuvan osoittamassa muodossa. Kaksi palasta on puisia ja niissä lukee saksaksi Nur Mut (suomeksi "ole rohkea"), neljä palasta puolestaan on läpinäkyviä ja sijoittuvat puupalasten molemmille puolille.
      Toinen puupalasista on umpinainen, toisessa yhdellä sivulla pieni aukko. Läpinäkyvistä kahdessa on samanlainen aukko kuin toisessa puupalasista, kun taas kaksi läpinäkyvää ovat umpinaisia.
      Purkaminen ei Nur Mutissa ole ongelma: se lähtee avautumaan sen kuin vain vähän osasia liikuttelee ja ennen kuin ehtii huomaamaankaan, se on levällään pöydällä ilman, että ratkaisijalla on hajuakaan, mikä putosi mistäkin. Tehtävä on se pulmapeleissä harvinaisempi: kokoa.

Minulle Nur Mutin kanssa kävi juuri niin kuin kuvailin: työntelin osia sinne tänne, kunnes se yhtäkkiä oli hujan hajan edessä pöydällä. En katsonut yhtään. Sen jälkeen olin työ selvitellä, miten niiden kuului olla, jotta pulman sai muistuttamaan sitä, millaisena se oli minulle tullut.
      Jälkikäteen ajateltuna olen erittäin tyytyväinen, että näin kävi. Nur Mut on ehdottomasti parhaimmillaan, jos ei purkaessaan ole kiinnittänyt lainkaan huomiota mikä palanen on minkäkin vieressä. Näin kokoamisesta saa enemmän irti - paitsi että se on haasteellisempi, se myös pakottaa käyttämään päättelykykyä enemmän kuin jos muistaisi paikkoja entuudestaan.

Nur Mut oli työn alla useamman viikon. Ratkaisin välillä muita pulmia ja kokeilin aina silloin tällöin pistää Nur Mutia yhteen, mutta tuloksetta.
      Otin sitten Nur Mutin aamupalapöytään, jossa kaikki suuret saavutukset on tehty (IQ9!) ja kun siinä joka tapauksessa aamuteetäni join, ratkoin samalla tätä. Kokeilin eri kombinaatioita, suljin järkeilemällä osan pois, kunnes löysin yhdistelmän, jolla Nur Mut yllättäen sulkeutui. Naama oli epäilemättä keksillä, sillä olin ratkaisun hetkellä kiljaista, että nyt se menee!

Nur Mut on upea pulma. Yksiselitteisesti. Se on hämmästyttävän simppeli monien muiden hienojen pulmien (Rectangular Jam, Cast Rattle, Cast Loop) tapaan, mutta silti valtavan tyydyttävä. Siinä on hyvin paljon samaa kuin Cast Rattlessa (arvio tulee aikanaan), molemmissa kun on mukana vain hyvin perusosaset ilman mitään salaisia kommervenkkejä. Ovatpahan vain sen verran kieroja muodoltaan, että niiden erottaminen tai yhdistäminen tuntuu mahdottomalta.
      Yllättävää kyllä, Nur Mut on tällä hetkellä yksi suosikeistani. Se nyt vaan on jotenkin kierolla tavalla hauska ja omituinen pieni pulma.
      Nur Mutin löytää Pulmapuodista, jonne kiitokset saamastani arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 4/5 (katsomatta purkaessa)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Nur Mut is a small puzzle but not small as a puzzle or considering the entertainment it offers.
      There's six parts in the puzzle. The problem isn't on removing them from each other but putting them back together again. That's the way I recommend to disassemble it: don't pay attention when opening Nur Mut, you'll get much more from it when you'll have to figure out yourself how to return it to the starting position. That's the way I opened it - though not by choice. Luckily my hastiness was this time an advantage. I got to solve it all by myself.
      Nur Mut reminds me a lot of Cast Rattle in a way how there's only curiously tangled basic pieces without any secret mechanisms. The pieces are just the kind which shouldn't be possible to connect - but they are. Puzzling at it's finest and a good reminder why a good puzzle doesn't need to be big and loud. That sometimes only an idea is enough.
      Based on a review copy supplied by Sloyd.
      Difficulty 4/5, Charm value 5/5.

Kumpi on fiksumpi -kilpailun tulokset

(Dear international readers, these are results for a domestic competition.)

Näin tuli ja meni blogin ensimmäinen kilpailu. Vastauksia sentään tuli, vaikka aluksi näyttikin hiukan hiljaiselta. Kiitokset kaikille vastanneille. Palkinto lähtee...

Virallinen valvoja Venni otti nopan suuhunsa ja pudotti käskystä lattialle,
jolloin vierimätuloksena oli viisi (kommenteissa ylhäältä laskien).  

...nimimerkille Sari. Onneksi olkoon! Laitatko Sari yhteystietosi osoitteeseen teemu piste salohalme ät gmail piste com (tai vasemmasta palkista alhaalta löytyvällä lomakkeella), niin pistän pakettia tulemaan.

Se oikea vastaus sitten.
      Kysymys siitä, kumpi oli tarinassa fiksumpi on tietenkin enemmän filosofinen kuin tietokilpailullinen. Ihmisestä ja elämänkatsomuksesta riippuen vastaus voi olla hyvin erilainen, mihin oikeastaan koko asettelulla tähtäsinkin. Vaikka minulla on omaan filosofiaani pohjautuen selvä näkemys siitä, kumpi oli fiksumpi, en voi väittää että toinen näkemys olisi omaani väärempi.
      Minun vastaukseni on, että nainen oli fiksumpi. Miksi? Juuri siitä syystä, johon ensimmäisenä vastaamaan ehtinyt Sami viittasi: koska moista kysymystä ei ole mielekästä edes parisuhteessa pohtia. Parisuhde rakentuu - tai sen pitäisi rakentua - jollekin aivan muulle kuin kysymykselle siitä, kumpi on toista fiksumpi, kauniimpi, älykkäämpi, taitavampi. Se, että tällaisia lähtee pohtimaan, voi johtaa kokonaan uusiin ongelmiin - siihen, että ihmiset alkavat pitämään itseään toista parempana, mikä ei lupaa parisuhteen kannalta hyvää.
      Kun nainen sanoi aina ajatelleensa pitäneensä miestä fiksumpana kertoo siitä, että hänkin oli kyllä miettinyt asiaa, mutta päättänyt olla ottamasta sitä esille. Mielestäni aivan oikein.
      Tämä on minun oikea vastaukseni. Nainen oli fiksumpi.

Sitten toisaalta voidaan myös ajatella, että parisuhteen olisi hyvä olla sellainen, jossa voidaan keskustella mistä tahansa. Kysymys fiksuudesta ei ehkä ole puheenaiheena kaikkein polttavin ja parisuhteen kannalta merkityksellisin, mutta mies käytti avauksen kehuakseen vaimoaan, mikä on tietenkin kaunis ele. Parisuhteessa toista tuskin tulee kiittäneeksi ja kehuneeksi liian paljon - tai edes riittävästi.
      Näin tarkasteltuna kömpelömpikin puheenaihe nousee merkitykselliseksi, jos sitä on käytetty kunnioituksen osoittamiseksi. Jos kerran nainen oli jo pidempään pitänyt miestä fiksumpana, hän olisi voinut ilahduttaa puolisoaan tuomalla ajatuksensa julki, kuten mies teki.
      Näin ajateltuna mies oli fiksumpi.

Olipa kumpi tahansa, loppujen lopuksi tärkeintä on varmaan että molemmat tuntevat itsensä arvokkaiksi.
      Se filosofiasta. Takaisin pulmiin ja joulunviettoon. Kiitokset osallistuneille ja hyviä pyhiä ja uutta vuotta kaikille!

In English

Since it seems that I have few international readers, I decided to start adding an English summary to the end of my reviews. These "Bottom-line" parts summarize my view of the puzzle, but if you need my full opinion you are still at the mercy of the Google translator.

This is just a test, you international readers please let me know if this is needed. If so, I'll be adding these summaries to the end of the old texts as well, in due time.

Cast Twist

Suunnitellut: Oskar van Deventer

Labyrintit ovat Oskar van Deventerin mieleen. Ei se mitään, niin ovat minunkin.
      Labyrintti - tai jokin hyvin sen tapainen - löytyy myös van Deventerin uusimmasta Hanayama-pulmasta Twist.

Kaksi toisissaan tiukasti kiinni olevaa rengasta ei ole mikään uusi idea Hanayama-pulmien kavalkadissa, ensivaikutelma on hyvin samanlainen kuin Vesa Timosen Donutsissa. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.
      Kun Donutsissa on kysymys enemmänkin asemoinnissa, on Twist puolestaan hyvin labyrinttimäinen pulma - tai pulma, jossa on etsittävä reitti uloskäynnille van Deventerin omien Duetin ja Cubyn tapaan. Näissä kaikissa uloskäynti on alusta lähtien hyvin selvä, sinne pääseminen on ongelma.

Cast Twistissä molempien renkaiden pinnassa kulkee uria, joista muodostuu varsinainen sokkelo useine risteyskohtineen. Kummankin renkaan sisäpinnalla on uloke, joka kulkee uria pitkin mahdollistaen vain tietyt suunnat ja käännökset. Joissakin risteyskohdissa on mahdollista valita viereinen haara, mutta tämä ei ole mahdollista läheskään aina.

      Renkaat pyörivät urillaan parhaimmillaan todella hienosti, kuin juna raiteilla. Sokkeloita on jälleen kerran kaksi (Duet, Medallion), mutta ne ovat kuitenkin toisistaan niin riippuvaisia että loppujen lopuksi riittää, kun keskittyy vain toiseen.
      Selvästi huono puoli Twistissä on sen tiiviys: renkaat ovat niin kiinni toisissaan, ettei keskellä olevaa uloketta näe kuten ei myöskään sitä, missä kohtaa labyrinttiä se kulloinkin kulkee. Näin ollen on sokkona reittiä etsiessä hyvin vaikea etukäteen päättää etenemissuuntaa, jolloin se tulee haettuna enemmänkin sokkona Revomazen (jossa olen muuten jumissa "siinä" kohdassa) tapaan.

Etenemismahdollisuuksia Twistissä on koko ajan hyvin rajallisesti, pääasiassa korkeintaan kaksi, mikä tekee sokkelossa suunnistamisesta pitkälti automaattista renkaan pyöriessä siihen ainoaan suuntaan, mihin se kullakin hetkellä pääsee. Ratkaisuun ei näin ollen joudu näkemään kummoista vaivaa - varsinkin, kun pulmassa on vain yksi kohta, joka pitää "tajuta".
      Koska risteyskohdissa ei pääse kääntyilemään vapaasti mielinmäärin, sokkelosta puuttuvat myös umpikujat tai harhautukset, jotka lisäisivät pulman vaikeustasoa. Toisin sanoen, minusta tuntuu, että aina kun kääntyminen on mahdollista, se on myös kannattavaa. Voin tosin olla väärässäkin.

Tämän vuoksi Twist on enemmän aloittelijan kuin kokeneemman pulmaharrastajan pulma. Se ei ole huono, se on laatutyötä teknisesti, mutta Oskarin (tai Hanayaman) muihin pulmiin verrattuna se ei tarjoa mitään uutta ja haastettakin ainakin minulle hiukan liian vähän. Se on parhaimmillaan aloittelijan käsissä, joihin se sopiikin taatusti erinomaisesti - varsinkin, kun Twist on ulkonäöltään aivan Hanayaman parhaimmistoa.
      Cast Twistiä saa ainakin Pulmapuodista, monessa muussa paikassa sitä ei vielä tätä kirjoittaessa taida edes olla vielä saatavilla. Tämä kirjoitus on tehty Pulmapuodin lähettämästä arvostelukappaleesta. Kiitokset jälleen Tomasille.

VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 2/5

Bottom-line

Oskar van Deventer's new puzzle Twist is fundamentally typical Hanayama-puzzle with little mechanical or puzzling novelty. It's basically a labyrinth with two simultaneous labyrinths but since the design is so tight, it's quite hard to see where to go - instead the solving is done mostly by the seat of the pants, blindly.
      The puzzle is probably meant for the beginners since it's quite easy. There's only one move which you must "get" to advance, otherwise it feels the puzzle is solving itself automatically just by following rails.
      Technically Twist is very well done and it's amongst the best looking Hanayama's. For me it was just a tad too basic with little to differentiate it from far more interesting Cast H&H, for example.
      Based on a review copy supplied by Sloyd.
      Difficulty 2/5, Charm value 2/5.

Cast Cylinder

Suunnitellut: Vesa Timonen

Cast Cylinder on jo viides Vesa Timosen suunnittelema pulma Hanayama-sarjassa. Neljä aiempaa - Loop, Square, Donuts ja Hook - ovat kaikki olleet keskenään mekaniikaltaan hyvin erilaisia pulmia. Sama linja jatkuu myös Cylinderissä, vaikkakin sen ratkaisutavasta voi löytää jotain samaa kuin yhdestä aiemmista. Silti Cylinder on täysin omanlaisensa.
      Paitsi että on paras Timosen Hanayama-pulma, se saattaa olla myös yksi koko sarjan parhaista.

Cast Cylinder koostuu viidestä osasta: kahdesta renkaasta ja kolmesta keskiökappaleesta. Idea on saada kaikki osat irti toisistaan - ja tietenkin yhteen taas, mikä joissain Hanayaman pulmissa on ollut purkamista suurempi ongelma.
      Cast Cylinder ei anna ulospäin minkäänlaista vinkkiä siitä, mitä sen sisuksissa tapahtuu. Molemmat renkaat pyörivät vapaasti keskiön ympäri, mitä nyt joskus ottavat johonkin kiinni joko hetkeksi pysähtyen tai sitten kokonaan niin että ainoa vaihtoehto on lähteä vastakkaiseen suuntaan.
      Vielä sittenkään, kun jotain tapahtuu, pulma ei aivan heti ratkea.

Kuten sanottu, Cylinder muistuttaa tekniikaltaan yhtä Timosen neljästä aiemmasta Hanayamasta - mitä, sitä en sano jotten tule spoilanneeksi mitään. Tosin tämä yhtäläisyys on koskee lähinnä ratkaisutapaa, kun taas tekniset yhtäläisyydet löytyvät Oskar van Deventerin Nutcasesta. Mikä ei lainkaan huono juttu, Nutcase kun sattuu olemaan suosikkejani.
      Nutcaseen verrattuna Timosen Cylinder on paremmin suunniteltu. Siinä missä Nutcasea vaivasi ajoittainen paha jumittuminen jengoilta menemisen vuoksi - johtuipa kelvottomasta ratkaisumetodista tai ei -, Timosen pulmassa samaa ongelmaa ei ole. Cylinder toimii ihanteellisesti, osat liukuvat toistensa ohitse mihinkään tarttumatta, ja huonon lähestymistavan seuraus on vain ratkeamaton - ei jumittunut - pulma.

Mitenkään mahdottoman vaikea Cylinder ei ole, tosin kokemus Nutcasesta saattoi antaa pientä etua. Sain osat erotettua ensimmäisellä ratkaisukerralla parissakymmenessä minuutissa, vahingollakin oli osuutta asiaan. Toisella kerralla olin jo vähän varmempi ja selviydyin ehkä alle vartissa. Kolmannella kerralla olin päättänyt välttää turhia liikkeitä ja yrittää avata pulman suunnitelmallisesti, mihin menikin sitten lähemmäs puoli tuntia.
      Pulman mekaniikka on yksinkertainen mutta erittäin siististi tehty. Vaikka en vielä voi väittää tietäväni, miten saisin Cylinderin auki minuutissa, periaate alkaa olla kuitenkin hallussa. Ja toisin kuin monien muiden pulmien kanssa, tätä olen avannut ja sulkenut parin päivän aikana jo kolmasti ja aion jatkaa kunnes pystyn tekemään sen varmuudella.
      Jerry on omassa blogissaan todennut Cast Cylinderin kokoamisen vaikeaksi, mutta olen eri mieltä. Se on hyvin nopea toimitus, kunhan vaan on purkaessaan katsonut, mitä tapahtuu ja tekee päinvastoin. Näin ollen se korjaa myös Timosen Donutsissa ja Squaressa minua vaivanneen kasaamisongelman, etenkin Donutsin, jonka kokoaminen on aika tuskaista. Tai sitten en vain osaa.

Yksi syy, miksi Cylinder iski minuun niin kovaa, voi olla - kuten Hanayamakin mainosti -, että sen kanssa pelaaminen tuntuu kassakaappiin murtautumiselta. Mikä on täsmälleen sama syy, miksi Nutcasestakin pidin. Minussa piilee pieni murtovaras.
      Cylinder erottuu edukseen Hanayamojen joukossa. Siinä on hyvin erilainen mekaniikka kuin missään toisessa ja siihen ainoaan muistuttamaansa nähden Cylinder ratkaisee edeltäjäänsä vaivanneen ongelman. Se on mysteerinen, hauska ja hauskan näköinen sekä sopivan kokoinen mukana kuljetettavaksi. Ja on myös Vortexin ohella suosikkejani koko sarjasta.
      Cast Cylinderin löytää Pulmapuodista. Tämä arvio perustuu Pulmapuodista saatuun arvostelukappaleeseen.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Vesa Timonen's Cast Cylinder is a quality puzzle from start to finish. While it reminds mechanically Oskar van Deventer's Nutcase puzzle, Cylinder is an improvement over Nutcase - but not only an improvement but a very good and unique puzzle that stands on it's own.
      A big part of it's charm is that solving it reminds of safe-cracking which is very appealing to me. It is technically very tight and nicely made and works perfectly when the solver knows what he's doing.
      With Cylinder Timonen manages also to correct some of the minor "flaws" of some of his previous Hanayama puzzles, since the Cylinder is, in my opinion, far easier to put together than Cast Square or especially Cast Donuts was.
      In my book Cast Cylinder is one of the best Hanayama's made.
      Based on a review copy supplied by Sloyd.
      Difficulty 3/5, Charm value 5/5.

Kilpailu: Kumpi on fiksumpi?

Joulun - ja mikseipä myös yli 5000:n blogikäynnin - kunniaksi on aika käynnistää Pulmallisen tapauksen ensimmäinen kilpailu.
      Palkintona on Pulmapuodin lahjoittama Who's The Boss -pulmapeli.

Koska pulma kysyy parisuhdehallituksen puheenjohtajan sukupuolta, myös kilpailutehtävä pohjaa tähän ikuisuuskysymykseen - kumpi on fiksumpi, mies vai nainen? Kilpailutehtävän idea tuli Pulmapuodin Tomas Lindéniltä, minä muokkasin siitä pulman.
      Arvontaan osallistumiseksi riittää vastaus kommenttikenttään, palkinto arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken. Vastausaika päättyy 17.12.2013 kello 10.00, jolloin ilmoitan uudessa blogikirjoituksessa voittajan nimimerkin, minkä jälkeen hän voi ottaa minuun yhteyttä osoitteessa (etunimi.sukunimi)@gmail.com yhteystietojen välittämiseksi. Palkinto lähtee ensimmäisessä luokassa eli voipi ehtiä vaikka jouluaatoksi.

Sitten kilpailutehtävä.
      Lue allaoleva teksti ja vastaa sen lopussa olevaan kysymykseen.

Aviopari istui iltaa television ääressä. Ilta oli ollut tavallisen rauhallinen ja television anti miellyttävän mitäänsanomaton perjantai-illan kallistuessa nukkumaanmenoa kohti.
      Mies suoristui sohvalla ja ojensi kätensä selkänojalle, jolloin kainaloon avautui paikka, johon hänen vaimonsa tottuneesti asettui.
      - Tiedätkö, mistä emme ole koskaan puhuneet? mies kysyi.
      - No? vaimo sanoi uneliaasti.
      - Siitä, kumpi meistä on fiksumpi.
      - Totta. Ei ollakaan.
      - Minä olen miettinyt sitä aina silloin tällöin, mies sanoi, - ja olen tullut siihen tulokseen, että sinä olet meistä fiksumpi.
      Nainen kohottautui kainalosta ja katsoi miestään yllättyneenä. - Ihan tosi? Minä taas olen aina ajatellut, että sinä olet meistä fiksumpi.
      - Oikeastiko? Jaa. Enpä ole koskaan ajatellut. Ehkä minä olenkin.
      - Niin, nainen sanoi. - Tai... kuten sanoit, saatanhan minäkin olla fiksumpi.
      Nainen painautui takaisin kainaloon ja kumpikin katsoi televisiota, jossa menevä ohjelma ei kiinnostanut kumpaakaan lainkaan. Lopputekstien pyöriessä he sammuttivat television ja menivät nukkumaan yhteiseen sänkyyn, jossa kummankin viimeisenä ajatuksena oli kysymys: olenko minä meistä fiksumpi?

      Kumpi oli fiksumpi? Miksi?

Who's The Boss?

Suunnitellut: Jürgen Reiche

Lisää liu'utuspulmia Siebenstein-Spieleltä, tällä kertaa jokin aika sitten käsiteltyä Digitsiä suoraviivaisempi Who's The Boss?

Mieskö päättää?

Jürgen Reichen suunnittelema Who's The Boss on hyvin perinteinen tämän tyylin puzzle ilman sen suurempia kikkailuja. Pitkälti sellainen, jollaisena liu'utuspulmat ovat tulleet tutuiksi lapsuudesta matkamuistomyymälöistä ym. poimittuina. On kuva, joka on hajotettu useampaan palaseen - tehtävänä on kasata kuva palasia kehyksessä liu'uttamalla.
      Omana lisämausteena Siebenstein-Spielen pulmassa on, että ensinnäkin kuvia on kaksi: sekä uroksen että naaraan merkit, joita voi sitten vaihdella kehykseen edestakaisin.
      Toiseksi, puolet kuudesta palasesta on vertikaalisia, puolet horisontaalisia. Tämä luonnollisesti mutkistaa ratkaisuprosessia hiukan, kun paikalleensiirtämisen lisäksi joutuu miettimään, miten ahtaassa tilassa olevat erisuuntaiset palaset väistävät toisensa.

Tämä ei kuitenkaan tee pulmasta lähestulkoonkaan ylipääsemätöntä, kunhan kerran ymmärtää tekniikan, jolla palaset saa siirtymään toistensa lomitse. Pulma on sikälikin perinteinen liu'utuspulma, että se ratkeaa sen suurempia suunnittelematta: ratkaisu tulee vastaan puoliksi itsestään, kunhan jaksaa yrittää.
      Loppujen lopuksi Who's The Boss osoittautuu hyvin helpoksi välipalapulmaksi, jossa parasta on siebenstein-spielemäisen hieno ja viimeistelty ulkoasu.

Vaiko nainen? Sinä päätät.

Näkisinkin, että Who's The Boss on ehdottomasti parhaimmillaan paitsi vähemmän ratkoneiden pulmailijoiden käsissä, myös lahjana ja teema huomioiden erityisesti tuparilahjana. Siellä voi sitten uudessa kodissaan pariskunta toistensa kiusaksi vaihtaa oman sukupuolensa symbolin näkyviin ja antaa kehyksen kuvan päättää vaikkapa tiskivuorosta.
      Who's The Boss Pulmapuodissa, jonne kiitos arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 2/5
VIEHÄTYSARVO: 2/5

Bottom-line

Jürgen Reiche's Who's The Boss is a sliding-puzzle as I remember them from my childhood, bought from some souvenir store.
      There's a picture (or in this case two of them, a male and a female symbol) to reassemble and this is done sliding pieces to their correct places. The only novelty is that some of the pieces are horizontally some vertically oriented but this doesn't add much to the puzzle. The difficulty is very easy once you learn the trick how to move the parts past each other.
      At it's best Who's The Boss is in the hands of the beginner puzzler, for more experienced one it is over too soon without giving anything new. It's a decent puzzle, for sure, but when compared the likes of the Digits, it lacks originality.
      Nevertheless, it got those Siebenstein-spiele production values, it's highly polished and nice looking which makes it ideal housewarming party gift.
      Based on a review copy supplied by Sloyd.
      Difficulty 2/5, Charm value 2/5.

IQ9

Suunnitellut: Jean Claude Constantin

Viimeinkin!
      Kuten luultavasti jo Quattro Formaggin arvostelusta tuli selväksi, pidän valtavasti pakkauspulmista. Niissä on jotain sellaista, mikä saa minut käyttämään tolkuttomasti aikaa palasten sovitteluun laatikkoon tai omituisen muotoiselle alustalle. Käytän niihin luultavasti enemmän aikaa kuin mihinkään muuhun pulmatyyppiin. Huolimatta - tai johtuen juuri - siitä, että olen pakkauspulmissa toivottoman huono, minkä sekä juustopulma että viimeistään nyt IQ9 ovat osoittaneet.
      IQ9:n ratkaiseminen kesti kuusi kuukautta.
      Olkaa hyvät, nyt voitte nauraa.

Ostin IQ9:n vuoden 2013 FPP:stä Tomas Lindéniltä, joka varoitteli, että pulma on muuten sitten aavistuksen verran vaikea. Hyvä on, on vaikeita pulmia tehty ennenkin. "Vaikea" on suhteellinen käsite, Quattro Formaggi oli vaikea ja siihen meni toista viikkoa (joo, joo) - jos IQ9 kestää saman verran, kai sitä voi sitten vaikeaksi kutsua.
      Syystä tai toisesta en ottanut varoitusta kuitenkaan ihan tosissaan, vaan ratkaisin useimmat muut ostamani pulmat ensin, mm. erittäin vaikeaksi mainitun Aluminium Cylinderin, joka ei minusta nyt niin vaikea ollut. Ja jos se ei ollut vaikea, noinkohan olisi IQ9:kään?

Eikä sen kaiken järjen mukaan pitäisi ollakaan. IQ9:ssä on nimensä mukaisesti yhdeksän palasta: yksi kuutio, yksi suorakulmio, kolme neliötä ja neljä pienempää osaa. Sekä syvä laatikko, johon palaset on saatava mahtumaan siten, ettei mitään tule reunojen yli. Aivan kuten Triangle Box, jonka senkin sai ratkaistua, kun vain maltillisesti mietti asiaa.
      Kun pulmaa ratkaisee, huomaa ensiyrittämällä jotain, mikä tekee tilanteesta heti monimutkaisemman: palat eivät sovi laatikkoon! Enkä tarkoita sitä ratkaisullisessa mielessä vaan siten, että laatikon ja kappaleiden mitat ovat sellaiset, ettei kaksi palasta sovi olemaan poikittain vieri vieressä, kuten allaolevasta kuvasta näkyy.

Todellinen ongelma on tämä.

Jos taas kuvassa olevan ruskean tapin kääntää pitkittäin, jää sen ja vieressä olevan kuution viereen tyhjää tilaa - mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että siihen sopisi mikään palanen. Palaset ovat kaikki samanlevyisiä, vain pari on pituudeltaan lyhyempiä, minkä huomaa kolmannesta kuvasta.
      Tämä sotki suunnitelmani täysin. Olin ollut aivan varma, että kyse olisi vain oikean kombinaation löytämisestä, mutta se ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Ja kun kesäkuusta alkaen pulmaa ratkaisin, päädyin aina tilanteeseen, jossa vähintään yksi palanen tuli yli reunan joko sivuttais- tai korkeussuunnassa.
      Marraskuun alussa otin IQ9:n aamupalapöytään, jossa joka aamu sovittelin palasia hetken ajan laatikkoon edistymättä lainkaan. Minulla oli paljon lupaavia asentoja, luulin toistuvasti keksineeni jotain, mitä en ollut kokeillut aikaisemmin, mutta lopputulos oli täsmälleen sama: yksi jäi yli.
      Gabriel Fernandesin (joka ei muuten ole tätä ratkaissut vieläkään) sivuilta löysin yhden vinkin, jonka tämä oli niin ikään saanut Lindéniltä ja jonka olin päätellyt siihen mennessä jo itsekin. Ei auttanut. Sain Lindéniltä toisen kun melkein kerjäämällä kerjäsin. Tämä vinkki auttoi enemmän kuin ensimmäinen, kun Lindén totesi minun olevan idioottivarmassa teoriassani täysin väärässä.

Yksi kaunis päivä olin aloittelemassa pölyjenpyyhintää keittiössä, kun laatikko osui silmiin aamupalapaikalta. Istuin alas, laitoin palaset laatikkoon eikä yhtään jäänyt yli. Tuosta vaan. Siinä oli alitajunta tehnyt töitä.
      Kuten muutaman kerran aikaisemminkin, tunne hetkellä jolloin olin asettamassa viimeistä palasta ja tajusin, että sehän sopii, oli uskomaton. Vaimo hymyili vähän pilkallisen oloisesti kun kerroin, mitä valtavaa ja ihmiselämän mittakaavassa huomattavaa olin saanut päivän aikana tehtyä. Rouvan mielestä pölyjenpyyhintä oli suurempi saavutus. Naiset!

Kaikki epäillyt kuvassa. Palaset ovat keskenään samansuuruisia,
lukuunottamatta kahta alinta pituudeltaan lyhyempää suorakulmiota. 

Jean Claude Constantinin IQ9 yksiselitteisesti paras kohtaamani pakkauspulma tähän mennessä. Osin se voi johtua siitä, miten kauan siihen meni ja siitä tyydytyksestä, jonka sain ratkaisun löydyttyä - mutta on ratkaisu myös hyvin tyylikäs minun hitaudestani riippumatta.
      Osa pulman vaikeudesta tulee siitä, että palaset voivat olla loppujen lopuksi aivan missä asennossa tahansa, toisin kuin esimerkiksi Nifty-Fiftyssä, jossa kehysten muodosta voi ainakin yrittää hakea vähän apua. IQ9:ssä on vain laatikko ja loputtomalta tuntuva määrä vaihtoehtoja.

Hieman hämmästyttävää on, että lukuisista pulmabloggareista vain Gabriel Fernandes on tämän arvostellut - ratkaisematta tosin -, vaikka pulma on ollut olemassa kai jo hyvän aikaa. Ehkä siksi juuri tähän kannattaa tutustua, jottei loistavasta pulmasta tule mitään unohdettua helmeä.
      Seuraavaksi täytyy etsiä uusi pakkauspulma, esimerkiksi Constantinin IQ17, joka kuulostaa palasten määrän puolesta pelottavalta.
      IQ9:n löytää Pulmapuodista. Suuret suosittelut.

VAIKEUSTASO: 5/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

This kept me puzzled the longest time, about six months, to be exact. And what a ride it was.
      Jean Claude Constantin's IQ9 is without a doubt one of the best puzzles I've solved so far. It's simple by appearance but when you dive into it, you'll soon notice that the nine pieces don't fit in the box side by side, they are too wide together and this forces you to really think outside of the box.
      Just like happened with Constantin's Quattro Formaggi, I tried every orientation many times until one day (after my subconcious had done it's work, I suppose) I just put them in the box finding out I'd solved it. The satisfaction was immense - which is exactly what I, and probably every puzzler out there is looking for.
      I'm not the only who considers this hugely difficult, since even a fellow-blogger Gabriel Fernanders hasn't solved this either and he's far more experiences puzzler than I am. But maybe the experience doesn't matter that much with the packing puzzles since there's no secret mechanisms, you'll just have to find the right combination by trying all the wrong ones. And maybe stop to think for a while now and then. Highly recommended.
      Get your own copy of this terrific packing puzzle from Sloyd.
      Difficulty 5/5, Charm value 5/5.

Euro-Crisis

Suunnitellut: Jürgen Reiche

Euro-Crisis on tähänastisista arvostelemistani Siebenstein-Spielen pulmista kiistatta parhaan näköinen ja sellaisena hyvä esimerkki siitä, miten laadukkaita firman pulmat tuotannollisesti ovat. Euro-kriisissä on jotain hyvin yksinkertaisen kaunista tavassa, jolla euron kolikot ovat pinoutuneet pienellä vadilla toistensa lomaan.
      Tämän voi todistaa alla olevasta kuvasta. Kannattaa huomioida, että kuvasta on nähtävissä myös pulman ratkaisu, joten sitä ei kannata katsoa liian tarkasti. Vilkaista kyllä voi, niin nopeasti ratkaisua ei hahmota.

Tehtävänä Euro-Crisis -pulmassa on saada monen muotoiset kolikonkappaleet sopimaan takaisin lautaselle. Luonteeltaan se on siis pakkauspulma mm. Quattro Formaggin ja Triangle Boxin tapaan. Tämän lisäksi Euro-Crisis on kuitenkin myös palapeli: kun pakkauspulmissa kappaleiden väliin jää usein paljonkin ilmaa, Euro-kriisissä näin ei ole, vaan kolikot ovat tiiviisti kylki kyljessä, mikä tarkoittaa että muotonsa perusteella kullekin kolikolle löytyy palapelimäisesti vain yksi tietty paikka.

      Tavallisesta palapelistä se poikkeaa kuitenkin sillä, etteivät kolikoissa olevat kuviot sovi yhteen, jolloin oikean paikan on löydyttävä muilla perusteilla.

Euro-Crisis otti oman aikansa, mutta kuten niin usein aikaisemminkin, kun ottaa ajatuksen mukaan ratkaisuun, homma edistyy. Loppujen lopuksi Euro-Crisis ei ollut niin vaikea - tai itseasiassa mahdoton - kuin se aluksi tuntui ja ratkesi yhdessä pidemmässä ratkaisusessiossa. Pulma vaatii kyllä peruspalapeliä enemmän keskittymistä ja suunnittelua, kokeilemalla ei todennäköisesti pitkälle pääse.
      Ratkaisuun meni minulta lopulta noin parikymmentä minuuttia. Aivan loppuvaiheilla tein virheen, jonka vuoksi luulin joutuvani takaisin alkuun, mutta kun vaihdoin parin palasen paikkaa, kaikki loksahti kohdalleen. Parasta kaikissa pakkauspulmissa on se lyhyt hetki, kun tajuaa että viimeinenkin palanen sopii. Niin myös tässä. Korvaamatonta.

Vaikeustasoltaan Euro-Crisis on skaalan puolivälin paikkeilla. Varsinkin pakkauspulmiin verrattuna Euro-Crisis auttaa ratkaisemisessa, kun osa paloista ei selvästikään sovi yhteen toisten kanssa toisin kuin pakkauspulmissa, joissa mikä tahansa kappale voi olla missä tahansa. Euro-Crisista ratkaistessa saa pieniä palkintoja ja edistymisen tunnetta aina, kun löytää oikean vastakappaleen kullekin kolikolle. Siksi sitä ei ratkaise missään vaiheessa tyhjiössä tietämättä edistyykö vai pyöriikö vain paikallaan.

Voin hyvin suositella Euro-kriisiä kokemattomammillekin ratkaisijoille ja hyvän lahjaidean siitä tekee viimeistään sen huoliteltu ulkoasu, joka on vielä huomiota herättävämmän kauniimpi kuin Digitsissä.
      Euro-Crisis löytyy Pulmapuodista, jonne kuuluu jälleen myös kiitos arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Put together a packing puzzle and a jigsaw puzzle and you'll end up with Euro-Crisis, another design by Siebenstein-spiele's Jürgen Reiche.
      Euro-Crisis is an interesting puzzle in how it manages to put together these two mechanics and come out as a winner. At first it looks to be very difficult but thanks to the jigsaw part of the puzzle, it comes exceedingly logical the more you play with it.
      Euro-Crisis requires far more concentration and planning than basic jigsaw before the coin pieces are arranged on the tray. The shapes of the coins or coin parts are very close to each other and just by trying them around you probably won't be able to solve the puzzle.
      Euro-Crisis has also got the top notch production values of Siebenstein-spiele and I'd say it's one of the very best looking puzzles from them - at least among those I've seen. It's suitable for experienced puzzler as well as novice ones since even beginners are able to solve it in time. This makes it an ideal gift.
      Based on a review copy supplied by Sloyd.
      Difficulty 3/5, Charm value 5/5.