Finnish Puzzle Party 2014 Live

Tänään järjestetään vuoden 2014 FPP eli Finnish Puzzle Party Helsingissä Zen Roboticsin (Vilhonkatu 5a) tiloissa alkaen
klo 12. Tervetuloa paikalle, jos suinkin ehditte. Iltaan asti täällä ollaan.
Päivitän tähän lyhyesti päivän aikana lyhyehköjä vaikutelmia kokeilemistani, ja etenkin ratkaisemistani pulmista. Tämä on vakaa aikomukseni.

Koska teen tämän tabletilla, kirjoitan kommentit vain englanniksi.


Finnish Puzzle Part 2014 Live (hope so)

Today is the day of the Finnish Puzzle Party of 2014. My noble intention is to update in this post short impressions of
all of the puzzles I've tried - and especially of those I've managed to solve. Live. Starting sometime after 12am.
Welcome to Zen Robotics at Vilhonkatu 5a if you happen to be nearby.


Pulmat/ Puzzles:

Miroun tähti / Mirou's Star

Solved.

Mrs. Roxanne Wong tells about her collection of about 30 000 puzzles. While listening and thinking about their living conditions in the midst of all the puzzles, I'm solving this:

Cast U&U. Linden solved it already and
keeps teasing me about it.

Yeah, couldn't solve it.

Timo Jokitalo drawing up puzzles. Too mathematical for me.

Mrs. Wong with Sloyd's Tomas Linden behind her.

2pm. Lunch break coming up.

3pm. Lunch break ended. Getting back to the office.

3pm-3.45pm. Half of our group got stuck in the freight elevator. No screams were heard, only laughter when Tomas showed them card tricks. Took a maintenance man to get them out.

4pm. Free solving begins.

I could be wrong but this might be Constantin's.
Harder than the Saturn puzzle.

Strijbos' bottle puzzle, one of them. Dexterity required so
probably not for me. Funny puzzle, though.

Mad in China. This was a neat one. Nice little
packing puzzle, not too difficult.

Another fun and simple looking packing puzzle.
But looks like it goes unsolved.

The Next Morning:

I had once again terrific time especially when I wasn't the one stuck in the elevator with my respiration problems. Again it felt like there was too little time to truly dive in to the pile of all the different puzzles available and devote enough time to each and all of them. You just try one for fifteen minutes and then move to the next just to get to try and feel as many different ones as possible. A bit ADHD.
      Still I got to try many new puzzles and managed to even solve some of them. Strijbos' bottle puzzle left me curious even with it's dexterity aspect. Cast U&U was interesting too although I suspect there's a bit too much precise orientation á la Cast Equa in the solution to satisfy me.
      Thanks to Tomás Linden for his jokes and stories, and for the magic tricks too. Here's hoping next year we'll get The Magnificent Lindén Magic Show as part of the program. I'd pay to see that.
      Thanks also to our international guests, Roxanne Wong and Frans de Vreugd.
      My haul consisted of three puzzles: Constantin's Spider Web (as seen in the photo), 5 L Box and Strijbos' Key 22mm (though the smaller version). Would've bought more if I had more money but I'm probably not the only.
      Thanks for the Timo Jokitalo and Vesa Timonen for organazing the event. See you again next year. At the latest.

Korjaus FPP 2014 -päivään / Correction!

Pieni kirjoitusvirhe FPP 2014:n päivässä. Oikea päivä on 24.5. - EI 25.4., kuten viestissä aiemmin luki. Totta kai lyöntivirhe osuu juuri tuohon kohtaan.

Correction!

The correct date for this year's Finnish Puzzle Party is 24.5. In previous post the numbers were set in a slightly different configuration. Sorry about that!

An Interview With Vesa Timonen

Vesa Timonen has almost got a double-identity working daytime as a geeky embedded software engineer and a puzzle-designer by night. Though the latter is not going to take no-one by surprise in these circles anymore: Timonen is one of the most prominent puzzle designer in Finland - and one of the very few.
      With multiple puzzles under his belt, and many of them published in the famous Hanayama Cast series, Timonen has already made himself known among puzzle enthusiasts.

Vesa Timonen at work. With a view.

The road that lead him here started in childhood as many things in life does. He might not have been much taller than a courtyard fence but already he was interested in puzzles - and especially in magic tricks his father used to show him. They bothered him so much that he spent lots of time figuring them out. As a result the magic might've vanished but the knowledge grew.
      –Those were probably the first puzzles I solved, says Timonen.
      But if there's one person Timonen considers contributed the most to a blooming designer, it's his uncle. With him Timonen used to solve Tangram puzzles one after another. They didn't know it then but the version they got had a fault in it which made one of the puzzles unsolvable.
      –We kept on trying and trying. Twenty years after that I got the game in my hands. Revisiting the challenge I noticed that that particular problem was impossible. I told my uncle about it, but naturally he didn't believe me.
      Timonen sees the time well spent: solving Tangram teached him concentration and persistence both which are essential not only for a puzzle solver but also for a designer.
      –The more you solve, the more you start to see behind the fabric of the puzzles. Get a glimpse into the puzzle universe.

There's something familiar in this...

There was something in puzzles in general that captured Timonen's attention and he used to buy any he could get his hand on. Then, while studying to be the computer geek he is today, he ran into a draught of new puzzles. That's when the idea presented itself to him for the first time.
      –Because I couldn't find any on the store shelves, I thought maybe I should try to invent one myself.
      It took him three months to ready a prototype of his first ever puzzle. It was a wooden burr with a diagonal setup. An invention of which he was immensely proud of - that is, until he traveled to Amsterdam and saw the exact same puzzle there, on a supermarket shelf.
      The Diagonal Burr puzzle had been patented already as far back as in 1905. He hadn't been so unique after all.
      After the crushing start it took him two years to get back into it. Then came a time in his life when boredom set in with nothing to do. Out of nowhere came a puzzle idea which Timonen considered so good that he decided to look into it. He contacted Sloyd's Tomas Lindén who made the first prototype of the idea - that idea was to become his first puzzle, Timonen Burr Simple in 1999.
      That was the beginning of a partnership which has carried on for nearly twenty years.
      –Tomas and I have the same beauty ideals, both of us like puzzles which have as few pieces as possible. Tomas is very good at giving feedback, he doesn't hide his opinion just to be polite. He also usually has many ideas how to develop the idea further.
      Timonen considers Lindén crucial in his career and says that without Lindén's contribution many of his designs wouldn't have ever seen the light of day. Puzzles like Timonen Burr, Lox In a Box 1 & Lox In a Box 2, Double Squared and Symmetrick would've never been.
      –The process is as follows: I send a prototype to Tomas who takes a go with it. If he can solve it under five minutes, the puzzle is a typical failure.

Breakthrough came with Cast Loop in 2007 for which Timonen won the Nob Yoshigara Puzzle Design Competition. The seeds for the puzzle can be found in the year 1999. In the year Timonen met his wife.
      –After I met her I had a dream to design wedding rings for us. And of course they would have to be puzzle rings.
      Timonen had many ideas going around in his head but while they would've probably made wonderful puzzles, he just couldn't make them work as rings. One of those ideas, originally as a ring, was Cast Loop.
      Around that time Timonen was lucky enough to meet George Miller who introduced him to Hanayama. Miller - who also printed the first 3D prototype of Cast Loop - saw the potential of the puzzle he called Cast Love. Timonen himself still thought the only appeal of Cast Loop was the looks and not the puzzle, since he thought solving Cast Loop was as evident as just putting the pieces together.
      The puzzle went to production on Hanayama puzzle line and the rest is history. Timonen says working with Hanayama has always been a breeze.
      –I just send an idea to them and they will do the iteration part of the development. They really want to put their fingerprint in every puzzle they publish. It's really great, the puzzles become more alive after their touch.

Something completely incomprehensible is happening on the pages of Timonen's notebooks.
 But some of these alchemistic signs may lead to a puzzle you and I are familiar with.

Especially from Cast Loop onwards Timonen has followed the same philosophy of design: making things as simple as possible. Big part of it all is to make the puzzles beautiful, almost jewelry-like. Timonen optimizes his designs until he gets it right.
      –I just can't tolerate complexity. For example all the different kinds of Rubik's Cube variants are not for me, I can only keep up to four pieces in my mind.
      As a designer Timonen works on only one idea at a time, waiting for ideas to present themselves. He admits that he has tried multiple times to force the process but to no avail.
      –I've had a couple of hours and decided to invent something right now. Well, it has never happened. All my ideas have just popped in my head when least expected. Of course there's a part in the process where conscious thinking is required but it seems that the creative part of my brains needs quiet time to be heard.
      That quiet time might come at work during boring office meetings, at night when he happens to wake up, at the movies or during taking a stroll. Whenever. That is probably the reason why Timonen has all those notebooks - in total eight of them.

A bin of failures. Of what could've been...

      After the idea is there, the analytical phase begins with research to find the best way to implement what he has thought out. When that is locked he makes a prototype which he handles to his many testers, including Tomas Lindén. And if the puzzle passes that, he presents it to a potential manufacturer. Sound straight-forward? It's not.
      Getting from an idea to a product can take a period of time between minutes and years. Timonen estimates that generally there's three months between an idea and a prototype. Sometimes it's less like with Capital H which took only 30 minutes - but for every Capital H there's a Solitaire Chess with development time of 1,5 years; designing Solitaire Chess required Timonen to not only come up with an idea but also to develop a software to generate the problems.
      –When starting the process, I don't think at all of the difficulty level of the puzzle. My goal is just to come up with something simple and beautiful. Only when that goal is reached I will check the difficulty. The majority of my puzzle ideas are too easy and I will throw them away.
      Some of the ideas deemed too easy can be saved without sacrificing the beauty by adding something into them. That is what happened with Cast Donuts as it could originally be solved just by shaking it. It wasn't until the fifth version that was difficult enough for Timonen to send it to Hanayama. Helping to pin down the difficulty are the testers from whom Timonen also gets new ideas when watching them trying something creative with the puzzle.
      All in all, only about twenty per cents of the ideas die in the prototype phase. Timonen also estimates only five per cent of his original ideas leads to a finished product. Meaning 95 per cent of them are failures.
      –At the beginning it was difficult to find motivation after the failures. I was really lucky when one of my very first inventions went to production. It gave a lot of confidence.

Wait... How many is there?

While he bought every new puzzle in town when he was younger, nowadays it's quite contrary with Timonen fighting to keep his apartment clean of puzzles.
      –I rarely buy new puzzles anymore. If I see a puzzle it fixates my mind to that particular idea.
      And that is not good for a designer in search of new and original ideas. But that doesn't mean he don't solve any puzzles. He does. The latest was Iwahiro's Square In a Bag. And what a thrill that was!
      –It was one of the greatest puzzles I've ever seen!

The main puzzles of Vesa Timonen:

Timonen Burr Simple (1996)
Timonen Burr (1998)
Vesa burr (2000)
Lox in Box 1 (2000)
Lox in Box 2 (2002)
Capital H (2004)
Solitaire Chess (2006)
Globe Ball (2007)
Cast Loop (2007)
Cast Square (2008)
Cast Hook (2008)
Tilt (2009)
Cast Donuts (2010)
Symmetrick (2011)
Lock Puzzle (2011)
Cast Cylinder (2012)

Finnish Puzzle Party 2014

On jälleen jokavuotisen Finnish Puzzle Partyn (FPP) aika.
      Tällä kertaa FPP järjestetään Helsingissä 24.5. ZenRoboticsin tiloissa osoitteessa Vilhonkatu 5 A. Voiko kiinnostavammalta kuulostavaa paikkaa enää olla? Tilaisuus alkaa kello 12 ja pitää sisällään muutaman esitelmän ja sen jälkeen vapaata pulmien ratkaisua siitä kasasta, jonka Pulmapuodin Tomas Lindén taas raahannee Vaasasta mukanaan.
      Kaikkein pahin juttu on, että Lindéniltä voi myös ostaa pulmia paikanpäällä. Aijai.

FPP:yn voi tulla kuka tahansa, pienintäkään kokemusta pulmista tai itseasiassa mistään muustakaan ei edellytetä. Tarkoitus on viihtyä ja ihmetellä yhdessä, millaisia omituisia pulmia maa päällään kantaa.
      Ilmoittautumiset sähköpostiosoitteeseen finnisharm (at) gmail.com.

Nähdään siellä! Odotellessa voi viime vuoden tapaamisesta lukea täältä.


Welcome to the Party

If you happen to be in town and if you're not, this is as good a reason as any to be, welcome to the Finnish Puzzle Party of 2014. The party is held at Helsinki in a conference room (I just supposed but it's more likely than a supply closet) supplied by ZenRobotics. The address is Vilhonkatu 5 A. Just looks out for curious people and you'll get there. The date is 24.5.
      The party starts at noon and comprises of a few presentation - and after that of a free puzzle solving from the (hopefully, no pressure Tomas!) enormous pile Sloyd's Tomas Lindén brings with him.
      Anybody is welcome, no previous experience is needed but if you're reading this, you'll probably have some.

Please sign up for the meeting by sending an email to finnisharm (at) gmail.com.

I'll see you there!

Näin aina (So it goes)

Tässä oli tarkoitus olla aprillipila, mutta astma+keuhkoputkentulehdus ovat pakottaneet viime aikoina keskittymään enemmän hengittämiseen, mistä syystä sitä en ole pystynyt tekemään. Mutta se olisi ollut tosi hyvä, voitte varmaan kuvitella sen ja nauraa kekseliäisyydelleni.

Muutenkin teatteriproggis (Yksinäinen saarnipuu) on vienyt kaiken liikenevän ajan viimeisten kolmen kuukauden ajan. Luulin että kiire loppuu ensi-iltaan, joka oli viime lauantaina, mutta sen jälkeen on pitänyt etsiä kiertävälle esitykselle esityspaikkoja. Mutta kyllä täältä vielä tullaan. Omatunto painaa ja syyllisyys kuristaa (tai sitten se on astma) kun ei ole saanut kirjoitettua. Jatkan kyllä heti kun terveys ja taiteilijan leikkiminen antavat periksi.


So it goes

There was supposed to be April fools pranks here but asthma and bronchitis have forced me to concentrate more on breathing than any other thing. The April fools prank would've been really good, laugh out loud at the computer if you can see it in your minds.

Otherwise, recent theatre production - which I wrote and directed - has took a considerable chunk of my time during the last three months. That was supposed to end at the premiere which was last saturday but that was not to be: I still have to find new places where to take the show next, phone call after phone call around this part of Finland. My conscience is killing for not having the time to write here - but that will change, as soon as possible.

Kugellager

Suunnitellut: Jean Claude Constantin

Jean Claude Constantinin Kugellager on pienempi kahdesta Constantinin tekemästä Kugellagerista. Tämän isoveli on Kugellager 7, jonka ratkaisemiseen tarvitaan 4802 siirtoa. Tähän niitä menee 1250.

Esimerkiksi Steuerradiin verrattuna Kugellager on hyvinkin perinteinen ja pelkistetty n-ary pulma. Siinä on viisi rataa, joita jokaista kulkee yksi kuula. Tavoitteena on saada kuulat ylhäältä alas, minkä jälkeen labyrinttilevy irtoaa kehyksistä.
      Kugellager toimii täsmälleen samalla periaatteella kuin Steuerrad ja monet muutkin: siirrät ensin yhden kuulan alas, siirryt seuraavaan kuljettaen samalla edellistä kuulaa takaisinpäin. Kolmas ja neljäs menevät samalla periaatteella.
      Aivan kuten Steuerradissa ja Aalloissa, myös Kugellagerin ratkaisu on melko itsestäänselvä, sillä pääsääntöisesti kuulat pääsevät liikkumaan kerrallaan vain yhteen suuntaan: oikeaan. Tosin mainittakoon että yhden kerran 1250:n siirron aikana lähdin vahingossa takaisinpäin, mutta huomasin sen muutaman siirron jälkeen ja vaihdoin suuntaa.
      Kugellager onkin ratkaisutavaltaan enemmän meditatiivinen kuin sanan varsinaisessa merkityksessä pulmallinen. Sen vieressä menee tovi, kun ratkaisuun hupeni minulla ensimmäisellä kerralla lähemmäs puolitoista tuntia verrattuna Steuerradin kolmeen varttiin. Pulma etenee koko ajan ja etenemisen näkee, mistä syystä sitä on aika hankala jättää kesken. Minä en ainakaan pystynyt.

Steuerradiin verrattuna Kugellager on teknisesti hyvin yksinkertainen. Liikkuvia osia on vain yksi, levy, toisin kuin Steuerradissa, jossa liikkuvia kappaleita on yli kymmenen. Yksinkertainen on kaunista, kyllä, mutta tämän vuoksi Kugellager osaa olla myös hieman monotoninen ja simppeli verrattuna siihen, mitä kaikkea Steuerradissa joutuu tekemään. Siinä missä Steuerradissa joutuu ainakin hetkeksi seisahtumaan oikeaa järjestystä, Kugellager on aika itsestäänselvä.
      Siitä puuttuu myös Aaltojen kauneus, kun kuulat liikkuvat suorakulmaista reittiä tasolta toiselle eikä pulman liikkeissä ole Aaltojen eleganssia.

Vaikka Kugellager voi olla hieman kuiva ja mekaaninen verrattuna kahteen edellämainittuun, sen pohjalla on täsmälleen sama periaate kuin muissakin n-aryissa. Jos etsii yksinkertaista perus-n-arya, Kugellager täyttää paikkansa. Vaikka Aallot on minusta paitsi kauniimpi ja miellyttävämpi ratkaisukokemus, Kugellagerissa on kuitenkin se, mitä Aalloissa ei: enemmän siirtoja. Missä menee raja, jolloin siirtoja on liikaa, sen määritelköön kukin itse. Kugellagerissa ei ollut liikaa minulle.
      Kaikesta huolimatta Kugellager on kelvollinen pulma. Ei ehkä omaperäisin tai teknisesti upein, mutta n-aryjen tapaan oikein viihdyttävä.
      Kugellager Pulmapuodissa.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 3/5

Bottom-line

While Jean Claude Constantin's Kugellager can be a bit dry compared to the more complex Steuerrad and to the more elegant Die Welle, it is still a decent n-ary puzzle where there's nothing extra besides the basic goal: get the four marbles to the bottom of the puzzle.
      It follows the exact same principle of moving one of the marbles first before moving to the next one while returning the first one towards the beginning. The pattern is exactly like waves even if there's not the wavy movement of Die Welle. This goes on for 1250 (the basic version, Kugellager 7 is solved after 4802 moves) after which the table can be removed.

Just like in Steuerrad and Die Welle, and maybe even more so in Kugellager, the solution is quite self-evident. There's always one and only possible move at each point - only once on my solution I went to a wrong direction (back to the beginning) which I realized after just a few moves and got quickly back on track.
      This means that solving Kugellager - and maybe n-ary's in general - is more about meditative nature of the work than actual puzzle solving. While Steuerrad took me about 45 minutes, I lost almost an hour and a half to Kugellager. Since you can always see the progress, it's very difficult to put the puzzle down once started.
      Compared to Steuerrad, Kugellager is technically very simple: there's only one moving part against Steuerrad's dozen or so. Also, thanks to Steuerrad's many moving parts it forced me to occasionally stop and think about the next move whereas Kugellager does not. Compared to Die Welle, Kugellager lacks the elegance and beauty. What is left is a very basic n-ary - with more moves.

Nevertheless, Kugellager is a decent puzzle. It's not quite so immersive as the other two previously mentioned are, but if looking for a simple n-ary puzzle with nothing extra, Kugellager it is. Had it been my first n-ary, I might've been more fascinated. But following two more imaginative and gorgeous n-ary's, Kugellager feels maybe a bit too simple and basic. But despite that, it is also entertaining.
      Kugellager can be found at Sloyd's.
      Difficulty 3/5, Charm value 3/5.

PLD Box

Suunnitellut: Jean Claude Constantin

PLD Box on uusin Jean Claude Constantinin suunnittelema pulmalaatikko. En ollut tätä ennen tutustunut Constantinin tekemiin pulmalaatikoihin, mutta yhden lempisuunnittelijani nimi yhdistettynä lempilajityyppiin on päivänä minä tahansa riittävä peruste kokeilla.

PLD Box kooltaan keskimääräistä pulmalaatikkoa huomattavasti suurempi. Sen sisuksiin sopii yhtä sun toista sellaista, mitä ei muihin pulmalaatikoihin pakkaa. Läpinäkyvän kannen takia sisältö ei tosin pysy salaisuutena, mikä rajoittaa sen käyttöä lahjalaatikkona.
      Teknisesti laatikko on labyrintti. Laatikon päällä on kaksi pleksikerrosta, joiden välissä on kaksi vanerilevyä, joissa on kummassakin oma labyrinttinsä. Levyt ja laatikon kannen pitää paikallaan tapit, jotka lävistävät molempien vanereiden lisäksi myös pleksilevyt.
      Tappeja on kolme paria: kun liikutat parin toista tappia, myös toinen liikkuu - edellyttäen, ettei kummankaan tiellä ole seinää.

Ensimmäinen tapeista loskäynnin äärellä. /
The first to exit the maze.

Toisessa vanerilevyistä on uloskäynti, jonne kyseisen levyn tapit on yksitellen kuljetettava, jotta levy pääsee liukumaan kokonaan pois kannen alta. Kun näin on, kansi avautuu ja kätkö on käytettävissä.

Amazonissa, Puzzle Masterissa ja Pulmapuodissa PLD Box on määritelty erittäin vaikeaksi.
      En tiedä olenko tehnyt labyrinttejä tai pulmia ylipäätään jo sen verran, että vaikeus alkaa kadota pulmasta kuin pulmasta, mutta väittäisin silti, ettei PLD Boxin kahden labyrintin pulma ole mitenkään ylitsepääsemätön - mielestäni Cast Laby on hieman vaikeampi. PLD Boxin ratkaisuun meni 5-10 minuuttia.
      Tosin Cast Labyyn verrattuna PLD Boxista tekee helpomman jo mekaniikka, joka on selvästi luistavampi ja toimivampi kuin Cast Labyssä, jossa liikkuminen ei koko ajan ole erityisen sulavaa eikä etenemisestä saa aina edes selvää. PLD Boxissa sen sijaan tapit liikkuvat sulavasti vastaan hangoittelematta eikä näkeminen ole ongelma.
      Mutta kuten aina pulmista puhuttaessa, vaikeus on suhteellista: yhdelle helppo on toiselle toivoton ja päinvastoin. Oman päänsä orientoitumiskykyä ei selvitä kuin kokeilemalla.

Vaikka helpohko onkin, PLD Box on kiva ratkaistava - siinä on hauskuutta, jota ei ihan kaikista pulmista löydy. Se ei ole paras ratkaisemani pulmalaatikko, mutta yhdistämällä lajityyppiin labyrintin, se on ainakin omaperäisimpiä. Pulmalaatikoihin yleisesti verrattuna PLD Box on vaikeustasoltaan samaa luokkaa kuin lajityypin edustajat keskimäärin.
      Toisaalta taas tavallisessa pulmalaatikossa iso osa ongelmaa on piilotettu ratkaisumekaniikka, joka on selvitettävä jotta pulman pääsee edes aloittamaan. PLD Boxissa näin ei luonnollisesti ole, mikä poistaa siitä yhden pulmalaatikoissa (minua) viehättävän osan. Mikä herättää kysymyksen siitä, onko PLD Box pulmalaatikko lainkaan vai labyrintti, jonka alla sattuu olemaan laatikko?
      Labyrinttinä PLD Box on toimiva lajityypin edustaja. Haastavuudeltaan se on peruslabyrinttien tasolla, jonkin verran helpompi kuin nelilabyrinttiset Medallion ja Black Jack. Labyrinteissä tosin monimutkaisuus ei välttämättä paranna pulmaa ja saatankin valita mieluummin viisiminuuttisen labyrintin kaksikymmentäminuuttisen sijaan.

Jean Claude Constantin tekee hienoja ja kekseliäitä pulmia. Tosin niitä jo useamman ratkaisseena voisin jo toivoa häneltä väliin vaikkapa vain yhden selvästi haastavamman ei-pakkauspulman; sellaisen, joka ei ole vaikeampi vain keinotekoisesti Generation Lockin 15-aryn tai Hanoin torniin lisättyjen renkaiden tapaan.
      Tosin pieni haastettomuus ei ihan niin paljoa häiritse, kun sekä teknisesti että ulkonäöltään Constantinin pulmat ovat systemaattisesti tarkkaa työtä ja erittäin usein myös hyvin viihdyttäviä ratkaistavia. Näin on myös PLD Box. Mekaanisestikin se on hienoa työtä, toimii juuri niin kuin pitää.
      PLD Box on hyvä lähtökohta varsinkin ensimmäiseksi labyrinttipulmaksi, siinä kun saa samalla yhdenlaisen pulmalaatikonkin.
      PLD Boxia ei ole lähestulkoonkaan kaikkialla saatavilla, mutta Pulmapuodista sitä saa.

VAIKEUSTASO: 2/5
VIEHÄTYSARVO: 4/5


Bottom-line

PLD Box is the newest puzzle-box by Jean Claude Constantin. And it's got a labyrinth with it!
      The box itself is noticeably larger than puzzle-boxes in general and you can fathom hiding in it a lot more than you would be able to hide in you basic puzzle-box. The lid is translucent, though, so maybe it's more about making something unreachable.
      There's two layers if plexiglass at the top of the box. Between them is to pieces of veneer with individual labyrinths in both of them. Holding these pieces together is three pairs of pins: when you move one, you move the other - unless there's a wall blocking the movement.
      On one end of one of the labyrinths is an exit: the goal is to get all of the pins of that particular veneer to the exit after which the box can be opened.

Puzzlemaster and Amazon grades PLD Box as a 10/10 puzzle of which I have to disagree. Whether it's because I've solved a lot of labyrinths of puzzles in general, in my opinion PLD Box is far from extreme difficulty. I'd say Cast Laby, for example, was a bit more difficult - although that was partly because the difficulty in Laby comes too often from mechanical difficulty, can't move, can't see. That isn't a problem with PLD Box which works mechanically as a charm.
      Nevertheless, solving PLD Box took me about 5-10 minutes. But as always, easy to one man is difficult to the other and vice versa.
      Evem though a bit on the easy side, PLD Box is an entertaining and fun puzzle to solve. It might not be the best puzzle box I've solved but also it might not be a puzzle box at all - especially since it lacks one of the characteristic of a puzzle box: PLD Box hasn't got a secret opening mechanism. Imstead, it's a straight-forward labyrinth.
      As a labyrinth, it's a good basic one. It's easier than, say, Medallion and Black Jack but as far as labyrinths go, I might rather pick up a five minute labyrinth instead of a twenty minute one.

Jean Claude Constantin makes original and often highly entertaining puzzles. PLD Box isn't an exception, it's expertly done puzzle. It might not have been the challenge I was looking for but it was fun while it lasted. It's a decent labyrinth and you get a puzzle box with it as an extra. Mechanically it is brilliant work.
      Still, I would like to try a more difficult non-packing puzzle from Constantin. One which isn't made artifically more difficult by adding rings to Hanoi Tower or nary's to Generation Lock.
      PLD Box isn't widely available but you can find it from Sloyd's.
      Difficulty 2/5, Charm value 4/5.

Steuerrad

Suunnitellut: Jean Claude Constantin

Ratkaistuani Aallot joku aika sitten tajusin, että olen tehnyt n-ary -pulmia ennenkin. Ei aavistustakaan mitä tai milloin, mutta n-arylle tyypillinen edestakaisin sahaava ratkaisutapa tuntui äkkiä paitsi hyvin tutulta myös nostalgiselta.
      Jossain siinä välissä tapahtui hurahdus ja niitä piti äkkiä saada lisää.

Aluksi. / In the beginning.

Myös Steuerrad (suomeksi Ohjauspyörä) on ratkaisutavaltaan hyvin tyypillinen n-ary.
      Ohjauspyörää (joka on muuten n-aryna trinääri) kiertää kahdeksan kahvaa. Pulman keskiössä on pyörä. Tavoitteena on saada kaikki kahvat ulommaiseen asentoon, kauimmaksi keskustasta, jotta pyörä pääsee pyörimään vapaasti akselinsa ympäri.
      Kahvojen molemmilla puolilla on säppi, jonka voi avata tai sulkea. Jos avaat sen, se lukitsee toisella puolella olevan kahvan. Lukittunakin kahva pääsee kuitenkin liikkumaan poispäin keskustasta sen verran, että pyörä pääsee liikahtamaan vähän eteenpäin - mutta ei kuitenkaan niin paljoa että ohittaisi kohdan kokonaan.
      Tämän lisäksi ympyrän keskiössä on kolo, johon kahvan kärki sopii. Tämä lukitsee pyörän ja kyseisen kahvan paikallaan, mutta vapauttaa myötäpäivään seuraavan kahvan.

Monimutkaista? Selitettynä kyllä, mutta todellisuudessa pulma on erittäin intuitiivinen ja sen mekaniikan tajuaa hyvin pian otettuaan sen käsiinsä.
      Käytännössä ideana on avata kahva kerrallaan. Sen jälkeen pyörä pyörähtää seuraavan kahvan alle, avaat sen, minkä jälkeen - n-aryille tyypillisesti - palaat alkuun kunnes kaikki kahdeksan kahvaa on uloimmassa asennossa.
      Goetz Schwandtnerin mukaan tämä tapahtuu 768 siirron jälkeen, mikä on jo verrattain enemmän kuin Aaltojen 124 siirtoa. Mutta vähemmän kuin perus-Kugellagerin 1250.
      N-ary -pulmat eivät kuitenkaan ole - ainakaan minun mielestäni - sillä tavalla vaikeita kuin perinteiset pulmat ovat. Ne ovat enemmänkin tekemistä: lähes poikkeuksetta kullakin hetkellä on vain yksi mahdollinen siirto eteenpäin, minkä tehtyäsi siirryt seuraavaan ja seuraavaan kunnes pulma on ratkaistu. Toisin sanoen, jos jokin pulman osa vapautuu liikkumaan, se on erittäin todennäköisesti seuraava siirto.

Lukoissa on eri tasoja. / The locks have different stages.

N-aryissä olennaista ei ole niiden haastavuus. Paitsi että ovat Constantinin toteuttamina mielettömän upeita näkyjä - sekä Aallot että Ohjauspyörä -, ne ovat myös erittäin viihdyttäviä. Niiden ratkaiseminen vaatii täydellisen huomion, ne imaisevat mukaansa ja sitten huomaakin, että sinne hävisi kolme varttia - minkä Ohjauspyörän ratkaiseminen minulla kesti.
      N-aryissä näkee kaikkiin pulmiin verrattuna kenties selvimmin oman edistymisensä: kuinka kahva toisensa jälkeen kohoaa yläasentoon, kuinka kuulat lähestyvät Aalloissa (tai Kugellagerissa) loppupistettä. Siihen vain uppoaa, naks, naks, naks.

Pidin ja Aaltoja yhtenä parhaimman näköisistä pulmista, mutta Ohjauspyörä tulee hyvin liki. Siinä missä Aallot on ulkonäöltään erittäin siisti, minimalistinen ja tyylikäs, on Ohjauspyörä taas kiehtovan monimutkainen esine useine liikkuvine osineen, kuin koneisto. Todella kaunis sekin.
      Ohjauspyörä saattaa näyttää monimutkaisemmalta kuin onkaan. Ja onhan se mekaanisesti monimutkaisempi kuin Aallot tai Kugellager, siinä on enemmän liikkuvia osia, mutta periaate on täsmälleen sama. N-arynä se on tasalaatuinen Aaltojen kanssa, pidin siitä ehkä vielä jossain määrin enemmän kun ratkaisu kesti pitempään ja uppoutuminen oli täydellisempi. Aalloissa oli estetiikka, Ohjauspyörässä mekaniikka.
      Pieni ongelma on, että pitkään ratkaistuna pulman ruuvit löystyvät, mikä tosin on pieni ongelma, ne kun helppo kiristää sormivoimin uudestaan. Ainoa, mitä jäin Ohjauspyörässä aidosti kaipaamaan, on selkeä loppuratkaisu: kun Aaltojen ja Kugellagerin ratkaisussa irtoavat kuulat tai levy, Ohjauspyörässä tapahtuu ratkaisun hetkellä vain hyvin vähän. Pyörä pyörii. Vaikka onkin kyllä ihan tyydyttävää sinänsä, se on kuitenkin vähäeleisempää kuin jokin, joka on ollut lukittuna pulman syövereihin ja jonka voi ottaa käsiinsä.
      Tosin ratkaistuna Ohjauspyörässä kahvojen paljastuu kirjaimia, jotka tarkoittanevat jotain. Mitä, sen saatte selvittää itse.

Pulma ratkaistuna. / The puzzle in it's solved state.

Ohjauspyörä on joka tapauksessa jälleen loistava pulma Jean Claude Constantinilta, pidin siitä itseasiassa vielä vähän enemmän kuin Kugellagerista. Ohjauspyörä on taas hyvin uniikki tuotos mekaanisesti ja ulkonäöltään ja ehdottomasti ratkaisun arvoinen - jos n-aryt vain kiinnostavat. Vaikkeivat kiinnostaisikaan, kannattaa kokeilla ja aloittaa esimerkiksi Aalloista, jos Ohjauspyörän ulkonäkö pelottaa.
      Ohjauspyörän löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 2/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Steuerrad ("Wheel" in English) is a new n-ary puzzle from renowned designer Jean Claude Constantin. Before this I had solved only Die Welle but that was enough to make me want more.
      Of the three I got Steuerrad was the first to be solved, mostly because of it's looks: Steurrad looks like some crazy contraption with many moving parts, almost like a machine. Compared to Die Welle, it seems to be much complicated but difficulty here is just artifical: just like in n-arys in general, there's usually only one possible move to move forward and you do that, after which you do the following and so on until the puzzle is solved.
      Steuerrad is made of disc with eight handles. In the middle is a small wheel. The goal is to move all of the handles to the outer position so that the small wheel can rotate freely.
      On both sides of each handle is also a lock which can be changed to lock the handle on it's left or right side. While locked the handle can move a bit away from the center so that the small wheel can turn a bit more clockwise. Also, there's a small hole in the small wheel in which you can push a single handle: this locks down the particular handle and the wheel but frees up the next handle.
      This may sound complicated but it's only when described this way. In action Steuerrad is very simple and intuitive: you free a handle, free the second and then return to the start to free the third one and so on until after 768 moves you're done.
      N-ary puzzles aren't particularly difficult - and the difficulty isn't what's relevant in them, it's how you get completely absorbed into solving. You just keep clicking away until you realize that 45 minutes (which it took for me to solve Steuerrad) just flew by.
      I already thought that Die Welle looked magnificent but Steuerrad comes very close. While Die Welle is simple and minimalistic, Steurrad looks like a fascinating machinery. The only thing missing in Steuerrad is a part which is released after solving the puzzle: like the marbles in Die Welle or the tray/plate in Kugellager. Making the small wheel spin freely isn't quite as satisfying as is holding in your hand something that was just prisoned inside a puzzle. Although, moving the handles reveals some letters underneath: what they mean, that's up to you to find out.
      Nevertheless, Steuerrad is a magnificent n-ary puzzle, I really enjoyed it and prefer it to Kugellager. One minor - maybe unavoidable - hiccup in otherwise brilliantly designed puzzle is that solving the puzzle for longer periods of time looses the screws. But they can be fastened again quickly by fingers.
      You'll find Steuerrad from Finnish supplier Sloyd.
      Difficulty 2/5, Charm value 5/5.

Saturn

Suunnitellut: Jean Claude Constantin

Constantinista on nopeaa vauhtia tulossa suosikkisuunnittelijani. Jos ei muuten, niin siksi, että tältä ei montaa samanlaista pulmaa löydy. Constantin siirtyy sujuvasti n-arysta perinteisiin metallipulmiin ja edelleen pakkauspulmiin ja pulmalaatikoihin. Ellei sitten yhdistele näitä kaikkia keskenään.
      Constantinin pulmat ovat myös hyvin tasalaatuisia, suurempia pettymyksiä ne eivät ole vielä tuottaneet.

Arvostan kirjoittajana suuresti Constantinin tapaa liittää pulmiinsa tematiikkaa - sen sijaan että häkkyrät olisivat vain monimuotoisia abstrakteja häkkyröitä, ne muistuttavat jotain nimensä mukaista. Euron tapauksessa eurosymbolia, Saturnuksessa taas planeettaa kuineen. Minulle tämä tuo pulmaan lisäarvoa, kun esimerkiksi klassinen pulmalaatiko A Chance Meeting tuskin olisi niin vaikuttava kuin on, jos teema ei olisi siinä niin integroitu mekaniikkaan kuin se on.
      Vaikka esimerkiksi Eurossa teema on vain visuaalinen, se kuitenkin antaa vaikutelman vaivannäöstä. On helpompi suunnitella omituisen näköinen esine, jonka ongelman saa kehittää aivan itse sen sijaan, että ottaa olemassa olevan muodon ja kehittää pulman sen ympärille.
      Saturnuksessa teema on vielä vähän pidemmälle viety, kun muodon lisäksi se ulottuu myös mekaniikan puolelle: tehtävänä on kierrättää yhtä Saturnuksen kuista kiertorataa pitkin niin, että kuu vapautuu vetovoiman ikeestä.

Mind. The final frontier. These are the voyages of thought vessel IQ Low...

Saturnus on hyvin poikkeuksellinen metallinen pulma sikälikin, että sen ratkaisu ei vaadi kymmeniä eri siirtoja eri suuntiin. Teknisesti Saturnus on selvästi suoraviivaisempi kuin Euro, joka oli minun mielestä helppo, mutta tästä huolimatta Saturnus onnistuu olemaan Euroa vaikeampi.
      Kun Saturnusta lähtee ratkaisemaan ensimmäistä kertaa, se vaikuttaa yksinkertaiselta tapaukselta: sen kun ottaa kuuta ohjaavasta kahvasta kiinni ja pyörittä kiertoradan ympäri. Sitten kun sen tekee, kahva ottaakin kiinni pulman ulkolaitaan ja estää liikkumisen. Sitten sitä yrittää toistakymmentä kertaa uudestaan, kun ei vaan pysty uskomaan mitä tapahtui, lopputuloksen ollessa täsmälleen sama.
      Minulla Saturnuksen kanssa meni hyvän aikaa ja tunsin itseni jo aika tyhmäksi. Tiesin, mitä pitäisi tehdä, peruutin päässäni pulman lopusta alkuun, mutta silti en osannut sitä ratkaista. Tämä johtuu siitä, että ratkaisutavassa on jotain mainiolla tavalla ei-intuitiivista, jotain mihin minun aivoni eivät taivu.
      Muutaman päivän jälkeen päädyin pulma käsissäni tilanteeseen, jossa huomasinkin ohittaneeni kriittisen pisteen tietämättä mitä tein. Säikähdin ja lopetin ratkaisun siihen ja peruutin varovaisesti taaksepäin nähdäkseni, mitä olin tehnyt. Olin ratkaissut pulman juuri niin kuin olin ajatellut sen ratkeavan, mutta en silti ollut osannut sitä tietoisesti tehdä. Siis vhinko vai alitajunta? Haluaisin sanoa, että alitajunta, mutta enpä ole varma.

Saturnus on upea pulma. Paitsi että se on isokokoinen ja näyttävä, se on myös mekaniikaltaan ainutlaatuinen. Sen yksinkertaisuus ei suinkaan huononna sitä, vaan tekee siitä jopa mielenkiintoisen osoittamalla, ettei hyvä pulma tarvitse välttämättä älytöntä pujottelumaratoneja, vaan joskus hyvä idea riittää.
      Lisäksi Saturnus on erinomainen performanssipulma: ratkaisun hyvin hallitessaan sen voi pujotella yleisön edessä ja antaa pulman sen jälkeen näille ratkaistavaksi ilman, että näillä on aavistustakaan miten ratkaisu tapahtui. Kuten Tomas Lindén vuoden 2013 FPP:ssä teki. Se on kuin silmänkääntötemppu. Harjoittelen vielä.
      Saturnus on IQ9:n ohella parhaita kohtaamiani Constantinin pulmia ja mielenkiintoisimpia pulmia muutenkin.
      Löydät Saturnuksen Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 4/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Jean Claude Constantin is quickly becoming my favorite designer thanks to his wide catalogue which seems to contain everything from disentanglement puzzles to n-arys, puzzle locks, boxes and packing puzzles. And the quality seems to stay good.
      Saturn - just like Euro - is a metallic disentanglement puzzle but not the basic one. Both of these are thematic - which is a big plus to me - puzzles with a shape taken from real world instead of looking like some crazy contraption. Kudos to Constantin for taking this route since taking a recognizable shape and making up a puzzle of it is, I believe, more challenging than making it out all my yourself.
      Saturn is about the planet and one of it's moon. The moon orbits the planet the challenge being to remove the moon from the end of the orbit. This is more difficult than it seems at first: when starting you'd be fooled to think that solving the puzzle is just a matter of seconds but when you start to solve it, you'll notice that the frame of the puzzle hinders your movements.
      Compared to Euro Saturn if technically simpler puzzle but to me it offered me more of a challenge than Euro did. While the solution behind Euro was in my opinion self-evident, it is less so in Saturn. The solution of Saturn is counter-intuitive, in positive meaning of the word: you'll probably know what you're supposed to do but don't know how to do it. And that's great since for awhile it makes the Saturn feel like an impossible object. Until you figure it out.
      The solution came to me partly by accident - or maybe it was subconscious - and it really surprised me. It's a really neat trick.
      The first time I saw the Saturn puzzle was in hands of Sloyd's Tomas Lindén at Finnish Puzzle Party in 2013. Lindén solved the puzzle right before my eyes and I couldn't still understand how he did it. Which makes the puzzle an excellent trick to perform to an audience. After mastering the puzzle, solve it in front of an audience and then give it to them and they won't be able do the same.
      Saturn is one of the puzzles I've solved so far, I highly recommend it. You can find it from Finnish supplier Sloyd.
      Difficulty 4/5, Charm value 5/5.

Aallot (Die Welle)

Suunnitellut: Jean Claude Constantin

Constantinin suunnittelema Aallot on ensimmäinen n-ary -pulmani. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, n-ary pulmat ovat ongelmia, joissa pulmalle voi antaa numeerisen arvon riippuen siitä, kuinka monta "tilaa" tai asentoa sillä voi olla: esimerkiksi kiinalaiset renkaat -pulmassa rengas voi olla kiinni tai irti. Koska sillä on kaksi asentoa, se on 2-ary eli binäärinen pulma. Jos olen ymmärtänyt väärin, joku oikaiskoon. Humanistit ymmärtävät vain harvoin mistään mitään.

Aallot koostuu kahdesta levystä, jotka pitää kiinni toisissaan kolme omalla aaltorivillään kulkevaa kuulaa. Idea on kuljettaa kuulat aaltoradan toiseen laitaan, johon sijoitetusta kolosta ne pääsevät vapauteen ja levyt irti toisistaan.
      Aallot on kvinääri pulma, jonka ratkaisemiseen tarvitaan kaikkiaan 124 siirtoa. Se on vähän verrattuna Constantinin toiseen n-ary-pulmaan, Kugellageriin, joka ratkeaa 1200 siirron jälkeen - Kugellager 7 puolestaan 4802:n. Mutta enemmän samaa ei välttämättä ole yhtään lisää.
      Teknisesti Aallot on kertakaikkisen upea: levyä ylös ja alas liikuttamalla pallot kulkevat aallon harjalta niiden alle kuten niiden oikeastikin voisi kuvitella tekevän. Pallot etenevät uriaan eri aikaan ja kukin pallo pääsee ohitse tietystä kohdasta, kun kaksi muuta palloa on juuri oikeassa pisteessä. Jos paikka on väärä, levy ei liiku haluttuun suuntaan.
      Aaltojen ratkaiseminen on hyvin intuitiivista, sillä aaltojen välisiä korkeuseroja tarkastelemalla pystyy arvioimaan, missä minkäkin kuulan on oltava, jotta etenemistä tapahtuu. Ja jos eteneminen junnaa, silloin on uskallettava peruuttaa ja järjestettävä kuulat uudestaan. Sitä paitsi tässä pulmassa peruuttaminenkin saattaa olla etenemistä.

Mikään mahdottoman vaikea Aallot ei pulmana ole, minulla sen ratkaisemiseen meni vajaa puoli tuntia. Hyvien pulmien tapaan se on äärimmäisen looginen ja kun vain malttaa ajatella ja selvittää itselleen oikean järjestyksen, ratkaisu tulee kuin itsestään. Parhaimmassa tapauksessa kuulat keinuvat aallonharjalta toiselle kuin tanssien, kunnes pääsevät pujahtamaan vapauteen.
      Hyvänä piirteenä mainittakoon myös mahdollisuus palauttaa ratkaisun jälkeen kuulat lähtöpaikalle yksisuuntaisista rei'istä ilman että pulmaa tarvitsee enää ratkaista toiseen suuntaan.
      Hienointa Aalloissa on se, että sen ratkaiseminen on jopa terapeuttista. Se on visuaalisesti näyttävä pulma, tämän hetkisen kokoelmani suurin ja teknisesti se on Constantinia parhaimmillaan. Henkilökohtaisesti sijoitan sen ratkaisemissani pulmissa keskuudessa viiden parhaan joukkoon.
      Aalloille pääsee Pulmapuodissa.

VAIKEUSTASO: 3/5
VIEHÄTYSARVO: 5/5

Bottom-line

Jean Claude Constantin's Wave was my first n-ary puzzle and also one of the very best puzzles I've had a pleasure to solve so far.
      The idea behind the puzzle is to move the three marbles to the other side of the puzzle. This happens by moving the wavy panel up and down which makes the marbles move among the waves. Two of the marbles have to be correctly positioned for the third to advance towards the end. If they are not, the panel doesn't move.
      After 124 moves the Wave is solved.
      What truly fascinates me is the technical brilliance of the puzzle: the marbles move from wave to wave so gracefully and realistically that solving the puzzle is almost therapeutic. Wave isn't particularly difficult puzzle - especially after you figure out the order in which the solution must occur. But that doesn't diminish the puzzle in any way, it is absolutely fantastic.
      An excellent detail in the design is the possibility to return the marbles after the solution to their starting positions through one-way holes. No need to solve the puzzle backwards, which can be in some cases be so annoying that the puzzle stays unsolved on the shelf for some time.
      The Wave is one of the best puzzle by Constantin among those I've solved. And definitely one of the best puzzles so far. You can get it from Sloyd.
      Difficulty 3/5, Charm value 5/5.

Alu Cross

Suunnitellut: William Strijbos

Alu Cross perustuu William Strijbosin ensimmäiseen, tämän vuonna 1980 tekemään pulmaan. Silloin Strijbos teki pulmasta vain muutamia kopioita, kunnes yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin hän palasi ensimmäisen pulmansa pariin enemmän sarjatuotannollisessa mielessä.
      Alu Cross on taattua Strijbos-laatua teknisesti, mutta miten se vertautuu pulmana esimerkiksi miehen omiin Aluminium Cylinderiin tai Lotukseen?

Kertonee jotain Strijbosin itseluottamuksesta, että pulman mukana tulee kuva avatusta pulmasta, asettelultaan samanlainen kuin yllä.
      Pidän tästä, sillä tavalla kun pystyy poistamaan ratkaisusta ylenmääräisen arvailun ja pakottamaan itsensä enemmän analyyttiseen ratkaisutapaan. Kuvan - joka ei itseasiassa edes hirveästi auta - näyttämisen lisäksi Strijbos on myös paljastanut, että pulman ratkaisemiseen ei tarvita voimaa eikä se sillä minkäänlaisia magneetteja.
      Alu Crossissa on Nob Yoshigaran suunnitteleman Ristin tapaan kaksi toisiinsa liittynyttä osaa, jotka yhdessä muodostavat ristin. Alu Crossissa pilkistää lisäksi molempien osien päistä tangot, jotka lävistävät pulman molempiin suuntiin. Tehtävänä on Ristin tapaan irrottaa osat toisistaan - muuta yhteistä näillä kahdella pulmalla ei sitten olekaan.

Hankin Alu Crossin itselleni jouluajan tekemiseksi monien muiden pulmien ohella. Yritin vältellä siihen kajoamista jouluaattoon asti, mutta eihän siitä mitään tullut: pari päivää ennen aattoa otin Alu Crossin sormiini ja kun sain ensimmäisen liikkeen tehtyä, en pystynyt laskemaan pulmaa enää käsistäni. Hyvin tyypillistä Stirjbosia siltäkin osin.
      Tämäkin on Lotuksen lailla hyvin rajallinen pulma, kummassakaan kun ei potentiaalisia siirtoja ole kullakin hetkellä kovinkaan montaa. Jokaisessa tilanteessa liikkuvia osia on vain muutama ja niistäkin toiset loogisempia. Tästä johtuen eteneminen on melko joutuisaa, kun huomionsa voi kiinnittää olennaiseen - kaikki minkä tekee, vie todennäköisesti kohti ratkaisua.
      Ratkaisu kesti minulla kymmenkunta minuuttia, mikä kieltämättä oli pienen pieni pettymys. Ei siksi, että pulma olisi huono vaan siksi että lumoavan pulman tahtoisi kestävän pitkään. Alu Cross on Lotuksen tapaan äärimmäisen looginen, lukitusmekanismin pystyy päättelemään pääpiirteittäin muutaman siirron jälkeen: mekanismi on erittäin hieno, mielenkiintoisella ja persoonallisella tavalla monivaiheinen.

Myös Alu Crossissa on sitä "jotain", minkä voi kai jo sanoa olevan hyvin strijbosmaista senkin. Paitsi että hänen tekemänsä pulmat ovat huoliteltua ulkonäöltään, ovat ne sitä myös mekaanisesti: kaikki toimii erittäin tarkasti ja juuri niin kuin pitää.
      Pulmana Alu Cross on huomattavasti helpompi kuin Aluminium Cylinder ja jonkin verran helpompi kuin Lotus. Saattaa siis sopia aika hyvin aloittelijallekin, esimerkiksi lahjaksi.
      Alu Crossin löytää Pulmapuodista.

VAIKEUSTASO: 2/5
VIEHÄTYSARVO: 4/5

Bottom-line

Alu Cross is the first puzzle designed by William Strijbos in 1980. Strijbos returned to it nearly thirty years later and made it more readily available.
      The puzzle itself is a cross akin to Nob Yoshigara's puzzle with the same intent to separate the parts from each other. That's where the similarities end though, the mechanics are completely different in both of them.
      Alu Cross is shipped with a photo of the puzzle in it's solved state. This is what I appreciate since it removes a lot of the guess-work from the solving. Besides, the picture doesn't help that much. In addition, Strijbos has revealed that solving the cross does not require force and solving doesn't involve any magnets.
      For some reason I managed to solve the cross in about 10 minutes. I started playing with it and managed to take a step after step in quick succession after which I found out that I had it open. Partly this is because - just like with Lotus - Strijbos' puzzles are very logical, it least I had a feeling I could deduce the locking mechanism. Also, there's usually very few possible or reasonable moves available: whatever you do, it'll probably takes you towards the solution, no red herrings here.
      While I think Alu Cross was a bit too easy especially after solving Lotus and Aluminium Cylinder, it is still a very good and expertly designed puzzle with great locking mechanism. It's probably a good puzzle for beginners too but also a must-have to every collector. You can get your one from Sloyd.
      Difficulty 2/5, Charm value 4/5.