PLD Box

Suunnitellut: Jean Claude Constantin

PLD Box on uusin Jean Claude Constantinin suunnittelema pulmalaatikko. En ollut tätä ennen tutustunut Constantinin tekemiin pulmalaatikoihin, mutta yhden lempisuunnittelijani nimi yhdistettynä lempilajityyppiin on päivänä minä tahansa riittävä peruste kokeilla.

PLD Box kooltaan keskimääräistä pulmalaatikkoa huomattavasti suurempi. Sen sisuksiin sopii yhtä sun toista sellaista, mitä ei muihin pulmalaatikoihin pakkaa. Läpinäkyvän kannen takia sisältö ei tosin pysy salaisuutena, mikä rajoittaa sen käyttöä lahjalaatikkona.
      Teknisesti laatikko on labyrintti. Laatikon päällä on kaksi pleksikerrosta, joiden välissä on kaksi vanerilevyä, joissa on kummassakin oma labyrinttinsä. Levyt ja laatikon kannen pitää paikallaan tapit, jotka lävistävät molempien vanereiden lisäksi myös pleksilevyt.
      Tappeja on kolme paria: kun liikutat parin toista tappia, myös toinen liikkuu - edellyttäen, ettei kummankaan tiellä ole seinää.

Ensimmäinen tapeista loskäynnin äärellä. /
The first to exit the maze.

Toisessa vanerilevyistä on uloskäynti, jonne kyseisen levyn tapit on yksitellen kuljetettava, jotta levy pääsee liukumaan kokonaan pois kannen alta. Kun näin on, kansi avautuu ja kätkö on käytettävissä.

Amazonissa, Puzzle Masterissa ja Pulmapuodissa PLD Box on määritelty erittäin vaikeaksi.
      En tiedä olenko tehnyt labyrinttejä tai pulmia ylipäätään jo sen verran, että vaikeus alkaa kadota pulmasta kuin pulmasta, mutta väittäisin silti, ettei PLD Boxin kahden labyrintin pulma ole mitenkään ylitsepääsemätön - mielestäni Cast Laby on hieman vaikeampi. PLD Boxin ratkaisuun meni 5-10 minuuttia.
      Tosin Cast Labyyn verrattuna PLD Boxista tekee helpomman jo mekaniikka, joka on selvästi luistavampi ja toimivampi kuin Cast Labyssä, jossa liikkuminen ei koko ajan ole erityisen sulavaa eikä etenemisestä saa aina edes selvää. PLD Boxissa sen sijaan tapit liikkuvat sulavasti vastaan hangoittelematta eikä näkeminen ole ongelma.
      Mutta kuten aina pulmista puhuttaessa, vaikeus on suhteellista: yhdelle helppo on toiselle toivoton ja päinvastoin. Oman päänsä orientoitumiskykyä ei selvitä kuin kokeilemalla.

Vaikka helpohko onkin, PLD Box on kiva ratkaistava - siinä on hauskuutta, jota ei ihan kaikista pulmista löydy. Se ei ole paras ratkaisemani pulmalaatikko, mutta yhdistämällä lajityyppiin labyrintin, se on ainakin omaperäisimpiä. Pulmalaatikoihin yleisesti verrattuna PLD Box on vaikeustasoltaan samaa luokkaa kuin lajityypin edustajat keskimäärin.
      Toisaalta taas tavallisessa pulmalaatikossa iso osa ongelmaa on piilotettu ratkaisumekaniikka, joka on selvitettävä jotta pulman pääsee edes aloittamaan. PLD Boxissa näin ei luonnollisesti ole, mikä poistaa siitä yhden pulmalaatikoissa (minua) viehättävän osan. Mikä herättää kysymyksen siitä, onko PLD Box pulmalaatikko lainkaan vai labyrintti, jonka alla sattuu olemaan laatikko?
      Labyrinttinä PLD Box on toimiva lajityypin edustaja. Haastavuudeltaan se on peruslabyrinttien tasolla, jonkin verran helpompi kuin nelilabyrinttiset Medallion ja Black Jack. Labyrinteissä tosin monimutkaisuus ei välttämättä paranna pulmaa ja saatankin valita mieluummin viisiminuuttisen labyrintin kaksikymmentäminuuttisen sijaan.

Jean Claude Constantin tekee hienoja ja kekseliäitä pulmia. Tosin niitä jo useamman ratkaisseena voisin jo toivoa häneltä väliin vaikkapa vain yhden selvästi haastavamman ei-pakkauspulman; sellaisen, joka ei ole vaikeampi vain keinotekoisesti Generation Lockin 15-aryn tai Hanoin torniin lisättyjen renkaiden tapaan.
      Tosin pieni haastettomuus ei ihan niin paljoa häiritse, kun sekä teknisesti että ulkonäöltään Constantinin pulmat ovat systemaattisesti tarkkaa työtä ja erittäin usein myös hyvin viihdyttäviä ratkaistavia. Näin on myös PLD Box. Mekaanisestikin se on hienoa työtä, toimii juuri niin kuin pitää.
      PLD Box on hyvä lähtökohta varsinkin ensimmäiseksi labyrinttipulmaksi, siinä kun saa samalla yhdenlaisen pulmalaatikonkin.
      PLD Boxia ei ole lähestulkoonkaan kaikkialla saatavilla, mutta Pulmapuodista sitä saa.

VAIKEUSTASO: 2/5
VIEHÄTYSARVO: 4/5


Bottom-line

PLD Box is the newest puzzle-box by Jean Claude Constantin. And it's got a labyrinth with it!
      The box itself is noticeably larger than puzzle-boxes in general and you can fathom hiding in it a lot more than you would be able to hide in you basic puzzle-box. The lid is translucent, though, so maybe it's more about making something unreachable.
      There's two layers if plexiglass at the top of the box. Between them is to pieces of veneer with individual labyrinths in both of them. Holding these pieces together is three pairs of pins: when you move one, you move the other - unless there's a wall blocking the movement.
      On one end of one of the labyrinths is an exit: the goal is to get all of the pins of that particular veneer to the exit after which the box can be opened.

Puzzlemaster and Amazon grades PLD Box as a 10/10 puzzle of which I have to disagree. Whether it's because I've solved a lot of labyrinths of puzzles in general, in my opinion PLD Box is far from extreme difficulty. I'd say Cast Laby, for example, was a bit more difficult - although that was partly because the difficulty in Laby comes too often from mechanical difficulty, can't move, can't see. That isn't a problem with PLD Box which works mechanically as a charm.
      Nevertheless, solving PLD Box took me about 5-10 minutes. But as always, easy to one man is difficult to the other and vice versa.
      Evem though a bit on the easy side, PLD Box is an entertaining and fun puzzle to solve. It might not be the best puzzle box I've solved but also it might not be a puzzle box at all - especially since it lacks one of the characteristic of a puzzle box: PLD Box hasn't got a secret opening mechanism. Imstead, it's a straight-forward labyrinth.
      As a labyrinth, it's a good basic one. It's easier than, say, Medallion and Black Jack but as far as labyrinths go, I might rather pick up a five minute labyrinth instead of a twenty minute one.

Jean Claude Constantin makes original and often highly entertaining puzzles. PLD Box isn't an exception, it's expertly done puzzle. It might not have been the challenge I was looking for but it was fun while it lasted. It's a decent labyrinth and you get a puzzle box with it as an extra. Mechanically it is brilliant work.
      Still, I would like to try a more difficult non-packing puzzle from Constantin. One which isn't made artifically more difficult by adding rings to Hanoi Tower or nary's to Generation Lock.
      PLD Box isn't widely available but you can find it from Sloyd's.
      Difficulty 2/5, Charm value 4/5.

Cast Twist

Suunnitellut: Oskar van Deventer

Labyrintit ovat Oskar van Deventerin mieleen. Ei se mitään, niin ovat minunkin.
      Labyrintti - tai jokin hyvin sen tapainen - löytyy myös van Deventerin uusimmasta Hanayama-pulmasta Twist.

Kaksi toisissaan tiukasti kiinni olevaa rengasta ei ole mikään uusi idea Hanayama-pulmien kavalkadissa, ensivaikutelma on hyvin samanlainen kuin Vesa Timosen Donutsissa. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.
      Kun Donutsissa on kysymys enemmänkin asemoinnissa, on Twist puolestaan hyvin labyrinttimäinen pulma - tai pulma, jossa on etsittävä reitti uloskäynnille van Deventerin omien Duetin ja Cubyn tapaan. Näissä kaikissa uloskäynti on alusta lähtien hyvin selvä, sinne pääseminen on ongelma.

Cast Twistissä molempien renkaiden pinnassa kulkee uria, joista muodostuu varsinainen sokkelo useine risteyskohtineen. Kummankin renkaan sisäpinnalla on uloke, joka kulkee uria pitkin mahdollistaen vain tietyt suunnat ja käännökset. Joissakin risteyskohdissa on mahdollista valita viereinen haara, mutta tämä ei ole mahdollista läheskään aina.

      Renkaat pyörivät urillaan parhaimmillaan todella hienosti, kuin juna raiteilla. Sokkeloita on jälleen kerran kaksi (Duet, Medallion), mutta ne ovat kuitenkin toisistaan niin riippuvaisia että loppujen lopuksi riittää, kun keskittyy vain toiseen.
      Selvästi huono puoli Twistissä on sen tiiviys: renkaat ovat niin kiinni toisissaan, ettei keskellä olevaa uloketta näe kuten ei myöskään sitä, missä kohtaa labyrinttiä se kulloinkin kulkee. Näin ollen on sokkona reittiä etsiessä hyvin vaikea etukäteen päättää etenemissuuntaa, jolloin se tulee haettuna enemmänkin sokkona Revomazen (jossa olen muuten jumissa "siinä" kohdassa) tapaan.

Etenemismahdollisuuksia Twistissä on koko ajan hyvin rajallisesti, pääasiassa korkeintaan kaksi, mikä tekee sokkelossa suunnistamisesta pitkälti automaattista renkaan pyöriessä siihen ainoaan suuntaan, mihin se kullakin hetkellä pääsee. Ratkaisuun ei näin ollen joudu näkemään kummoista vaivaa - varsinkin, kun pulmassa on vain yksi kohta, joka pitää "tajuta".
      Koska risteyskohdissa ei pääse kääntyilemään vapaasti mielinmäärin, sokkelosta puuttuvat myös umpikujat tai harhautukset, jotka lisäisivät pulman vaikeustasoa. Toisin sanoen, minusta tuntuu, että aina kun kääntyminen on mahdollista, se on myös kannattavaa. Voin tosin olla väärässäkin.

Tämän vuoksi Twist on enemmän aloittelijan kuin kokeneemman pulmaharrastajan pulma. Se ei ole huono, se on laatutyötä teknisesti, mutta Oskarin (tai Hanayaman) muihin pulmiin verrattuna se ei tarjoa mitään uutta ja haastettakin ainakin minulle hiukan liian vähän. Se on parhaimmillaan aloittelijan käsissä, joihin se sopiikin taatusti erinomaisesti - varsinkin, kun Twist on ulkonäöltään aivan Hanayaman parhaimmistoa.
      Cast Twistiä saa ainakin Pulmapuodista, monessa muussa paikassa sitä ei vielä tätä kirjoittaessa taida edes olla vielä saatavilla. Tämä kirjoitus on tehty Pulmapuodin lähettämästä arvostelukappaleesta. Kiitokset jälleen Tomasille.

VAIKEUSTASO: 2/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 2/5

Bottom-line

Oskar van Deventer's new puzzle Twist is fundamentally typical Hanayama-puzzle with little mechanical or puzzling novelty. It's basically a labyrinth with two simultaneous labyrinths but since the design is so tight, it's quite hard to see where to go - instead the solving is done mostly by the seat of the pants, blindly.
      The puzzle is probably meant for the beginners since it's quite easy. There's only one move which you must "get" to advance, otherwise it feels the puzzle is solving itself automatically just by following rails.
      Technically Twist is very well done and it's amongst the best looking Hanayama's. For me it was just a tad too basic with little to differentiate it from far more interesting Cast H&H, for example.
      Based on a review copy supplied by Sloyd.
      Difficulty 2/5, Charm value 2/5.

Cast O'Gear

Suunnitellut: Oskar van Deventer

Oskar van Deventerin labyrinttejä on tullut esiteltyjä jokunen ennenkin: L'Oeuf, Medallion, Mysterians, Cast Duet ja Oskar's Maze. Samaan sarjaan menee myös Cast O'Gear.
      Sanan varsinaisessa merkityksessä näistä vain Oskar's Maze ja Medallion ovat labyrinttejä, mutta jos käsitettä yhtään laventaa, nämä kaikki voidaan määritellä vaivatta labyrinteiksi: pulmiksi, joissa tarkoituksena on päästä pisteestä A pisteeseen B ja löytää uloskäynti.
      Juuri tästä on kyse jälleen.

Cast O'Gear on kuutio, jonka jokaisella sivulla on ristinmuotoinen aukko. Kuution päällä on tähtimäinen ratas, joka liikkuu kuution sivuja pitkin, kunnes tullaan kohtaan, josta ratas pääsee irrottautumaan kuution vankeudesta.
      Kuten hyvin nopeasti huomaa, aivan jokaiselle sivulle ei kaikista mahdollista suunnista pääse: tämän seurauksena ratkaisua etsiessään joutuukin suunnittelemaan, mitä kautta lähestyy, jotta oikea rattaan sakara osuu oikeassa asennossa oikeaan aukkoon.

      O'Gearin mekaniikka on yksinkertainen, mutta toteutukseltaan se on huikean hieno. Henkilökohtaisesti pidän suuresti siitä, miten ratas liikkuu sivujen välillä: siirtyessään se on koko ajan viittä vaille irti, mutta samassa kun irtoaa vanhasta sivusta, se on jo kiinni uudessa. Teknisesti erinomaisesti suunniteltu.

Pulmana Cast O'Gear edustaa vaikeustasoltaan hyvää keskitasoa: kunhan tajuaa, mitä on tehtävä ja minne on mentävä, ratkaisu löytyy suhteellisen nopeasti etukäteissuunnittelun turvin. Tekniseltä toteutukseltaan pidän O'Gearia ehdottomasti Oskar van Deventerin parhaimmistona, sen verran hauska ja omaperäinen mekaniikka on. Se miellytti vuonna 2001 myös World Puzzle Design Competitionin tuomaristoa, joka myönsi tälle pulmalle ensimmäisen palkinnon.
      Ulkoasullisesti sen sijaan Cast O'Gear ei yllä muiden Hanayama-pulmien tasolle johtuen likaisen kuparisesta väristään sekä materiaalista (liekö sitten juuri kuparia?), joka jättää käsiin omaleimaisen hajun.
      Pulmana O'Gear on kuitenkin erittäin viihdyttävä ja siitä on ulkonäkönsä lisäksi hankala löytää mitään moitittavaa.
      Cast O'Gearia löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 3/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Bottom-line

Among Hanayama puzzles I'd say Cast O'Gear was the most unique. It's unique by design and unique by mechanic it uses. Although not the first nor the last labyrinth (or something of a kind) by Oskar van Deventer, this is the most interesting.
      What makes this puzzle particularly interesting is the way the gear moves around the cube always so near to come off but still keeping it's grip on the inside. I'm just fascinated how well it works. It's fun.
      As is usual with van Deventer's labyrinths, it's evident right from the start where you're supposed to go, it's even marked on the cube. The problem is to get there since not every side of the cube is accessible from all the directions.
      The only detriment is the material used in the puzzle, it looks a bit cheap compared to major of Hanayamas - and it also leaves a bad smell in your hands.
      Difficulty 3/5, Charm value 4/5.

Mysterians

Suunnitellut: Oskar van Deventer

No niin, koiranpentu vetää sikeitä liikenteeseentotuttelun uuvattamana, joten takaisin asiaan. Eli Oskar van Deventerin labyrintteihin.
      Van Deventerin pulma Mysterians on ulkomuotoa myöten hyvin samanlainen hänen aiemman pulmansa, L'Oeufin kanssa.
      Kuten kuvasta näkyy, myös Mysterians on munanmuotoinen ja sen keskellä menee L'Oeufin tapaan ura, jota pitkin liikkuu tappi sen mukaan, miten pulmaa kädessään pyörittelee.

Erona L'Oeufiin Mysterianissa on kolme eri tasoa, toisin kuin edeltäjässään, jossa niitä on vain kaksi. Tämä tekee auhteellisen monimutkaisesta pulmasta vielä vaikeamman, kun Mysteriansin tapauksessa on kahden reunalevyn lisäksi huolehdittava myös keskimmäistä uraa kulkevasta tapista.
      Mysteriansissa on tehtävä kaikkiaan 124 siirtoa (miten ikinä nuo siirrot nyt sitten lasketaankaan) ennen kuin levyt irtoavat toisistaan. Vaikka haastava onkin, se on kuitenkin pulmana hyvin järjestelmällinen ja ratkeaa, kun sille antaa aikaa.

      Ehkä jossain mielessä kolme tasoisena pulma on L'Oeufia helpompi siinä kun alkaa olla niin paljon liikkuvia osia, että osan on ratkaistaessa vaim luotettava liikkuvan mukana samalla, kun tekee jotain muuta. L'Oeufissa sen sijaan kahta puolta pystyi pitämään silmällä vaivatta, jolloin tuli myös aktiivisemmin mietittyä, miten jostain kohdasta pääsee eteenpäin. Mysteriansia enemmänkin vain teki.

Pulmana se missään tapauksessa ole kuitenkaan huono, vaan antaa hyvän vastuksen noin parinkymmenen minuutin ajaksi, jonka ratkaisu kestänee - itse ratkaisin sen hieman L'Oeufia nopeammin.
      L'Oeufille yhteistä on myös muutaman ylenmääräinen tarkkuus muutamassa kohdassa, joissa osien on oltava tarkalleen oikein asemoituna, jotta ratkaisu ottaa askeleen eteenpäin. Tämä on pieni ongelma, kun keskimmäisen levyn tilannetta on aika ajoin vähän hankala havaita. Ongelma ei tosin ole suuren suuri, ei ainakaan missään tapauksessa sellainen, että aiheuttaisi turhautumista.
      Isompi miinua Mysteriansille tulee sen heppoisuudesta: tytär pudotti pulman - onneksi vasta sen jo ratkaistuani - lattialle, minkä seurauksena levyt yhdessä pitänyt tappi katkesi. Tietenkin, jos osaa pitää pulmistaan minua paremman huolen, ei tämäkään ole ongelma, mutta syytä huomioida kuitenkin.

Kaiken kaikkiaan Mysterians on hyvä pulma, mutta pidin kuitenkin hieman enemmän L'Oeufista. Kyse on luultavasti etupäässä siitä, että ratkaisin L'Oeufin ensin Mysterians on kuitenkin hyvin paljon "sitä samaa". Tämä toisaalta osoittaa, ettei pulmasta tule välttämättä sen mielenkiintoisempi, jos perusmekaniikan pitää samana, mutta lisää vain liikkuvia osia, kuten Mysteriansissa on tehty. Mutta jos L'Oeufia ei ole ratkaissut, silloin Mysteriansia uskaltaa ainakin suositella.
      Mysteriansia löytää tuttuun tapaan Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 3/5

Bottom-line

Oskar van Deventer's Mysterians continues on the same track as did his previous L'Oeuf puzzle. There's three (two in L'Oeuf) oval shapes with individual tracks on them and peg moving on tracks. The mission is to move the peg on the each tracks to the other end and remove the parts from each other.
      Adding a third track on L'Oeuf's two doesn't make the puzzle that much harder, the principle stays the same. What it does though is making it a bit more difficult to see where you are on the moment in each of the labyrinths, especially in the middle one.
      The bigger problem is that Mysterians is quite easy to break, since the peg in the middle is made of thin plastic. It didn't survive the landing when my daughter dropped the puzzle on the floor.
      Mysterians isn't a bad puzzle, far from it, but of the two I'd recommend L'Oeuf more. It's sturdier, you're able to see everything and it's basically the same. More of the same is rarely more of the fun.
      Difficulty 3/5, Charm value 3/5.

Cast Laby

Suunnitellut: Nobuyuki "Nob" Yoshigahara

Cast Laby on jälleen vähän vanhempi pulma. Sen alkuperä on Cast Starin tapaan Englannin 1800-luvun pulmavillityksessä, josta Nob Yoshigahara on tuonut sen nykypäivään uusien pulmaa samalla hiukan.

Cast Laby on puhdasverinen ja hyvin perinteinen labyrintti. Pulma koostuu kahdesta pyöreästä osasta: rinkulasta, jonka molemmilla puolilla on labyrintti ja rinkulasta, jossa olevat urat on kuljetettava samanaikaisesti kahden eri sokkelon läpi.
      Kuulostaa pitkälti samalta kuin Oskar van Deventerin labyrintti Medallion? Ehkä, mutta siinä Medallionissa on paljon kyse myös oikea-aikaisesta etenemisestä ja asemoinnista, on Cast Labyssä olennaista vain löytää oikea reitti labyrintin läpi. Tämä tekee siitä monia muita vastaavia pulmia perinteisemmän sokkelon.
      Oikean reitin löytämistä hankaloittaa se, että sen labyrinteissä on toisella puolella kaksi eri sisäänkäyntiä ja viisi mahdollista poistumistietä - toisella puolella taas kolme sisäänkäyntiä ja kaksi ulospääsyä. Eri reittiyhdistelmiä siis löytyy.

Kovin kauaa Labyn ratkaisuun ei kuitenkaan mennyt. Tosin asiaan kuuluen kokeilin sitä muutaman kerran arpapelillä, jostain sisään ja sitten katsotaan minne päädytään -tyylillä, mikä ei tietenkään johtanut yhtään mihinkäs. Jälleen kerran, kun otti järjen mukaan ratkaaisuun, labyrintti oli suhteellisen nopeasti selvitetty.
      Mitenkään erityisen vaikea Laby ei ole, vaikka onkin saanut Hanayamalta vaikeusluokituksekseen toiseksi vaikeimman. Pulma pitää kyllä sisällään yhden vähän häijymmän kohdan, mutta sekään ei ole niin mahdoton ettei sitä lähes luonnostaan tajuaisi.

Tapit, jotka on kuljettava toisessa
levyssä olevien labyrinttien läpi.

      Mutta jälleen, labyrintti on labyrintti ja koska niistä pidän, pidin myös Labystä. Se on jykevää tekoa ja miellyttävän antiikkisen näköinen pulma, jonka ainoa huono puoli on sen tummuus. Tummuudesta ja osien tiiviydestä (tiiviys on ongelma myös Oskar van Deventerin Twistissä) johtuen on välillä melko vaikea nähdä, missä tapit matkaavat.
      Laby on kuitenkin sillä tavalla suoraviivainen, että sitä uskaltaa suositella kokemattomammallekin ratkojalle, se kun ei pidä sisällään mitään sen kummempia mekanismeja ja edistymisenkin - tai edistymättömyyden - näkee koko ajan.
      Cast Labyä löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 5/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Bottom-line

A two hundred years old puzzle and just as fresh today.
      I love labyrinths which is the reason Cast Laby hits the right nerve in me. As a labyrinth it's a very traditional one comparing to more evolved and original labyrinths by Oskar van Deventer.
      In Cast Laby there's a two sided labyrinth with multiple possible entering points on the inner side of the ring and multiple possible exits on the outer side. On the other ring there's two pegs which enter the labyrinths on both sides after which it's up to you to find them the correct path through the maze.
      Examining the puzzle and trying it for a while reveals the most likely exit after which it's just the matter of getting there. During this journey there's one cunning move which can put a halt on the progress but after clearing that the puzzle is quickly solved.
      The only con in the otherwise excellent puzzle is that like in Oskar van Deventer's Twist, the pieces are so tightly together that it makes very hard seeing exactly where in the labyrinth the peg is. Not a major problem but could've been better.
      Difficulty 3/5, Charm value 4/5.

Safe

Suunnitellut: Jürgen Reiche

Yksi FPP:ssä ratkaisemani pulma oli Siebenstein-Spielen pulma Safe.
      Safe on komeannäköinen puinen ongelma, joka muistuttaa - epäilemättä tarkoituksellisesti - tavalla tai toisella jotain, minkä voisi kuvitella näkevänsä Indiana Jones -leffassa. Toisaalta siinä on myös jotain hyvin kellomaista, johtuen pulman näkyvissä olevista mekaanimaisista sisuskaluista.

Kolikko näkyy kuvassa E-kirjaimen oikealla puolella.

Pulman keskellä, pienen pyöreän ikkunan keskellä on euron kolikko, joka on tarkoitus kuljettaa toisella puolella olevaan aukkoon, josta kolikko pääsee valahtamaan pois. Kuljettaminen tapahtuu liikuttamalla pulman reunoissa olevia ulokkeita, jotka kontrolloivat sisällä olevia labyrinttejä.
      Labyrinttejä on kaksi kahdessa eri tasossa: ylimmäisenä on läpinäkyvä ja heti sen alla toinen puinen, jonka keskellä myös kolikko makaa.
      Kuten kuvasta näkyy, pulman päällä on myös kaksi metallista tappia. Nämä tapit liikkuvat lyhyellä akselilla poikittaissuunnassa edellyttäen, että labyrintit on asemoitu oikein. Tarkoitus on toisin sanoen kuljettaa tappeja molempia labyrinttejä pitkin siten, että puinen kerros pääsee liikkumaan myötäpäivään. Ja kun puinen kerros liikkuu, liikkuu myös kolikko.

Sain Safen käteeni, kun joku sitä oli jo pyöritellyt, missä vaiheessa kolikko oli edennyt noin neljäsosan matkasta. Sen jälkeen puuhailin sen kanssa reilun vartin, minkä jälkeen kolikko oli jo kädessäni. Pistin kolikon takaisin säilöön ja lähdin kuljettamaan sitä takaisin, mutta pääsin etenemään vain siihen kohtaan, mistä olin aloittanutkin.
      En tiedä onko kyseinen kohta erityisen vaikea, mutta ainakaan muilta osin Safe ei ole mikään valtavan suuri haaste. Se muistuttaa jostain syystä hyvin paljon Oskar van Deventerin Medallionia, vaikka niillä ei ole oikein muuta yhteistä kuin ulkonäkö sekä labyrinttimäisyys.
      Vaikka pidinkin Safesta kohtuullisen paljon - ja se on todella hyvännäköinen pulma -, sen ongelma on kerrokset, jotka hankaloittavat ehkä jopa liiankin kanssa labyrinttien näkemistä: läpinäkyvä kerros on sen verran läpinäkyvä, ettei ainakaan näillä silmillä ollut kovin helppo hahmottaa, miten se asemoituu suhteessa sen alla olevaan puiseen kerrokseen. Sitten kun silmin tielle tulevat vielä kolikko sekä tapit paikallaan pitävä pulman kehys, hahmottaminen käy jo työlääksi. Mutta se saattaa johtua vain minusta.

Toisaalta taas pidin suuresti ajatuksesta kuljettaa kolikko labyrintin läpi, mikä tekee siitä heti jotenkin tavoitteellisempaa kuin jos kyseessä olisi esimerkiksi vain kuulien tapaiset irtoavat osat. Kolikko on selvempi palkinto ja toimii hyvänä motivaattorina.
      Minun makuuni kuitenkin Safe oli kerroksellisuudessaan ehkä hieman liian monimutkainen tai - paremman sanan puutteessa - sekava, Medallioniin tai vaikkapa Cast Labyyn (jonka arvostelu myöhemmin) verrattuna.
      Safen löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 3/5

Black Jack

Suunnitellut: Jean Claude Constantin

Jos William Strijbos teki vaikutuksen FPP:ssä, siinä on jo aiemmin onnistunut Jean Claude Constantin, jonka pulmissa on jotain minuun vetoavaa - varsinkin tämän suunnittelemissa pakkauspulmissa. Näistä esimerkkeinä mm. Quattro Formaggi, joka tosin ei ole täysin Constantinin omaa tekoa, sekä Triangle Box. Ja lisää tulee, kunhan kerkiän.
      Mutta tällä kertaa ei pakkauspulmaa Constantinilta, vaan labyrintti nimeltään Black Jack.

Tarkoitus saada molemmat kuulat kaikissa neljässä labyrintissä tässä tapauksessa
oikeassa alkakulmassa näkyvään käänteisen L-kirjaimen muotoiseen kohtaan. 

Black Jack on kaksipuoleinen pulma, jonka molemmilla puolilla on kaksi labyrinttiä. Pienten labyrinttien vasemmassa yläkulmassa - tai oikeassa, riippuen miten päin pulma on - odottavat pienet metallikuulat, jotka olisi saatava mutkikkaiden polkujen läpi vastakkaisiin kulmauksiin missä ne pääsevät vapautumaan pinteistään.
      Black Jackin kaikkiaan neljä labyrinttiä ovat myös keskenään täysin erilaisia, kuten Oskar van Deventerin Medallionissa. Näille molemmille on yhteistä myös se, että labyrintti liikkuu: siinä missä Medallionissa liikkuvat levyt ja kehykset, Constantinilla labyrinttiä liikutellaan ylä- ja alareunassa olevista ulokkeista, jotka liikkuvat tai ovat liikkumatta sen mukaan, missä kuulat kulloinkin makaavat.
      Constantinin labyrintissä on kuitenkin Oskarin pulmiin verrattuna vielä yksi liikkuva elementti enemmän: kuulat. Kuulat eivät pysy paikoillaan, kuten tapit Medallionissa, vaan ne pyörivät kärkkäästi aina kun suoraa vain on edessä. Ja kun kuulia vielä on kaksi, on siinä hallittavaa.

Kuulat ovat samaan aikaan molempien puolien labyrinteissä eli kääntöpuolen tilanne saattaa estää liikkumisen vaikka toisella puolella liikkumavaraa olisikin.

Black Jack on monimutkainen pulma. Ei siksi, että se olisi äärettömän vaikea - mitä se ei ole -, vaan nimenomaan hallittavuutensa takia. Pulma ei ratkea antamalla kuulien vieriä vapaasti niin pitkälle kuin pääsevät, vaan labyrintissä on useita kohtia, joissa vain toinen kuulista saa liikkua, vaikka toinen siihenkin pystyisi.
      Tästä seuraa, että ratkaisemisesta menee aikaa kuulien edestakaisin keinuttamiseen ja tasapainoiluun, jotta yhden kuulan saa pysymään sieltä mistä tuli, kun toinen jatkaa eteenpäin. Mikä puolestaan voi ratkaisijasta riippuen olla enemmän tai vähemmän turhauttavaa.

Molemmilla puolilla on reikä, josta
kuulien on tarkoitus  päästä pois. Tässä
tapauksessa se näkyy oikeassa
yläkulmassa vaaleaa puuta vasten.

      Mutta jos tämä ei häiritse tai sen ei anna häiritä, Black Jack on erittäin hyvä labyrintti. Varsinkin loppupuolella - lähellä maalia, tietenkin - siinä on yksi kohta, jota ainakin minä jouduin kokeilemaan hyvän aikaa ennen kuin sain kuulat sinne, missä oli poistumisaukkokin.
      Vaikka ratkaisemisen kannalta välttämättä kaikkein käytännöllisin olekaan, Black Jack on kuitenkin erittäin laadukkaasti valmistettu, vaneri on hyvää ja niiden päälle sijoitettu pleksi kirkasta ja paksua. Lisäksi pulman reunoissa on sormin avautuvat ruuvit, joista labyrintin saa avattua, jos ei ratkaisun jälkeen enää viitsi vieritellä kuulia takaisin aloituspisteeseen.
      Black Jack on hieman vaikeampi kuin Medallion, mutta mekaniikaltaan sitä kömpelömpi. Toisaalta taas kuulien menoa Constantinin labyrintin uumenissa on kiva seurata kuin katsoisi laboratoriorottia, mitä tyydytystä Medallion puolestaan ei tarjoa. Kaiken kaikkiaan Black Jack tuntuu kaikkein aidoimmalta labyrintiltä.
      Tämä arvostelu perustuu Pulmapuodista saatuun arvostelukappaleeseen.

VAIKEUSTASO: 4/5
VIEHÄTYSARVO: 3/5

Medallion

Suunnitellut: Oskar van Deventer

Lisää labyrintteja.
      Kuten Oskar's Mazea arvostellessa tulikin jo ohimennen mainittua, Medallion on jälleen yksi Oskar van Deventerin suunnittelema labyrintti.
      Vaikka luokittelenkin van Deventerin pulman Cast L'Oeufin labyrintiksi (koska sen ratkaisussa on paljon samanlaista kuin perinteisissä labyrinteissä, paitsi että harhautukset eivät näy siinä umpikujina), on Oskar's Maze siihen verrattuna labyrinttina tyylipuhtaampi; labyrintti sanan varsinaisessa merkityksessä.
      Medallion asettuu näiden kahden väliin.

Nimensä mukaisesti Medallion on medaljonki, vielä oikein tyylikkään näköinen sellainen. Tällä riipuksella on kaksi puolta, kultainen ja hopeinen. Molemmilla puolilla on kaksi tappia, jotka alkutilantessa seisovat kukin oman erillisen sokkelonsa alussa eli keskellä medaljonkia.
      Toisin sanoen, kun L'Oeufissa oli kaksi samanaikaista sokkeloa ja Oskar's Mazessa kolme, on niitä Medallionissa nyt neljä. Tehtävä on saada tapit medaljongin reunoilla oleviin pyöreisiin reikiin, jolloin pulma purkaantuu neljään osaan ja yleisö taputtaa.

Pulman mekaniikka on uskomattoman hieno: paitsi että sokkelolevyt pyörivät, liikkuvat myös medaljongin kehykset suurentuen ja pienentyen sitä mukaa, kun tappien asemointi sen sallii. Levyjä pyörittelemällä tapit laitetaan oikeaan kohtaan ja levyä suurentamalla tai pienentämällä ne liikutetaan seuraavalle ringille.
      Muille van Deventerin (ja muidenkin) labyrinteille tyypilliseen tapaan pulmassa on umpikujia, joista ainakin osassa on käytävä, jotta jokin kolmesta muusta labyrintistä etenee. Niinpä ratkaisu pakottaa miettimään ennen kaikkea rytmitystä eli sitä, missä minkäkin tapin on kulloisenakin hetkellä oltava, jotta jokin toinen kohta pääsee ohi vaikeasta kohdasta. Tässä suhteessa Medallion muistuttaa hyvin paljon L'Oeufia.

Pulmana Medallion ei ole mitenkään poikkeuksellisen vaikea, vaan se ratkeaa melko pian sen jälkeen, kun on muutaman kerran tutustunut labyrinttiin ja löytänyt ne ongelmakohdat, joihin ratkaisu tyssää. Mutta jos labyrinteistä yhtään pitää, itse ratkaisuprosessi on kiehtova alusta loppuun.
      Medallionin mekaniikka on parempi kuin Mazessa tai L'Oeufissa, joista varsinkin Maze on mekaanisesti hyvin yksinkertainen - L'Oeuf puolestaan piilottaa mekaniikkansa paremmin kuin kumpikaan kahdesta muusta. Niin hyviä kuin kaikki kolme ovatkin, Medallion kuitenkin yhdistää hienosti molempien parhaat puolet: perinteisyyden ja kierouden.
      Medallionin voi hankkia itselleen Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Oskar's Maze

Suunnitellut: Oskar van Deventer

Oskar van Deventer on ainakin jossain vaiheessa suunnittelijanuraansa ollut viehtynyt labyrintteihin. Mikäpäs siinä, niin olen minäkin.
      Van Deventerin aiemmin käsiteltyyn ja reitiltään yksiselitteiseen pulmaan Cast L'Oeuf verrattuna Oskar's Maze on hyvin perinteinen ja monimutkainen labyrintti umpikujineen kaikkineen.

Oskar's Maze on kuusisivuinen kuutio, jonka kaikilla vastakkaisilla sivuilla on samanlainen labyrintti, mikä tarkoittaa että kuutiossa on kaikkiaan kolme erilaista sokkeloa. Kuten kuvasta näkyy, pulman keskellä on ristinmuotoinen kapistus, jonka ulokkeet kulkevat kuution kaikkien sivujen läpi.
      Pulmaan on merkitty jokaiselle kantille ympyrällä ja neliöllä labyrintin aloitus- ja lopetuskohdat: tehtävänä on kuljettaa ristin kärjet alusta loppuun ja takaisin.

Oskar's Maze ei ole niin helppo kuin helposti voisi kuvitella, kiitos lukuisten umpikujien, joihin liike yhdellä sivulla tyssää juuri silloin, kun toisella laidalla tie olisi avoinna. Iso osa hankaluudesta aiheutuu pulman kolmiulotteisuudesta, risti kun voi liikkua kaikkiin kuuteen suuntaan silloin, kun sivut sen mahdollistavat. Puhumattakaan siitä, että samaan aikaan on ratkaistava kolmea sokkeloa Cast L'Oeufin kahden sijaan.
      L'Oeufista Oskar's Maze poikkeaa paitsi aidon labyrinttimäisyytensä ansiosta, myös siksi, että siinä ei voi jäädä jumiin: Cast L'Oeufissa eteneminen voi tyssätä välillä täysin ilman että on aavistustakaan, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä, kun taas Oskar's Mazessa umpikuja tarkoittaa vain väärää suuntaa, minkä jälkeen peruutetaan. Maze muistuttaakin L'Oeufia enemmän van Deventerin kolmatta labyrinttiä Medallionia (sen arvostelu myöhemmin).

Oskar's Maze on hyvä pulma ja erinomainen labyrintti, jonka ratkaisemiseen menee parikymmentä liikettä ja jota ei monimutkaisuutensa takia ainakaan aivan heti opi ulkoa, mikä parantaa pulman uudelleenratkaisuarvoa.
      Toisaalta pulma on laadultaan sellainen, ettei siitä saa samanlaista palkintoa kuin monista muista, joissa pulma esimerkiksi avautuu tai irtoaa palasiksi. Oskar's Mazessa ei tapahdu mitään sen suurempaa tai näyttävämpää kuin että ristin kärjet vaihtavat paikkaa, mikä voi tuntua moniin muihin ongelmiin verrattuna antiklimaattiselta. Lisäksi minun kappaleessani parin sivun aloitus- tai lopetuspiste oli merkitty väärin, mikä nyt ei ole suuren suuri ongelma, mutta huomauttamisen arvoinen asia kuitenkin.
      Kaikkiaan kuitenkin pidin Oskar's Mazesta kovasti. Ei se lempipulmani ole, mutta labyrinttien ystäville ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tapaus.
      Pulma löytyy Pulmapuodista, tosin hieman eri nimellä.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 3/5

Cast L'oeuf

Suunnitellut: Oscar van Deventer

Pidän labyrinteistä, etenkin haastavasti. Paperille sellaisia ei oikein tahdo saada tehtyä, koska paperille piirretyn labyrintin ratkaisee lähestulkoon vilkaisulla. Siksi onkin suuri harmi ja valtava epäkohta, ettei kukaan Suomessa ei ole keksinyt tehdä matkailijoiden - ja minun! - iloksi puistolabyrinttia.
      Onneksi on pulmaleluja, ja etenkin Oskar van Deventerin suunnittelemia pulmaleluja, joista löytyy useammanlaisia labyrintteja. Eikä yksikään niistä ole aivan yksiselitteisen helppo. Näihin on kiva eksyä.

Van Deventerin Cast L'oeuf (suomeksi "muna") on munanmuotoinen ongelma, joka ei sekään vastaa ihmiskunnan ikiaikaisimpaan ongelmaan munasta ja kanasta. Sen sijaan se tarjoaa kuvassanäkyvänlaisen labyrintin, jossa tehtävänä on saada kuljetettua
munanpuolikkaassa oleva tappi sokkelon toisessa päässä olevaan aukkoon, josta tappi - ja munanpuolikkaat - pääsee vapauteen.
      Paitsi että tässä tapauksessa labyrintteja on kaksi, yksi munan kummallakin puolella. Ja jotta ongelma ei olisi liian helppo, molemmat labyrintit on ratkaistava yhtä aikaa, mikä tarkoittaa sitä, että kun toisella puolella olisi vapaata suoraa, toisella puolella onkin vastassa seinä, joka estää liikkeen kääntöpuolella.
      L'oeuf on hieno pulma, joka vain paranee siitä, kun sen oppii ratkaisemaan oikein. Ensimmäinen kerta on nimittäin todennäköisesti vahinko ja perustuu puolisatunnaiseen heilutteluun - tai niin ainakin minulla perustui, minkä huomasi siitä, että pulman alkutilanteeseen palauttaminen otti voimille. Toisella kerralla osasin jo tietoisesti tutkia mekaniikan toimintatapaa ja pulma ratkesi ensimmäistä kertaa nopeammin. Palauttaminen ei sen sijaan nopeutunut yhtään.

Oskar van Deventer on rakentanut pulman sikäli hyvin, että siinä on hetkiä jolloin se sujuu yllättävänkin helposti ja antaa näin ratkaisijalle valheellista toivoa - kunnes sitten vastaan tulee yksi kahdesta hopeisella puolella olevasta ongelmakohdasta, joihin ratkaisu aina hetkiseksi tyssää. Vaikka vaikeaksi välillä meneekin, L'oeuf ei ole kuitenkaan missään vaiheessa täysin epätoivoinen ongelma, vaan sitkeyden ja kärsivällisyyden yhdistelmällä se ratkeaa lopulta.
      Ainoa huono puoli pulmassa on, että siinä on mahdollista päästä ajoittain eteenpäin voimalla - ellei sitä ole niin tarkoitettukin, vaikea sanoa. Joka tapauksessa L'oeuf on pulmien ja varsinkin labyrinttien ystäville onnenomiaan.

VAIKEUSTASO: 4/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5