Digits

Suunnitellut: Jürgen Reiche

Siebenstein-Spielellä on kovaa kyytiä kasvava joukko hyvin suunniteltuja ja erittäin laadukkaasti toteutettuja puisia pulmia. Näistä ensimmäisenä tässä blogissa esillä oli Safe.
      Digits jatkaa samalla linjalla.

Tästä olisi päästävä...

Digits koostuu kahdeksasta liikuteltavasta levystä, joista kussakin on joku digitaalisen numeron osa tai muoto. Pulman pohjassa on muotojen toinen puolisko, minkä seurauksena nämä kaksi yhdistämällä syntyy vähän kaikenlaisia numeroita.

...mm. näitä liikuttelemalla...

Pulma lähtee tilanteesta, jossa numerot ovat käänteisessä järjestyksessä yhdeksästä yhteen. Tarkoitus on pistää ne numerojärjestykseen.
      Tämä tapahtuu siirtämällä levyjä alustalla aukosta aukkoon perinteisen liu'utuspulman tyyliin. Suurin ero on siinä, ettei ihan alusta lähtien ole selvää, mikä palanen kuuluu mihinkin, sillä useimmasta muodosta pystyy tekemään monta eri numeroa riippuen mihin ne sijoittaa.

Liu'utuspulmia on lapsesta lähtien tullut tehtyä sen verran paljon, että uskallan sanoa olevani niissä jo kohtuullisen hyvä. Siksipä Digits'kään ei ollut mikään ylitsepääsemätön pulma, mitä nyt joutui keskittymään tavallista enemmän selvitellessään kullekin palaselle kuuluvaa paikkaa.
      Liu'utuspulmat noudattavat kuitenkin aina tiettyä logiikkaa ja sen logiikan omaksumalla ratkaiseminen on loppujen lopuksi aika yksinkertaista, etenkin kun tietää mitä on viemässä ja minne.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Digits olisi jotenkin huono pulma. Se ei ole. Se on itseasiassa digitaalisten numeroidensa ansiosta uniikimpi kuin monet muut liu'utuspulmat ja tämän hahmotuspuolensa ansiosta myös mielenkiintoisempi.

....tähän. Ja sitten takaisin.

Vaikka ratkaisinkin Digitsin suhteellisen nopeasti otettuani sen kunnolla työn alle tyhjäpäisen pyörittelyn sijaan, se tarjosi kuitenkin mukavasti haastetta, jota "kasaa kuva" -teemasta poikkeava idea piristi huomattavasti. Digits on myös Siebenstein-Spielen pulmien tapaan erittäin hyvän näköinen ja tukevaa tekoa. Kunniamaininta lisäksi pulman purettavuudesta, minkä ansiosta sen saa alkutilanteeseen tarvitsematta ratkaista sitä heti toiseen suuntaan.
      Liu'utuspulmat sopivat hyvin myös kokemattomammille ratkaisijoille, niissä kun lähes väistämättä päätyy oikeaan ratkaisuun, kunhan jaksaa kokeilla.
      Digitsin löytää Pulmapuodista, jonne Tomas Lindénille myös kiitos saamastani arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Bottom-line

While being a sliding-puzzle, Jürgen Reiche's Digits manages to bring something fresh to the genre by forcing the solver to first find out which piece is supposed to go where instead the picture being clear right from the start - as it is with more basic sliding-puzzles. It may not be the first time this technique is being used but it still makes sliding pieces around a board a bit more interesting and especially more challenging.
      With Digits you are sliding around pieces with couple of lines which together with the lines printed on the board from digital numbers. The mission is to rearrange the numbers 1-9 from descending to ascending.
      Even with this technique, Digits is till a sliding-puzzle and when you've done enough of these, you've learned the basic method of getting the pieces where you want to. And this sliding, to me, is just mechanical solving without any real thought process behind it. So I whole-heartedly welcomed this find-the-right-pieces-first aspect of the puzzle.
      Digits is a bit on the light and easy side, more of a snack than a real puzzle, it is still very enjoyable. It's also suitable for beginnners.
      Based on a review copy supplied by Sloyd.
      Difficulty 3/5, Charm value 4/5.

Lotus

Suunnitellut: William Strijbos

William Strijbos kiinnitti huomioni ensimmäisen kerran vuoden 2013 FPP:ssä, kun Tomas Lindén laski eteen suunnittelijan First Boxin. First Box jäi tapahtumassa ratkaisematta, mutta kotimatkalle lähti mukaan Strijbosin Aluminium Cylinder.
      Aluminium Cylinderistä jäi niin hyvä mieli, että Strijbosia oli saatava lisää. Miehen jämäkästä raudasta valmistetut pulmat eivät kuitenkaan ole aivan halvimmasta päästä, mistä johtuen aikani tutkittuani päädyin tilaamaan Pulmapuodista Stirjbosin Lotuksen, jota pidetään yhtenä tämän parhaimmista pulmista.

Lotus on niin sanottu "sequential discovery puzzle". Tällainen pulma jakaantuu selkeästi useampaan eri vaiheeseen, joista jokaisen tuloksena ratkaisu etenee hiukan. Jokainen vaihe myös pääsääntöisesti paljastaa pulmasta jotain uutta, olipa se sitten uusi mysteerinen aukko tai jotain muuta.
      Pulma on tehty selkeästi kahdesta osasta, joista alemman voisi heikommallakin mielikuvituksella ajatella jossain vaiheessa liikkuvan. Lotuksen ylälaidassa on pulman sisuksiin katoava ja vapaasti edestakaisin liikkuva tappi, joka lävistää niin ikään vapaasti pyörivän renkaan. Tämän lisäksi pulman päällä on reikä, jonka reunoissa ovat kierteet, sekä yhdellä sivulla pieni aukenema, jonka perusteella Lotuksen sisuksissa on jotain tavoittelemisen arvoista. Siinäpä se.
      Näistä lähtökohdista Lotus olisi saatava ratkaistua. Ratkaisuun ei tarvita mitään ulkoisia työkaluja eikä väkivaltaa.

Aluminium Cylinderin tapaan Lotus ei ensialkuun juuri vihjeitä anna. Laatikko on umpinainen ja palautteeton, mistä johtuen ratkaisu tapahtuu pitkälti sokkona - tosin ei ihan niin sokkona kuin sylinteri.
      Ratkaisin Lotuksen vajaassa kahdessa päivässä, mutta käytinkin siihen melkolailla aikaa: pelkästään ensimmäiseen vaiheeseen meni vajaa tunti. En yksinkertaisesti päässyt pulmasta irti ennen kuin se oli sunnuntaiaamupäivällä ratkaistuna pöydällä. Mietin sitä ratkaistessa, koiraa ulkoiluttaessa ja ruokaa laittaessa. Palasin kokeilemaan teorioita ja mietin taas lisää illalla nukkumaan mennessä. Niin koukuttava se on.

      Lotuksesta tekee erinomaisen ja Aluminium Cylinderista erottuvan sen vaihettaisuus: kun jotain tapahtuu, ratkaisu siirtyy jopa silminnähden eteenpäin, mikä kannustaa jatkamaan. Toisin kuin Aluminium Cylinderissä, josta ei missään vaiheessa tiennyt tapahtuuko pulman sisuksissa yhtikäs mitään.
      Toinen Lotuksen hyvä puoli on, että se on looginen ja rohkaisee järjen käyttöön: useammin kuin kerran pystyin päässäni ratkaisemaan pulmaa eteenpäin, kartoittamaan eri vaihtoehdot ja kokeilemaan sen jälkeen niitä käytännössä. Ja yllättävän usein olin päätellyt aivan oikein.

Lotus ei ole mahdottoman vaikea pulma, ei niin vaikea kuin sylinteri johtuen kussakin askelmassa olevista rajallisista mahdollisuuksista. Mutta sen mekaniikka on uskomattoman hyvin tehty ja toimii tarkasti, mistä kertoo se, että pystyn avaamaan sen varmasti ja lyhyehkössä ajassa.
      Lotus on selkeästi parhaita ratkaisemiani pulmia. Se on kekseliäs ja lopussa odottava palkinto on juuri sopiva vaivanpalkka. Lisäksi se piti pari päivää täysin otteessaan, minkä voi sanoa vain harvoista pulmista. Tosin pulmalaatikoilla on minuun vähän sellainen vaikutus.

Lotusta voi suositella hyvillä mielin jokaiselle pulmalaatikoista ja vähän erityisemmistä ongelmista pitäville. Se ei ole halpa, mutta tiedän useamman käyttäneen ratkaisuun päiväkausia, minkä puolesta halvempiin ja vartissa ratkaistuihin peruspulmiin verrattuna hinta ei olekaan enää niin suhteeton. Ratkaisukokemus on rahassa mittaamaton.
      Lotuksessa kannattaa huomioida myös se, että ratkaisu ei välttämättä ole ratkaisu eikä pulmaa ole ratkaistu ennen kuin on selvinnyt, mistä pulma saa nimensä.
      William Strijbosin Lotusta löytää Pulmapuodista niin kauan kuin sitä riittää, Strijbos kun tekee pulmiaan vain rajallisen määrän.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Lotus is without the doubt one of the best puzzles I've solved so far. It kept my concentration for two whole days, it was the first thing on my mind in the morning and the last at the evening. While I wasn't solving it, I was thinking about it. So good it is.
      At first Wil Strijbos' Lotus doesn't give you any hints of what's happening inside the puzzle or whether you are going forward or not - not much unlike his Aluminium Cylinder. Still Lotus gives you more feedback by letting out more tools along the way which courages you to try more things and gives some sense of advancement.
      What I really liked about Lotus was that it was highly logical. You can solve it largely by deduction, thinking, what is possible inside the limits and possibilities the puzzle serves you. And more than once I was right when trying out my theory. That's rewarding.
      After solving the puzzle I felt like I've achieved something, which was helped by what I found out at the end of the puzzle. The prize. This is a great puzzle.
      One mystery left was the one lonely part found inside my puzzle. I contacted Allard Walker of Puzzling Times and asked him about it. He kindly disassembled his puzzle completely without finding anything alike. We ended up in the conclusion that it was a place-holder, maybe something Wil had forgotten to remove during manufacturing process but who knows. I've kept it there as one extra red-herring. Thanks to Allard!
      Lotus puzzle is still readily available at Sloyd.
      Difficulty 3/5, Charm value 5/5.

Lahjalaatikko

Suunnitellut: Allan Boardman / Tomas Lindén

Näin joulun lähestyessä voi alkaa ottamaan esille potentiaalisia lahjaideoita. Tässäpä niistä yksi. Tämä ei tosin välttämättä ole pelkkä lahjaidea, vaan enemmänkin lahja-lahjaidea.

Pulmapuodin Tomas Lindénin tuotantoa oleva lahjalaatikko on paketti, jonka sisään varsinaisen lahjan voi piilottaa. Minkä lisäksi sen sijaan, että olisi vain kannellinen säilytysrasia, lahjalaatikko on pulmalaatikko, jonka avaamiseen joutuu näkemään narun leikkaamista ja paperin repimistä enemmän vaivaa.
      Lahjalaatikon mekaniikka on yksinkertainen mutta nokkela, ja se onnistui hämäämään ainakin minua häpeällisen pitkään.

Laatikon sisätila on kooltaan 6,5 x 1,5 cm x 10,8 cm, mutta pulmapuodista saa aavistuksen isompikokoistakin. Pienempäänkin sopivat ainakin jotkut matkapuhelimet (tosin esimerkiksi minun Samsung Galaxy S3 Minini ei), mutta tietenkin paljon muuta: koruja, rahaa, lahjakortteja, pääsylippuja ja mitä muuta sinne nyt keksiikään piilottaa. Pääsylippuja olen kuullut joskus pulmalaatikkoon laitettavan ja annettaessa huomautettavan lahjan erääntymispäivästä. Antaa kivasti painetta joulunpyhille.
      Valkoisen laatikon voi myös somistaa tarroilla tai maalata omin pikkukätösin haluamansa näköiseksi, jolloin siitä tulee heti persoonallisempi lahja.

Yksinkertaisempikin lahja saa kummasti lisää syvyyttä, kun sen antaa pulmalaatikon sisällä. Perinteisiin Karakurin pikkulaatikoihin ei korujen ja rahan lisäksi juuri muuta mahdu, mutta tämä lahjalaatikko mahdollistaa jo runsaamman mielikuvituksen käytön.
      Lahjalaatikkoa löytyy Pulmapuodista pienempi- ja isompikokoisena.
      Kiitokset Tomas Lindénille arvostelukappaleesta.

VAIKEUSTASO: 2/5
VIEHÄTYSARVO: 2/5 (pulmana - lahjan kanssa huomattavasti enemmän)

Cast Marble

Suunnitellut: Bram Cohen & Oskar van Deventer

Hanayama-sarjassa julkaistua Cast Marblea kehutaan kovasti, Pulmapuodin Tomas Lindénkin luokittelee Marblen yhdeksi henkilökohtaisista suosikeistaan koko sarjasta.
      Cast Marblessa ideana on saada nimessäkin mainittu kuula irti pesästään kahden metallikappaleen välistä. Jos idea ei sitten ole niin omaperäinen, mikä Marblesta tekee niin erinomaisen - vai tekeekö mikään?

Kuulaa paikallaan pitävä kehikko koostuu kahdesta irrallisesta osasta, jotka pääsevät taittumaan linkkuun kuulan ympärille. Kuula pyörii vapaasti kolossaan, mutta istuu silti tukevasti paikallaan. Siinä kaikki, mitä Marblessa tapahtuu.
      Tästä johtuen Cast Marble on hyvin rajattu pulma: liikkuvia osia on vain vähän, minkä lisäksi kuula voi vapautua loppujen lopuksi oikeastaan vain yhdellä tavalla. Tästä johtuen ratkaisukin käynnistyy - tai ainakin minulla käynnistyi - tietoisena siitä, mitä pulmassa on todennäköisesti saatava tapahtumaan. Ongelma oli lähinnä löytää keino, jolla tapahtumaketjun saa käyntiin.

Rajallisuudestaan johtuen Marble ei ole mitenkään huomattavan vaikea, vaikka Hanayama sen neljän tähden pulmaksi luokitteleekin. Ratkaisu löytyy kokeilemalla todennäköisesti alle kymmenessä minuutissa, kuten kävi minulle: ratkaisu lähti tapahtumaan puolivahingossa minun sitä sataprosenttisen tietoisesti tarkoittamatta. Mutta kuten vaikkapa Vortexissa, myös tässä aikaa saa tuhlautumaan ratkaisua enemmän kasaamiseen, jos ei osien levitessä älyä katsoa tarkasti, miten ne toisistaan heltisivät.

      Minä en katsonut ja sitten sitä oltiinkin postmodernistisen sirpaleisissa tunnelmissa. Lopulta täytyi turvautua jopa ratkaisuun, minkä merkitystä voi tietenkin vähätellä sillä, että pulmahan oli jo ratkaistu.

Koska ensimmäinen ratkaisukerta tapahtui sen verran nopeasti ja huomaamatta ja koska kasaaminenkin tuotti enemmän tuskaa kuin iloa, ensivaikutelmani oli korkeintaan "ihan kiva". Nyt kun olen ratkaissut Marblen useampaan kertaan, arvostukseni pulmaa kohtaan on kasvanut ja voinpa minäkin sanoa sen kuuluvan sarjan parhaimpien joukkoon - tosin koko sarjaa kokeilematta.
      Tämä johtuu siitä, että Cast Marble on teknisesti erittäin hiottu. Kun ratkaisu on oikea, kuula vapautuu siististi. Mutta ratkaisuakin upeampi ilmestys on se, miten pulma liukuun kasaan. Kuin tanssien.

Cast Marble on turvallinen valinta pulmaa etsiessä ja väitän sen sopivan aivan yhtälailla aloittelijoille kuin kokeneimmillekin. Se on hyvän näköinen ja toimii parhaimmillaan kellontarkasti, joskin minun tapauksessani myös vähän itsestään ratketen. Vaikka Marble ei rajallisuutensa vuoksi erityisen syvällistä aivotyötä mahdollista, sen ratkaisun ymmärtämisestä saa kuitenkin tyydytystä, vähän kuten Vesa Timosen Donutsissa.
      Cast Marble on saatavilla Pulmapuodissa.

VAIKEUSTASO: 2/5, jos ei tarkkana purkaessa 3/5 (Hanayama: 4/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Bottom-line

Cast Marble is generally said to be one of the best puzzles in Hanayama series. I'd have to agree. It is technically abd mechanically very good as well as a decent puzzle. The way the pieces slide off and particularly how they slide back together is a marvel.
      As a puzzle it is quite simple and easy too and is probably solved for the first time partly by accident, but it's value is increased by it's designship placing it in the same category as Vesa Timonen's Loop: a beautiful and magnificently designed object which happens to be a puzzle too.
      Difficulty 2/5, Charm value 4/5.

Cast O'Gear

Suunnitellut: Oskar van Deventer

Oskar van Deventerin labyrinttejä on tullut esiteltyjä jokunen ennenkin: L'Oeuf, Medallion, Mysterians, Cast Duet ja Oskar's Maze. Samaan sarjaan menee myös Cast O'Gear.
      Sanan varsinaisessa merkityksessä näistä vain Oskar's Maze ja Medallion ovat labyrinttejä, mutta jos käsitettä yhtään laventaa, nämä kaikki voidaan määritellä vaivatta labyrinteiksi: pulmiksi, joissa tarkoituksena on päästä pisteestä A pisteeseen B ja löytää uloskäynti.
      Juuri tästä on kyse jälleen.

Cast O'Gear on kuutio, jonka jokaisella sivulla on ristinmuotoinen aukko. Kuution päällä on tähtimäinen ratas, joka liikkuu kuution sivuja pitkin, kunnes tullaan kohtaan, josta ratas pääsee irrottautumaan kuution vankeudesta.
      Kuten hyvin nopeasti huomaa, aivan jokaiselle sivulle ei kaikista mahdollista suunnista pääse: tämän seurauksena ratkaisua etsiessään joutuukin suunnittelemaan, mitä kautta lähestyy, jotta oikea rattaan sakara osuu oikeassa asennossa oikeaan aukkoon.

      O'Gearin mekaniikka on yksinkertainen, mutta toteutukseltaan se on huikean hieno. Henkilökohtaisesti pidän suuresti siitä, miten ratas liikkuu sivujen välillä: siirtyessään se on koko ajan viittä vaille irti, mutta samassa kun irtoaa vanhasta sivusta, se on jo kiinni uudessa. Teknisesti erinomaisesti suunniteltu.

Pulmana Cast O'Gear edustaa vaikeustasoltaan hyvää keskitasoa: kunhan tajuaa, mitä on tehtävä ja minne on mentävä, ratkaisu löytyy suhteellisen nopeasti etukäteissuunnittelun turvin. Tekniseltä toteutukseltaan pidän O'Gearia ehdottomasti Oskar van Deventerin parhaimmistona, sen verran hauska ja omaperäinen mekaniikka on. Se miellytti vuonna 2001 myös World Puzzle Design Competitionin tuomaristoa, joka myönsi tälle pulmalle ensimmäisen palkinnon.
      Ulkoasullisesti sen sijaan Cast O'Gear ei yllä muiden Hanayama-pulmien tasolle johtuen likaisen kuparisesta väristään sekä materiaalista (liekö sitten juuri kuparia?), joka jättää käsiin omaleimaisen hajun.
      Pulmana O'Gear on kuitenkin erittäin viihdyttävä ja siitä on ulkonäkönsä lisäksi hankala löytää mitään moitittavaa.
      Cast O'Gearia löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 3/5 (Hanayama: 3/6)
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Bottom-line

Among Hanayama puzzles I'd say Cast O'Gear was the most unique. It's unique by design and unique by mechanic it uses. Although not the first nor the last labyrinth (or something of a kind) by Oskar van Deventer, this is the most interesting.
      What makes this puzzle particularly interesting is the way the gear moves around the cube always so near to come off but still keeping it's grip on the inside. I'm just fascinated how well it works. It's fun.
      As is usual with van Deventer's labyrinths, it's evident right from the start where you're supposed to go, it's even marked on the cube. The problem is to get there since not every side of the cube is accessible from all the directions.
      The only detriment is the material used in the puzzle, it looks a bit cheap compared to major of Hanayamas - and it also leaves a bad smell in your hands.
      Difficulty 3/5, Charm value 4/5.